Kiltti ihminen=välinpitämätön

Itse olen kiltti, mutta myös tarvittaessa osaan väitellä. Jos haluan jotain negatiivista sanoa, niin koitan sanoa sen nätisti. Niin ja joskus jos joku vieraampi tyyppi käyttäytyy idioottimaisesti, niin voi olla että en sano mitään, vaikka päässäni mietin paljonkin mitä voisi sanoa. Yleensä jos joku läheiseni käyttäytyy huonosti, niin sanon kyllä siitä. Mutta koitan silti sanoa sen nätisti, paitsi jos olen aivan uskomattoman vihainen. 

Menee vähän ohi, mutta ihminen voi näyttää kiltiltä, ja tehdä hyviä asioita mutta hänen sisäiset motiivinsa eivät välttämättä ole puhtaat. Ja toisaalta taas olla hyväntahtoinen, mutta silti voimaton toimimaan sen mukaisesti. Ja toiset tekevät niitä todellisia hyviä tekojakin salassa. Vedämme helposti omia johtopäätöksiä ja kuvittelemme tuntevamme toisen paremmin kuin todellisuudessa tunnemmekaan.

No kylläpä teillä on aina tarve dissata kilttejä. Tunnen myös näitä omasta mielestään kilttejä ja jämäköitä. Oikeesti ovat aika jakomielitautisia. Välillä pitää esittä kilttiä, sitte vittuilua, sitte esitetään taas kiltiä ja kerätään kööriä ympärille kuuntelemaan juoruja. Mä niin oksennan teidän erinomaisuuteenne ja itserakkauten

totta- kiltin ei tarvitse ottaa kantaa

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 16:50"]

Kiltteys onkin vain välinpitämättömyyttä, ei kiinnosta väittely ja pahan sanominen. Allekirjoitatko?

[/quote]

Minä olen kiltti ihminen ja yksi tärkeistä elämänarvoistani on oikeudenmukaisuus. Voin väitellä tarpeen vaatiessa vaikka viikon putkeen valvomatta jos se yhtään edistää olosuhteiden ja asioiden parantumista. 

En ymmärrä miksi oikein pitäisi puhumalla puhua toisista pahaa koska mielestäni maailma olisi parempi paikka jos niitä ihmisten parempia puolia kannustettaisiin tulemaan enemmän esiin. Pahantahtoinen ihminen vaikuttaa minusta henkisesti kuolleelta mädältä sielulta. Miksi minun pitäisi olla sellainen?

Jos toisesta ei ole kertakaikkiaan mitään hyvää sanottavaa niin sitten on viisainta vaieta. 

Kerran naisvaltaiselta työpaikalta lähtiessäni eräs vanhempi kollega sanoi että olen ainutlaatuinen siinä mielessä etten puhunut firmassa ikinä pahaa kenenkään selän takana. Kukaan ei myöskään ainakaan myöntänyt ottaneensa itseensä kun halusin puhua työyhteisön hankalat asiat halki kahvipöydässä ja löytää kaikkia edes jollain tavalla tyydyttävän ratkaisun.

Jos joku ei pidä minusta niin se ei ole minun ongelmani koska en ole vastuussa toisten ihmisten tunteista.