Yksipuolisen rakkauden tuskaisuus

rakkaus- mikä ihana asia... Vaan entäs kun on yksipuolisesti rakastunut?

Voi tätä elon tuskaa ja ahdistuksen määrää, kuinka voi pääkopan saadakin näin sekaisin?!

Ystävyytemme kasvoi puoleltani rakkaudeksi, monta vuotta olimme pelkästään ystäviä.en tiedä mikä sai aikaan tunteideni muuttumisen rakkaudeksi? sen jälkeen mukaan astuivat kännissä tehdyt sekoilut (lue seksi) ja olen entistä enemmän kiinni tässä naistenmiehessä. Kidutan itseäni ajatuksilla kun tiedän hänellä olevan toisia naisia ja pelkään päivää jolloin hän rupeaa taas seurustelemaan jonkun muun kanssa.

en edes saa kirjoitettua ajatuksiani selkeään muotoon. tiedän niinä järjen hetkinä että pitäisi varmaan lopettaa kaikenlainen tekemisissä oleminen, mutta miten voin sen tehdä? tiedän olevani hänellekin tärkeä,mutta en siinä mielessä että se olisi rakkautta. 

en tiedä enään miten päin olla, ajatukset kiertää kehää, mielialat vaihtelevat syvimmistä syövereistä onnen kukkuloille, siitä punahehkuiseen raivoon- oma pää tässä hajoaa. jos ei ole hajonnut jo?