Lue keskustelun säännöt.
Paljonko noin 1-vuotiaanne puhuu/on puhunut sanoja?
28.10.2021 |
Meillä vähän yli 1v. siis matkii paljon erilaisia ääniä ja yhdistelee niitä hyvin eri asioihin. Tavujokeltelua ei kuitenkaan mielestäni ole kovin paljon eikä monipuolisesti/oikeiden sanojen toistamista. Ymmärtää puhetta hyvin, on vuorovaikutuksessa ja osaa toimia helpon ohjeen mukaisesti.
Kun näkee lampaan, sanoo määmää, ruokapöydässä sanoo namnam. Jos joku menee vessaan, alkaa tehdä pssss ääntä tai tekopieruja/pöristelyjä. Auton nähdessään prumprum. Jos näkee jonkun nukkuvan tai mennessään itse petiin ennen unia, alkaa tehdä kuorsausääntä.
Mutta varsinaisia kunnon sanoja ei vielä ole. Pitäisikö olla jo "kunnon" puhetta?
Kommentit (40)
Meillä oli semmoista jokeltelua ja joitakin kymmeniä sanoiksi tunnistettavia sanoja yksivuotiaana. Sitten lapsi sai jonkin rokotteen (olisiko ollut pneumokokkirokote) ja siitä nousi korkea monen päivän kuume. Sen jälkeen lapsi ei päästänyt ääntäkään ja lakkasi kokonaan puhumasta. Hänestä tuli muutamaksi viikoksi ihan autistinen, hymytön tuijottelija. Sen jälkeen virkosi omaksi aurinkoiseksi itsekseen, mutta puhetta alkoi tulla uudelleen vasta kolmevuotiaana. Sanavarasto kyllä oli silloinkin hyvin laaja, mutta sitä omaa puhetta ei siis tullut suusta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset myös tulkitsee lapsen sanoja eri lailla. Joku toinen äiti sanoisi, että lapsi osaa jo monta sanaa, jos se osaa yhtä paljon kuin tuo ap:n lapsi, kun laskee nuo kaikki "omat sanat" hatsi, määmää ym. myös sanoiksi. Se, että sanat tulisi oikein äännettynä eikä ollenkaan omanlaisina versioina tulee yleensä vasta paljon myöhemmin!
Meillä oppi keskimmäinen puhumaan varhain, ekat sanat 8 kk ja 1v4 kk sanoi jo selkeän lauseen ”mis on mun kuravaatteet” ärrää voimakkaasti painottaen. Lukemaan hän oppi jo 4 vuotiaana. Sanotaan, että puhe ja liikkuminen eivät tule yhtaikaa, mutta tämä veijari nousi pystyyn jo alle 6 kk ja miltei juoksi 1-vuotiaana.
Muut lapset kehittyivät normaalimpaa tahtia, tosin jokainen oppi lukemaan 5-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset myös tulkitsee lapsen sanoja eri lailla. Joku toinen äiti sanoisi, että lapsi osaa jo monta sanaa, jos se osaa yhtä paljon kuin tuo ap:n lapsi, kun laskee nuo kaikki "omat sanat" hatsi, määmää ym. myös sanoiksi. Se, että sanat tulisi oikein äännettynä eikä ollenkaan omanlaisina versioina tulee yleensä vasta paljon myöhemmin!
Kyllä, ja joku tuossa jo selittikin symbolifunktion käsitteen ja sen, että itse asiassa ap:n "kuuluisi" laskea monet noista sanoiksi!
"Sana" voi hyvin olla lyhennetty versio oikeasta sanasta tai sanan ensitavu, jos lapsi käyttää sitä johdonmukaisesti. Esimerkiksi omani sanoi aina "kij!" nähdessään kirjan, joten se oli hänellä kirjaa tarkoittava sana.
Esikoiseni ei vielä puhunut yksivuotiaana, sen sijaan ymmärti kyllä kuulemansa ja teki tunnistettavia ääntelyitä, aivan kuten ap:n lapsikin. Parin kuukauden päästä sitten tuli ensimmäinen sana ja sen jälkeen iski sanatulva päälle.
Kaksi seuraavaa puhuivat jo pieniä lauseita yksivuotiaana. Yksilöllisiä eroja siis eli ei pidä niputtaa lapsia yhteen, vaan jokainen kehittyy ajallaan. Ap:n lapsi ymmärtää puhetta, tekee itse ääntelyitä ja on kiinnostunut seurustelemisesta, joten ei tarvitse olla huolissaan asiasta. Anna lapsellesi aikaa ja jatka edelleen hänen kanssaan puhumista, lukemista, loruttelua, leikkimistä jne. mitä yleensä yhdessä teettekään. Syliä ja rakkautta, ruokaa ja lepoa. Hyvin teillä menee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset myös tulkitsee lapsen sanoja eri lailla. Joku toinen äiti sanoisi, että lapsi osaa jo monta sanaa, jos se osaa yhtä paljon kuin tuo ap:n lapsi, kun laskee nuo kaikki "omat sanat" hatsi, määmää ym. myös sanoiksi. Se, että sanat tulisi oikein äännettynä eikä ollenkaan omanlaisina versioina tulee yleensä vasta paljon myöhemmin!
Kyllä, ja joku tuossa jo selittikin symbolifunktion käsitteen ja sen, että itse asiassa ap:n "kuuluisi" laskea monet noista sanoiksi!
"Sana" voi hyvin olla lyhennetty versio oikeasta sanasta tai sanan ensitavu, jos lapsi käyttää sitä johdonmukaisesti. Esimerkiksi omani sanoi aina "kij!" nähdessään kirjan, joten se oli hänellä kirjaa tarkoittava sana.
Ja sen takia voi tuntua, että "kaikki muut" puhuu jo vaikka mitä, jos itse jättää nuo laskematta sanoiksi. Jos odottaa, että lapsi puhuisi selkeästi, saa todennäköisesti odottaa vuoden-pari vielä (riippuu lapsesta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on, että lapsi alkaa sanoa sanoja vasta 1,5v jälkeen ja silloinkin omalla kielellään vielä. Kaikki ei ymmärrä. Yli 2v sitten sanoo selviä sanoja ja kaksi sanaisia lauseita. Esikoisen kanssa mietin joskus myös tuota puhetta, kun neuvolan lehtisessä sanottiin että 10kk alkaisi ekoja sanoja tavata.. Ihan höpöä
No älä sano höpöksi vain, koska teillä ei käynyt niin.
Meillä tuli ekat tunnistettavat sanat jo aiemminkin kuin 10 kk. Silloin googlasin, että varhaisin ns. normaali ikä, jolloin ekat sanat voi KENELLÄKÄÄN vauvalla tulla, on 7 kk!
Ja sitten taas toisilla tulee ekat sanat kaksivuotiaana, ja koko tämä vaihtelu on normaalia.
Vauvani sanoi ensimmäisen sanan äiti 4 kk:n iässä, joten aikaisemminkin voi puhua. Hän höpötti omia sanojaan jo ainakin 2kk:n iästä alkaen. Sanan tutti mm. ymmärsi jo noin kuukauden iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on, että lapsi alkaa sanoa sanoja vasta 1,5v jälkeen ja silloinkin omalla kielellään vielä. Kaikki ei ymmärrä. Yli 2v sitten sanoo selviä sanoja ja kaksi sanaisia lauseita. Esikoisen kanssa mietin joskus myös tuota puhetta, kun neuvolan lehtisessä sanottiin että 10kk alkaisi ekoja sanoja tavata.. Ihan höpöä
En sano, että sinä joka tämän kirjoitit olet white trash, mutta kommentista tuli mieleen yhdet white trash -oloiset naiset, joiden keskustelun kuulin kerran viereisestä pöydästä.
Toinen suri, että vitsi kun neuvolassa tuli noottia siitä, ettei kolmevuotias puhu mitään selkeää, joutuukohan tässä johonkin tutkimuksiin.
Toinen lohdutteli, että haloo, neuvolan odotukset on ihan älyttömiä, eihän KENENKÄÄN lapset puhu oikeesti ymmärrettävästi ennen jotain neljän vuoden ikää.
Mietin, että ohhoh. Ilmeisesti ei puhukaan, jos äiti keskittyy rakennekynsiinsä eikä koskaan puhu niille lapsille.
Lapset on yksilöitä, mutta ihan oikeasti vanhempien panostuskin vaikuttaa. Ihan tutkitusti mitä enemmän lapselle puhutaan, sitä paremmin puhe ja sanavarasto kehittyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on, että lapsi alkaa sanoa sanoja vasta 1,5v jälkeen ja silloinkin omalla kielellään vielä. Kaikki ei ymmärrä. Yli 2v sitten sanoo selviä sanoja ja kaksi sanaisia lauseita. Esikoisen kanssa mietin joskus myös tuota puhetta, kun neuvolan lehtisessä sanottiin että 10kk alkaisi ekoja sanoja tavata.. Ihan höpöä
No älä sano höpöksi vain, koska teillä ei käynyt niin.
Meillä tuli ekat tunnistettavat sanat jo aiemminkin kuin 10 kk. Silloin googlasin, että varhaisin ns. normaali ikä, jolloin ekat sanat voi KENELLÄKÄÄN vauvalla tulla, on 7 kk!
Ja sitten taas toisilla tulee ekat sanat kaksivuotiaana, ja koko tämä vaihtelu on normaalia.
Vauvani sanoi ensimmäisen sanan äiti 4 kk:n iässä, joten aikaisemminkin voi puhua. Hän höpötti omia sanojaan jo ainakin 2kk:n iästä alkaen. Sanan tutti mm. ymmärsi jo noin kuukauden iässä.
Olen nimenomaan se, joka saarnasi varhaisen puheen kehityksen puolesta, mutta nyt alkaa mennä jo meikäläisenkin makuun aika jänniksi nämä väitteet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on, että lapsi alkaa sanoa sanoja vasta 1,5v jälkeen ja silloinkin omalla kielellään vielä. Kaikki ei ymmärrä. Yli 2v sitten sanoo selviä sanoja ja kaksi sanaisia lauseita. Esikoisen kanssa mietin joskus myös tuota puhetta, kun neuvolan lehtisessä sanottiin että 10kk alkaisi ekoja sanoja tavata.. Ihan höpöä
No älä sano höpöksi vain, koska teillä ei käynyt niin.
Meillä tuli ekat tunnistettavat sanat jo aiemminkin kuin 10 kk. Silloin googlasin, että varhaisin ns. normaali ikä, jolloin ekat sanat voi KENELLÄKÄÄN vauvalla tulla, on 7 kk!
Ja sitten taas toisilla tulee ekat sanat kaksivuotiaana, ja koko tämä vaihtelu on normaalia.
Vauvani sanoi ensimmäisen sanan äiti 4 kk:n iässä, joten aikaisemminkin voi puhua. Hän höpötti omia sanojaan jo ainakin 2kk:n iästä alkaen. Sanan tutti mm. ymmärsi jo noin kuukauden iässä.
Noihin muihin kohtiin puuttumatta vauvan "omien sanojen höpöttelyä" sanotaan tuttavallisemmin jokelteluksi. Siitä ei ole kyse tässä keskustelussa, vaan kyse on siitä, että lapsi selkeästi yhdistää tietyn sanan tietyyn käsitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on, että lapsi alkaa sanoa sanoja vasta 1,5v jälkeen ja silloinkin omalla kielellään vielä. Kaikki ei ymmärrä. Yli 2v sitten sanoo selviä sanoja ja kaksi sanaisia lauseita. Esikoisen kanssa mietin joskus myös tuota puhetta, kun neuvolan lehtisessä sanottiin että 10kk alkaisi ekoja sanoja tavata.. Ihan höpöä
En sano, että sinä joka tämän kirjoitit olet white trash, mutta kommentista tuli mieleen yhdet white trash -oloiset naiset, joiden keskustelun kuulin kerran viereisestä pöydästä.
Toinen suri, että vitsi kun neuvolassa tuli noottia siitä, ettei kolmevuotias puhu mitään selkeää, joutuukohan tässä johonkin tutkimuksiin.
Toinen lohdutteli, että haloo, neuvolan odotukset on ihan älyttömiä, eihän KENENKÄÄN lapset puhu oikeesti ymmärrettävästi ennen jotain neljän vuoden ikää.
Mietin, että ohhoh. Ilmeisesti ei puhukaan, jos äiti keskittyy rakennekynsiinsä eikä koskaan puhu niille lapsille.
Lapset on yksilöitä, mutta ihan oikeasti vanhempien panostuskin vaikuttaa. Ihan tutkitusti mitä enemmän lapselle puhutaan, sitä paremmin puhe ja sanavarasto kehittyvät.
Surullista, että ihmiset arvostelevat toisia white trashiksi... Mikä heistä mielestäsi teki sellaisen? Mistä päättelit, että rakennekynnet ovat tärkeämmät kuin lapset?
Ja ihan tiedoksi ettei se puheen kehitys aikaisemmin tee lapsesta mitenkään parempaa tai tarkoita sitä, että olisi enemmän puhuttu ja luettu. Tuon ikäiset kehittyvät valtavaa vauhtia ja toisilla se oppiminen keskittyy sitäkin enemmän motoriikkaan tai muihin taitoihin. On myös luonteesta kiinni kuinka rohkeasti lapsi puhuu, mutta moni 1v kyllä ymmärtää mistä aikuisen puheessa on kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on, että lapsi alkaa sanoa sanoja vasta 1,5v jälkeen ja silloinkin omalla kielellään vielä. Kaikki ei ymmärrä. Yli 2v sitten sanoo selviä sanoja ja kaksi sanaisia lauseita. Esikoisen kanssa mietin joskus myös tuota puhetta, kun neuvolan lehtisessä sanottiin että 10kk alkaisi ekoja sanoja tavata.. Ihan höpöä
En sano, että sinä joka tämän kirjoitit olet white trash, mutta kommentista tuli mieleen yhdet white trash -oloiset naiset, joiden keskustelun kuulin kerran viereisestä pöydästä.
Toinen suri, että vitsi kun neuvolassa tuli noottia siitä, ettei kolmevuotias puhu mitään selkeää, joutuukohan tässä johonkin tutkimuksiin.
Toinen lohdutteli, että haloo, neuvolan odotukset on ihan älyttömiä, eihän KENENKÄÄN lapset puhu oikeesti ymmärrettävästi ennen jotain neljän vuoden ikää.
Mietin, että ohhoh. Ilmeisesti ei puhukaan, jos äiti keskittyy rakennekynsiinsä eikä koskaan puhu niille lapsille.
Lapset on yksilöitä, mutta ihan oikeasti vanhempien panostuskin vaikuttaa. Ihan tutkitusti mitä enemmän lapselle puhutaan, sitä paremmin puhe ja sanavarasto kehittyvät.
Surullista, että ihmiset arvostelevat toisia white trashiksi... Mikä heistä mielestäsi teki sellaisen? Mistä päättelit, että rakennekynnet ovat tärkeämmät kuin lapset?
Ja ihan tiedoksi ettei se puheen kehitys aikaisemmin tee lapsesta mitenkään parempaa tai tarkoita sitä, että olisi enemmän puhuttu ja luettu. Tuon ikäiset kehittyvät valtavaa vauhtia ja toisilla se oppiminen keskittyy sitäkin enemmän motoriikkaan tai muihin taitoihin. On myös luonteesta kiinni kuinka rohkeasti lapsi puhuu, mutta moni 1v kyllä ymmärtää mistä aikuisen puheessa on kyse
Noh, rakennekynsiin keskittyvä vaikutelma syntyi ulkonäöstä ja välinpitämättömästi lapsiin suhtautuva vaikutelma siitä, kuinka paljon he kommunikoivat lastensa kanssa tuonkaan ruokailuhetken aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia on, että lapsi alkaa sanoa sanoja vasta 1,5v jälkeen ja silloinkin omalla kielellään vielä. Kaikki ei ymmärrä. Yli 2v sitten sanoo selviä sanoja ja kaksi sanaisia lauseita. Esikoisen kanssa mietin joskus myös tuota puhetta, kun neuvolan lehtisessä sanottiin että 10kk alkaisi ekoja sanoja tavata.. Ihan höpöä
En sano, että sinä joka tämän kirjoitit olet white trash, mutta kommentista tuli mieleen yhdet white trash -oloiset naiset, joiden keskustelun kuulin kerran viereisestä pöydästä.
Toinen suri, että vitsi kun neuvolassa tuli noottia siitä, ettei kolmevuotias puhu mitään selkeää, joutuukohan tässä johonkin tutkimuksiin.
Toinen lohdutteli, että haloo, neuvolan odotukset on ihan älyttömiä, eihän KENENKÄÄN lapset puhu oikeesti ymmärrettävästi ennen jotain neljän vuoden ikää.
Mietin, että ohhoh. Ilmeisesti ei puhukaan, jos äiti keskittyy rakennekynsiinsä eikä koskaan puhu niille lapsille.
Lapset on yksilöitä, mutta ihan oikeasti vanhempien panostuskin vaikuttaa. Ihan tutkitusti mitä enemmän lapselle puhutaan, sitä paremmin puhe ja sanavarasto kehittyvät.
Surullista, että ihmiset arvostelevat toisia white trashiksi... Mikä heistä mielestäsi teki sellaisen? Mistä päättelit, että rakennekynnet ovat tärkeämmät kuin lapset?
Ja ihan tiedoksi ettei se puheen kehitys aikaisemmin tee lapsesta mitenkään parempaa tai tarkoita sitä, että olisi enemmän puhuttu ja luettu. Tuon ikäiset kehittyvät valtavaa vauhtia ja toisilla se oppiminen keskittyy sitäkin enemmän motoriikkaan tai muihin taitoihin. On myös luonteesta kiinni kuinka rohkeasti lapsi puhuu, mutta moni 1v kyllä ymmärtää mistä aikuisen puheessa on kyse
Noh, rakennekynsiin keskittyvä vaikutelma syntyi ulkonäöstä ja välinpitämättömästi lapsiin suhtautuva vaikutelma siitä, kuinka paljon he kommunikoivat lastensa kanssa tuonkaan ruokailuhetken aikana.
Ja yleinen white trash -vaikutelma... Kyllähän te siis tiedätte, mistä se syntyy. Sen vaan näkee.
Älkää väittäkö, ettette itsekin näkisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tyttöni alkoi puhua hyvin aikaisin ja selviä sanoja.
Neuvolakorttiin tuli maininta hyvä samavarasto.
Myös nuorin serkkuni jutteli jo täyttä päätä tuollaisena vähän päälle vuoden ikäisenä.
Tyttöni kaveri joka oli saman ikäinen ei vielä puhunut ja noin vuosi ja 3 kk osasi joitain sanoja.
Se on täysin yksilöllistä.
Kiitos vastaajille. Nyt kun aloin miettiä, niin on myös sana "häh", jota toistelee aina, jos haluaa tietää jotakin. 😄 Osoittaa asiaa, jonka haluaa tietää ja kysyy painokkaasti "häh?!".
Ap siis tuo, kenen lapsi kysyy usein "häh".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta :) Meillä eka on kielellisesti superlahjakas, 1-vuotiaana oli n. 30 sanaa, tokalla oli ehkä 5, samoin kuopuksella.
Oon muuten käsittänyt, että ekat lapset oppii usein varhemmin puhumaan.
Se johtuu siitä, että vanhemmilla on enemmän aikaa puhua niille vauvana.
Kun nuoremmat sisarukset ovat vauvoja, isommat lapset ovat siinä vaatimassa huomiota, joten suoraan vauvalle tulee puhuttua vähemmän.
Ei varmaan päde, jos ikäerot ovat niin isoja, ettei vauvan kanssa ole samaan aikaan kotona muita lapsia.
Meillä tuo ei pidä paikkaansa, keskimmäinen on ruvennut puhumaan ylivoimaisesti ensimmäisenä. Syynä on varmaan ollut se, että on joutunut jo lähes vastasyntyneestä saakka kuuntelemaan kirjojen lukemista. Esikoisen sai pidettyä poissa pahanteosta kakkosen maratonimetysten aikaan lukemalla samalla kirjoja ääneen. Tuli varmaan käytyä lähes koko Astrid Lindgrenin tuotanto läpi, puhumattakaan monista muista kirjoista.
Pienet 1- vuotiaat lapset osaavat kiroilla, haukkua ihmisiä ja kaikin tavoin. He v*ttua vääntävät ja ties mitä kirosanoja sylkevät suustansa. Vanhemmat opettavat lasta heti kiroilemaan.
Minulla esikoinen sanoi ensimmäisen sanan 7kk:n iässä ja 1,5-vuotiaana puhui jo pitkiä lauseita. Keskimmäinen oli suunnilleen yhtä nopea, mutta kolmonen sanoi ensimmäiset sanat vasta 2-vuotiaana ja alkoi siitä hiljalleen höpötellä. Kaikki oppivat lukemaan 4-5-vuotiaina ja sanavarasto on laaja. Olen kaikille lukenut paljon ja höpötän aina ääneen, mitä olen tekemässä. Lapset vaan ovat erilaisia ja oppivat eri aikaan.
Oon muuten käsittänyt, että ekat lapset oppii usein varhemmin puhumaan.
Se johtuu siitä, että vanhemmilla on enemmän aikaa puhua niille vauvana.
Kun nuoremmat sisarukset ovat vauvoja, isommat lapset ovat siinä vaatimassa huomiota, joten suoraan vauvalle tulee puhuttua vähemmän.
Ei varmaan päde, jos ikäerot ovat niin isoja, ettei vauvan kanssa ole samaan aikaan kotona muita lapsia.