Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ongelmallisista äitipuolista?
27.10.2021 |
Olisiko täällä vertaistukea?
Esimerkiksi sellaisista, joiden omaa lapsuudenperhettä äitipuoli on tyrannoinut tai sitten vaikka omien lasten äitipuoli lasten ja heidän isänsä välistä suhdetta.
On ilkeilyä, syyllistämistä, marttyyriksi heittäytymistä, asioiden vaikeuttamista ja vaikka mitä muuta. Tällä hetkellä siis äitipuoli yrittää puuttua minun ja lasten isän välisiin sopimuksiin lasten asioista. Hän yrittää myös riitauttaa järjestäen lähes kaikki lapsiin liittyvät hankinnat. Nyt juuri oli kysymys lasten talvivarusteista, mitkä mies ja minä sovimme maksavamme puoliksi ja asia oli ihan okei. Äitipuoli kuitenkin lähestyi minua aika tylyllä viestitulvalla, missä syytti minua lasten vaatteiden maksattamisesta lasten isällä. Minun olisi kuulemma pitänyt maksaa suurempi osuus vaatteista, koska lapset asuvat luonani suuremman osan ajasta.
En voi sille mitään, että minulle tulee mieleen oma äitipuoli lapsuudesta, joka myös aina syytteli isää siitä, että hän osti meille lapsille uusia vaatteita. Kuulemma kirppikseltä olisi löytynyt ihan hyviä. Tosin sama laulu oli aina lähes kaikista hankinnoista, mitkä oli isälle ihan fine, mutta äitipuoli aloitti aina jatkuvan valituksen siitä, miten asia olisi pitänyt hankkia edullisemmin ja taas meni niin paljon rahaa lapsiin.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sopia ihan virallisesti joku summa minkä vois vaikka lisätä elareihin sillä ehdolla että sä kustannat hankinnat lapsille.
Olemme sopineet, että kumpikaan ei maksa elareita. Aikaisemmin kaikki hankintajutut on sujuneet ihan hyvin, on päästy kaikesta yhteisymmärrykseen, kuten myös tästä. Siis me, minä ja lasten isä. Draamaa tuli mukaan vasta tänään, kun lasten äitipuoli ilmaisi mielipiteensä järjestelyistämme tällä kyseisellä viestitulvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No todella! Isän uusi vaimo yritti kontrolloida minun ja sisarusteni elämää määräilemällä, miten ja milloin saan olla äidin kanssa tekemisissä, vaikka asuin vakituisesti äidin luona. Ei olisi halunnut kutsua äitiä tai äidin puoleista sukua minun tai sisarusteni juhliin, mutta kuitenkin halusi niitä vängällä järjestää. Uhkaili puhelimen takavarikoimisella, jos en tehnyt juuri niin kuin hän sanoi. Äitipuoli myös yritti painostaa isää, että olisimme istuneet vain kotona sinä aikana, kun olimme isän luona viikonloppuisin. Hänen mielestään vain ja ainoastaan se oli laatuaikaa, mitä olisi pitänyt olla, eikä mitään turhia uimahalli- tai puistoreissuja tai muuta kivaa.
Siis tuossahan on sen isän vastuu seisoa omien lastensa rinnalla! Minä ihmettelen näitä nyssyjä isejä, joilla ei ole munaa sanoa uudelle kumppanille, että on minun asiani huolehtia, päättää ja hoitaa lasteni asioita. Taustalla on aivan sata varmasti uuden kumppanin mustasukkaisuus ja alemmuuden tunne sitä puolison entistä elämää kohtaan ja on todella kurjaa, että se monesti näkyy niin, että syrjitään niitä edellisen suhteen lapsia.
Oman ex mieheni uusperhe-elämää seuranneena on tullut varsin selväksi, että biologinen äiti pitää aina ensisijaisesti omien lastensa puolta. Meilläkin on pojalla isän luona aivan eri säännöt kuin "velipuolilla" (ruutuajan, kotitöiden ym suhteen), eikä isä kykene ollenkaan seisomaan lepselleen tekemiensä lupausten takana. Tämäkin on tuttu ilmiö, että miehen uusi kumppani haluaisi järjestää lapseni juhlat, joihin minä en tietenkään ole tervetullut. Pidämme siis ilmeisesti mm kahdet rippijuhlat, jee jee.
Kumma juttu, että oma mieheni on lapselleni kiva harrastuskaveri ja toki kotona läsnäoleva aikuishahmo, muttei koe asiakseen puuttua vaikkapa lapsen hankintoihin tai noihin juhlajärjestelyihin millään muotoa.
Ap :n ei varmaan auta kuin näyttää lasten isälle nämä viestit.
Olematon itsetunto, jos pitää alkaa tunkemaan toisten perhe-elämään ja muiden lasten tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äitipuoliin suhtaudutaan usein niin vihamielisesti?
Varmasti parhaansa moni yrittää kuitenkin. Onhan se parisuhteessa haaste, jos toiselle on lapsia edellisestä liitosta ja he sitten näissä kuvioissa pyörii, on kuluja ja menoja, aina pitää miettiä asumiset ja näkemiset. Usein tuntuu, että tilannetta ei haluta nähdäkään äitipuolen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitipuoliin suhtaudutaan usein niin vihamielisesti?
Varmasti parhaansa moni yrittää kuitenkin. Onhan se parisuhteessa haaste, jos toiselle on lapsia edellisestä liitosta ja he sitten näissä kuvioissa pyörii, on kuluja ja menoja, aina pitää miettiä asumiset ja näkemiset. Usein tuntuu, että tilannetta ei haluta nähdäkään äitipuolen kannalta.
Olen äitipuoli ja totta, ulkopuolisuuden tunne ja epävarmuus omasta paikasta ovat hankalia tunteita käydä läpi, mutta ei niitä auta purkaa lapsiin. Omat tunteet tulee käsitellä miehen kanssa, terapiassa (pari tai yksilö), ystävien kanssa jne. Oma pää pitää olla kunnossa, jos näihin kuvioihin meinaa ryhtyä. Lapset ovat viattomia, heidän elämää ei saa tarpeettomasti hankaloittaa eikä lapsille saa kostaa mitään. Aikuisten kanssa on pyrittävä asiallisuuteen ja ystävällisyyteen ja jos se ei onnistu syystä taikka toisesta lasten toisen vanhemman kanssa, niin silloin keskustelut ainoastaan oman kumppanin kanssa. Korostan, lapsiin ei ole oikeus purkaa yhtään mitään vaikka ois miten hankalia tilanteita ja tunteita. Aikuisen pitää pystyä käsittelemään nämä muulla tavoin, kuin kiusaamalla lapsia, aikuisilla on aina suurempi vastuu.
Oma äitipuoleni oli suorastaan sadistinen. Manipuloi isämme meitä vastaan ja manipuloi isäämme käyttämään vä-ki-val-taa lapsiaan kohtaan. Omia lapsiaan suojeli, tottakai. Kosti kaiken pahan olonsa vääriin lapsiin ja sanoi mm. vihaavansa minua ja ettei keksi minusta mitään hyvää. Huo rit teli, valehteli minun olevan varas ja sukulaisilleen kertoi minun olevan narkkari. Hädin tuskin olin maistanut alkoholia, poikaystäviä minulla oli teininä 2 vuoden aikana ja se oli merkki siitä, että olen huono. Pihtaili särkylääkkeissä ja nautti jos näki minun kärsivän tai itkevän. Oli just semmonen miedompi versio Laasasesta. Oli kateellinen perinnöstäni, jonka sain kun äitini kuoli meidän ollessa pieniä. Piti sitä epäreiluna, että me saimme perintöä, kuolleesta äidistämme!
Omia kokemuksia ei varsinaisesti ole, mutta muuten lähipiirissä on ollut monilla tavoin asioita vaikeuttanut ja asioihin sekaantunut äitipuoli. Kyseinen henkilö otti liiankin innokkaasti roolinsa perheessä, perheen äitinä. Hän ei ehkä ihan käsittänyt tilannetta kokonaisuudessaan, vaan pyrki muokkaamaan perheestä mieleisensä, minkä myötä perheen ja erityisesti lasten muut läheiset ihmissuhteet oli vaarassa, jollei lasten isä ja isovanhemmat olisi puuttuneet asiaan. Äitipuoli yritti saada koko perhettä elämään omien näkemystensä mukaan. Hän siis koki oman itsensä ja tämän uuden perhemuodon korvaavan kaikean aikaisemman, eikä hän osannut huomioida perheen jo olemassa olevien ihmissuhteiden ja turvaverkkojen merkitystä.
Suhde päättyi myöhemmin eroon, mikä ei ehkä ollut niin huono asia kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha äitipuoli täällä hei!
Minuakin syyllistettiin kun mies ei enää hypännyt
exän pillin mukaan, mutta kun päämäärätietoisesti pidettiin
vain sama linja koko ajan, niin kyllä se siitä vuosien myötä helpotti.
Yhtään ei lähdetty syyllistämisyrityksiin mukaan, eikä suostuttu ottamaan
syytä omille niskoille toisen odotuksista ja ongelmista ja kontrollintarpeesta.
Minunkin mieheni luuli että hänen kuuluu maksaa elareiden lisäksi sitä sun tätä,
koska häntä näin häntä oli eron jälkeen syyllistetty, vaikka selkeä
sopimuspaperi oli olemassa siitä paljonko rahaa syydetään lapsiin äidin luo.
Riemu repesi monet kerrat, mutta kun oikeuskin oli isän puolella, niin siitä
pikkuhiljaa on haavojen nuoleskelu alkanut, ja elämä normalisoitunut.
Nykyään exällä on onneksi muutakin elämää kuin mieheni kyttääminen, ja
lapsetkin onneksi jo teinejä molemmat :)
Sinänsä mulla on syvä ymmärrys ihmisyyttä kohtaan, ja ymmärrän että exää on ottannut voimille
se että hänen kontrollointinsa miestäni kohtaan on päättynyt, ja se varmasti
on ärsyttänyt että se on päättynyt osittain juuri minun takiani, mutta
hänen käytöksensä on osoittautunut niin patologiseksi, ja narsistipiirteiseksi (joka
näkyy mm. lasten rankaisemisena hänen omista virheistään) että se on myös
haitannut lapsia, ja ne niin rakkaat lapset ovat välillä ihan pesuveden asemissa kun äidin
loukattu ego käy ylikierroksilla. Tätä minun on hyvin vaikeaa hyväksyä, ja antaa anteeksi, kun
näen miten minulle niin rakkaita lapsia retuutetaan "lasten edun" nimissä.
Voi kunpa se riittäisikin että äitipuolen ja lasten isän "päät ovat kunnossa". Mikään
ei kuitenkaan riitä eikä kelpaa kun vastapuolella on kontrollintarpeinen henkilö joka ei virheitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä kokemusta siitä että ex-vaimo kiusaa lasten isää ja äitipuolta.
Tehkääpä hyvät äitiåuolet ihan oma itsekehuketju. Tämä on siitä aiheesta kun äitipuoli ei ole ollut täydellinen eikä edes kohtuullinen. Mammojen pääsette haukkumaan suunnilleen joka ketjussa. On oikeasti lapsia, jotka ovat kärsineet luuseri-isitä ja heidän wnb-äiti tai sitten lastenvihaajaheiloistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä äitipuolena en saanut vaatis mieheni teineiltä mitään , heidän itsensä mielestä. Se mitä nämä teinit minulta odottivat, oli se, että kaikki kotihommat hoidetaan heidän puolestaan. Eivät olisi kerran viikossa halunneet viedä roskia tai tyhjätä tiskikonetta. Miehen eksä eli lasten äiti oli ilmeisimmin ohjeistanut lapsiaan siihen, että annatte isän uuden (eli minun) hoitaa kaikki hommat, ei tarvitse tehdä isän luona mitään.
Olettivat myös, että heillä olisi ollut lupa tuoda meille milloin tahansa kavereitaan yöksi. Nämä kaverit eivät jostain syystä halunneet tuoda omia liinavaatteitaan mukanaan, vaan minun olisi pitänyt halua passata nekin heille. Tottaksi menivät usein saunaankin, arvatte vaan missä ne meidän kerran käytetyt pyyhkeet sitten olivat: takkahuoneen lattialla mytyssä.
Meillä on iso perhe ja mies aina pois, eikä osallistu mihinkään muutoin kuin tuomalla rahaa taloon. Koska voimani ovat rajalliset, mun oli pakko laittaa rajat mm. yövierailuille. En jaksanut sitä että kodissamme yöpyi jatkuvasti 10 ihmistä, joista vain 3 osallistui kotihommiin, eli minä ja lapseni.
Hassua vielä, että miehen eksä vielä monta vuotta myöhemmin syyllisti minua näistä asioista. Olen kuulemma pilannut heidän lastensa elämän. Nyt nämä teinit ovat iältään aikuisia, mutta mieleltään teinejä: mikään ei huvita, mitään ei viitsitä, opiskelut eivät suju, vanhemmilta vingutaan rahaa. Minun omat teinini ovat menestyneet opinnoissaan ja tulevaisuus vaikuttaa heillä varsin hyvältä. Mutta heiltä olenkin saanut vaatia ja ohjata elämään, jossa jokaisella on omat tietyt hoidettavat asiat, huvitti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä äitipuolena en saanut vaatis mieheni teineiltä mitään , heidän itsensä mielestä. Se mitä nämä teinit minulta odottivat, oli se, että kaikki kotihommat hoidetaan heidän puolestaan. Eivät olisi kerran viikossa halunneet viedä roskia tai tyhjätä tiskikonetta. Miehen eksä eli lasten äiti oli ilmeisimmin ohjeistanut lapsiaan siihen, että annatte isän uuden (eli minun) hoitaa kaikki hommat, ei tarvitse tehdä isän luona mitään.
Olettivat myös, että heillä olisi ollut lupa tuoda meille milloin tahansa kavereitaan yöksi. Nämä kaverit eivät jostain syystä halunneet tuoda omia liinavaatteitaan mukanaan, vaan minun olisi pitänyt halua passata nekin heille. Tottaksi menivät usein saunaankin, arvatte vaan missä ne meidän kerran käytetyt pyyhkeet sitten olivat: takkahuoneen lattialla mytyssä.
Meillä on iso perhe ja mies aina pois, eikä osallistu mihinkään muutoin kuin tuomalla rahaa taloon. Koska voimani ovat rajalliset, mun oli pakko laittaa rajat mm. yövierailuille. En jaksanut sitä että kodissamme yöpyi jatkuvasti 10 ihmistä, joista vain 3 osallistui kotihommiin, eli minä ja lapseni.
Hassua vielä, että miehen eksä vielä monta vuotta myöhemmin syyllisti minua näistä asioista. Olen kuulemma pilannut heidän lastensa elämän. Nyt nämä teinit ovat iältään aikuisia, mutta mieleltään teinejä: mikään ei huvita, mitään ei viitsitä, opiskelut eivät suju, vanhemmilta vingutaan rahaa. Minun omat teinini ovat menestyneet opinnoissaan ja tulevaisuus vaikuttaa heillä varsin hyvältä. Mutta heiltä olenkin saanut vaatia ja ohjata elämään, jossa jokaisella on omat tietyt hoidettavat asiat, huvitti tai ei.
Tyypillistä "täyspäisen" äitipuolen avautumista...
"Miehen eksä eli lasten äiti oli ilmeisimmin ohjeistanut lapsiaan siihen, että annatte isän uuden (eli minun) hoitaa kaikki hommat" siis mitä, miten hel veti ssä tuo on muka mahdollista? Tuon mallin ovat voineet oppia vain isältään. Etkö sä sen miehen kanssa kuitenkin asunut?
"Meillä on iso perhe ja mies aina pois, eikä osallistu mihinkään..." onko se sitten mikään ihme jos teini-ikäiset haluaa olla kavereiden kanssa tai tuoda niitä yöksi? Jos kotona on vain myrkyllinen äitipuoli ja hänen hyvin kasvatetut ja rakastamansa lapset...
"Minun omat teinini ovat menestyneet opinnoissaan ja tulevaisuus vaikuttaa heillä varsin hyvältä." Niin no sä et ollutkaan omien lastesi kamala äitipuoli, jonka vihaa ja halveksintaa piti hengittää niskaan omassa kodissa. Olitko lapsillesi ehkä ihan pikkaisen kivempi? Ja he tietysti ansaitsivat sen, toisin kuin ne miehen eksän lapset, ne olivat vain tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä äitipuolena en saanut vaatis mieheni teineiltä mitään , heidän itsensä mielestä. Se mitä nämä teinit minulta odottivat, oli se, että kaikki kotihommat hoidetaan heidän puolestaan. Eivät olisi kerran viikossa halunneet viedä roskia tai tyhjätä tiskikonetta. Miehen eksä eli lasten äiti oli ilmeisimmin ohjeistanut lapsiaan siihen, että annatte isän uuden (eli minun) hoitaa kaikki hommat, ei tarvitse tehdä isän luona mitään.
Olettivat myös, että heillä olisi ollut lupa tuoda meille milloin tahansa kavereitaan yöksi. Nämä kaverit eivät jostain syystä halunneet tuoda omia liinavaatteitaan mukanaan, vaan minun olisi pitänyt halua passata nekin heille. Tottaksi menivät usein saunaankin, arvatte vaan missä ne meidän kerran käytetyt pyyhkeet sitten olivat: takkahuoneen lattialla mytyssä.
Meillä on iso perhe ja mies aina pois, eikä osallistu mihinkään muutoin kuin tuomalla rahaa taloon. Koska voimani ovat rajalliset, mun oli pakko laittaa rajat mm. yövierailuille. En jaksanut sitä että kodissamme yöpyi jatkuvasti 10 ihmistä, joista vain 3 osallistui kotihommiin, eli minä ja lapseni.
Hassua vielä, että miehen eksä vielä monta vuotta myöhemmin syyllisti minua näistä asioista. Olen kuulemma pilannut heidän lastensa elämän. Nyt nämä teinit ovat iältään aikuisia, mutta mieleltään teinejä: mikään ei huvita, mitään ei viitsitä, opiskelut eivät suju, vanhemmilta vingutaan rahaa. Minun omat teinini ovat menestyneet opinnoissaan ja tulevaisuus vaikuttaa heillä varsin hyvältä. Mutta heiltä olenkin saanut vaatia ja ohjata elämään, jossa jokaisella on omat tietyt hoidettavat asiat, huvitti tai ei.
Pakko ihan sivusta kysyä, onko sinulla huono pelisilmä vai miksi ihmeessä kelpuutit tuollaisen miehen?
Ja kaksi lasta piti sille kuitenkin tehdä. Olisi varmaan ottanutkin eron ja päässyt inhottavista bonuslapsista eroon, mutta kun mies toi rahaa taloon. Kuulostaa kyllä juuri sellaiselta ihmiseltä, joka tuollaisia kyseenalaisia elämänvalintoja tekeekin.
Minä asuin isäni luona, äiti luopui kaikista velvollisuuksistaan ja lähti kun olin 11-vuotias. Aika pian isä löysi uuden kumppanin, mutta ilo siitä oli hyvin lyhytaikainen. Siis minulle.
"Äitipuoleni" on aina ollut kylmäkiskoinen ja viileä. Sellainen, että hän hiljaa tyrannoi, etten pääse hänen luokseen kylään, ja ettei hän tullut meille kuin ehkä kerran tai kaksi. Jos isä oli hänen kanssaan, se tarkoitti että olin joko juopon äidin luona, dementoituneen mummon kanssa tai yksin kotona. Jälkimmäinen vaihtoehto alkoi yleistyä kun olin yläkoulussa. Vietin viikonloppuja yksin. Isä vietti aikaa äitipuolen ja tämän kahden, minua vanhemman lapsen kanssa ympäri Suomea kiertäen. Minä en päässyt näille matkoille mukaan. Viimeinen kerta, kun tein jotain isäni kanssa oli seitsemännellä luokalla, kun hän vei minut Linnanmäelle.
Muutin pois kotoa 17-vuotiaana, koska pikkulinnot alkoivat kuiskia että olen heidän rakkauden ja elämän tiellä muutenkin. Sen jälkeen en enää päässyt käymään kotona, sillä he yhtäkkiä muuttivat yhteen ja kaikki tavarat mitä minulta oli vielä jäänyt, heitettiin pois. Heidän yhteiseen kotiin pääsin käymään jos äitipuoli ei ollut kotona. Muutoin ei tullut kuuloonkaan.
Asiat mutkistui entisestään kun minusta itsestäni tuli äiti. Tuli riitoja siitä kuka menee ristiäisiin, millä nimille isäni kutsuu itseään lapsenlapselleen, ja tuli mielipahaa siitä kun isä viihtyi lapseni kanssa. Loppu tulemana välit katkesivat kokonaan näennäisesti mitättömän riidan seurauksena, jossa minut tehtiin syylliseksi taas kaikkeen.
Oikeasti olen yrittänyt olla hyvä, elää elämääni. Olin lapsena ujo ja varautunut (kuka alkoholistiäidin lapsi ei olisi uuden ihmisen kanssa?), mutta en missään vaiheessa epäkohtelias tai ilkeä. En tiedä, mitä tein väärin, mutta jäin ulkopuolelle äitini elämästä ja isäni ja hänen puolisonsa elämästä myös. Olo on kuin orvolla, tai oikeastaan pahempaa: vanhemmat on, mutta he eivät välitä. Heidän mielestään minä olin ja olen edelleen se hankala tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä äitipuolena en saanut vaatis mieheni teineiltä mitään , heidän itsensä mielestä. Se mitä nämä teinit minulta odottivat, oli se, että kaikki kotihommat hoidetaan heidän puolestaan. Eivät olisi kerran viikossa halunneet viedä roskia tai tyhjätä tiskikonetta. Miehen eksä eli lasten äiti oli ilmeisimmin ohjeistanut lapsiaan siihen, että annatte isän uuden (eli minun) hoitaa kaikki hommat, ei tarvitse tehdä isän luona mitään.
Olettivat myös, että heillä olisi ollut lupa tuoda meille milloin tahansa kavereitaan yöksi. Nämä kaverit eivät jostain syystä halunneet tuoda omia liinavaatteitaan mukanaan, vaan minun olisi pitänyt halua passata nekin heille. Tottaksi menivät usein saunaankin, arvatte vaan missä ne meidän kerran käytetyt pyyhkeet sitten olivat: takkahuoneen lattialla mytyssä.
Meillä on iso perhe ja mies aina pois, eikä osallistu mihinkään muutoin kuin tuomalla rahaa taloon. Koska voimani ovat rajalliset, mun oli pakko laittaa rajat mm. yövierailuille. En jaksanut sitä että kodissamme yöpyi jatkuvasti 10 ihmistä, joista vain 3 osallistui kotihommiin, eli minä ja lapseni.
Hassua vielä, että miehen eksä vielä monta vuotta myöhemmin syyllisti minua näistä asioista. Olen kuulemma pilannut heidän lastensa elämän. Nyt nämä teinit ovat iältään aikuisia, mutta mieleltään teinejä: mikään ei huvita, mitään ei viitsitä, opiskelut eivät suju, vanhemmilta vingutaan rahaa. Minun omat teinini ovat menestyneet opinnoissaan ja tulevaisuus vaikuttaa heillä varsin hyvältä. Mutta heiltä olenkin saanut vaatia ja ohjata elämään, jossa jokaisella on omat tietyt hoidettavat asiat, huvitti tai ei.
Tyypillistä "täyspäisen" äitipuolen avautumista...
"Miehen eksä eli lasten äiti oli ilmeisimmin ohjeistanut lapsiaan siihen, että annatte isän uuden (eli minun) hoitaa kaikki hommat" siis mitä, miten hel veti ssä tuo on muka mahdollista? Tuon mallin ovat voineet oppia vain isältään. Etkö sä sen miehen kanssa kuitenkin asunut?
"Meillä on iso perhe ja mies aina pois, eikä osallistu mihinkään..." onko se sitten mikään ihme jos teini-ikäiset haluaa olla kavereiden kanssa tai tuoda niitä yöksi? Jos kotona on vain myrkyllinen äitipuoli ja hänen hyvin kasvatetut ja rakastamansa lapset...
"Minun omat teinini ovat menestyneet opinnoissaan ja tulevaisuus vaikuttaa heillä varsin hyvältä." Niin no sä et ollutkaan omien lastesi kamala äitipuoli, jonka vihaa ja halveksintaa piti hengittää niskaan omassa kodissa. Olitko lapsillesi ehkä ihan pikkaisen kivempi? Ja he tietysti ansaitsivat sen, toisin kuin ne miehen eksän lapset, ne olivat vain tiellä.
Ei, tunnen tämän eksän, hän puhui omasta uudesta miehestään todella rumin sanoin. Voin kuvitella, että hän juuri sanoi lapsilleen, ettei siellä isän luona mitään tartte tehdä.
Omatkaan teuni-ikäiseni eivät saa milloin tahansa tuoda ketä tahansa yöksi, vaan se keskustellaan yhdessä. Mieheni lapset toivat lähes joka vklppu muutaman kaverinsa. Kodistamme alkoi muodostua yleinen ilmainen hotelli ihmisille, keitä en edes tuntenut. Juuri koskaan mieheni teinit eivät itse menneet kavereilleen yöksi, homma oli yksipuolista.
Minun lapsillani on oma äitipuoli eksänsä kotona, arvostan häntä ja pidän hänestä. Todennäköisesti olen ollut omille lapsilleni ikävämpi, koska jos jättivät kotihommia hoitamatta, sanoin heille niistä asioista tuikeammin kuin mieheni lapsille. Osaan käyttäytyä, en nimittele, huuda, kiroile, vaan pyydän nätisti muutaman kerran. Oman ongelmansa toki toi mieheni jatkuva poissaolo, tottakai hänen olisi pitänyt olla enisijaisesti kotona hoitamassa lastensa asioita. Hänellä nyt vaan oli ja on ns kova ura, kaikki paukut hänellä menee uraan.
Kannattaa sopia ihan virallisesti joku summa minkä vois vaikka lisätä elareihin sillä ehdolla että sä kustannat hankinnat lapsille.