Auttakaa tosihankalan teinipojan kanssa

Poikasi voisi hyötyä vaikka neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Lastensuojelun kautta sen järjestyminen voisi kenties nopeutua.  Olisi myös hyvä tutkia onko hänellä adhd:n lisäksi oppimisvaikeuksia. Usein adhd_n lisänä voi olla esim. lukihäiriöitä, läihimuistin hankaluutta tai muuta oppimisen vaikeutta. Ei ihme, että koulu ei maistu, jos oppiminen on vaikeaa ja keskittyminen hankalaa. Koulusta selviytymiseen ja jatko-opiskelumahdollisuuksie selvittämisen lisäksi poika tarvitsee apua elämänhallintaan ja siksikin tarkat tutkimukset ja neuropsykologinen kuntoutus kannattavat. Kysy myös voiko lääkettä vaihtaa, jos nykyisestä ei ole apua.

Adhd ei t-o-d-el-l-a-k-a-a-n ole kasvatuksella aikaansaatuu (kuten joku valopää yritti ketjussa väittää), mutta selvää on, että poikasi tarvitsee apua ja tukea ja sinulta on tällä hetkellä voimat loppu. Sinäkin tarvitset apua, samoin kuopus. Lastensuojelun ensisijainen apu ei todellakaan ole huostaanotto eikä myöskään kyttääminen. Ja sinä voit sitäpaitsi pyytää sellaista apua, jonka kokisit teitä auttavan. 

Mietin tuota pelkoasi lastensuojelua kohtaan... Voisiko olla, että sinulla itselläsikin on adhd (tai add, molemmathan voivat olla perinnöllisiäkin) ja sen vuoksi tunnet huolta siitä, että teille tulee seuraamuksia esim. huonosti organisoidusta kodinhoidosta. Älä sitä pelkää. Mieluuminkin ajattele, että ehkä sinäkin tarvitset apua, kenties tutkimukset mahdollista diagnoosia varten. Jos sinullakin olisi adhd, et ole rikollinen vaan tarvitset tukea!!!!!

Olipa sinulla itselläsi neurologisia ongelmia tai ei, vahvasti oireileva ja neurologisten haasteiden kanssa kamppaleiva poika on niin suuri rasite, ettei ihme,  että jaksamisesi on nollassa. Ota hyvä ihminen apu vastaan, sen tarkoituksena ei ole kytätä ja mollata sinua vaan auttaa perhettänne eteenpäin. JOS kävisi niin, että joku työntekijä olisi asiaton kyttääjä, siitä voi valittaa ja vaatia kunnollista tukea. Mutta toivotaan, ettei teille käy niin.

Mikä muuten poikaasi kiinnostaa (vai kiinnostaako mikään muu kuin kaverit ja tyttöystävä?) Hän voisi hyötyä vaikka ratsastusterapiasta tai musiikkiterapiasta. Kaikki tekeminen (käsillä tekeminen, urheilu, musiikki ym) voi tuoda tarpeelisia onnistumisen kokemusia. Näitäkin mahdollisuuksia voitasiin kartottaa lastensuojelussa.

Jaksamista sinulle!

Usein nimenomaan ADHD ihmisten elämä parantuu, kun siinä on tiukat ja tarkat rutiinit.

Nyt ap. otat itseäsi niskasta kiinni, olet itse luonut lapselle turvattoman elämän ja lapsi tarvitsee nyt ryhtiä elämäänsä.

Laita poika esim harrastamaan Taekwondota.

Meidän lapsen ryhmässä on pari assia ja sitten näitä ADHD ja ADD lapsia.

Siellä ne tekee sarjoja muiden perässä ja oppivat kuuntelemaan käskyjä ja noudattamaan niitä.

Mmm... oma lapsi päätyi ambulanssilla nuorisopsykiatriselle osastolle seiskaluokkalaisena. Sitä ennen oli ollut kaiken aikaa kiihtyvää levottomuutta, riitaa kotona, riehumista, paikkojen rikkomista, levottomuutta koulussa jne. Eikä me vanhemmatkaan osattu vuorovaikuttaa yhtään. Riita oli pystyssä hyvin helposti.

Siitä sairaalaan joutumisesta, joka nyt jälkeenpäin näyttää onnenpotkulta, seurasi se, että apua oli tarjolla sekä lapselle että vanhemmille. Lasta tutkittiin sairaalassa kaksi kuukautta ja hän sai psykoosilääkityksen ja pääsi terapiaan. Me vanhemmat pääsimme parisuhdeterapiaan. Lastensuojelukin oli kuvioissa mukana. Samoin jopo-luokka ja etsivä nuorisotyö. Lisäksi itse hakeuduin yksilöterapiaan.

Olemme hyötyneet valtavasti. Meillä ei enää juurikaan riidellä, eikä varsinkaan riehuta. Ei lapset eikä vanhemmat. Osaamme vain jotenkin olla toisin. Ei vain tunnu siltä, että pitäisi ruveta rähjäämään. Lapsi ei enää tarvitse lääkkeitä, terapia jatkuu. Hän pärjää toisen asteen koulussa hyvin ja asuu viikot pois kotoa. Hän on rauhallinen ja tasapainoinen. Asiat ovat hyvin ja olen kiitollinen ammattiavusta jota olemme saaneet.

Sitä en tiedä, olisiko yhtä hyvä apu löytynyt, jos lapsi olisi päätynyt ensin lastensuojelun asiakkaaksi. Olisiko hänet pantu johonkin laitokseen kenties? En tiedä onko niin, että psykiatrisella puolella osataan kiinnittää paremmin huomiota siihen, mitä äärimurrosikäisen käytöksen takaa löytyy. En siis tiedä, mutta kysyn.

Lapsellisesi on kehittymässä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Viestin 51 kirjoittaja jatkaa: omasta kokemuksestani kumpuaa se käsitys, että lapsen käytöksen takana on usein jotain ongelmaa vanhempien käytöksessä. Ainakin meillä riideltiin paljon ja olen ollut ahdistuneisuuteen taipuvainen. Mies taas arvaamattoman äkkipikainen. Meidän koti ei ehkä ollut kaikkein vakain kasvupaikka.

Onneksi asiat ovat saaneet muuttua. Muutos meidän vanhempien käytöksessä rupesi näkymään lapsen käytöksessä hyvin nopeasti.

Masturboiko poika? Oireet saattavat johtua siitä.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 13:39"]Mutta kun mä en todellakaan jaksa sitä että vieraat ihmiset tulevat meille kyttäämään ja määräilemään. Mä en vaan saa puristettua itsestäni yhtään enempää tehoja vaikka kuka vieressä piiskaisi, enkä edes halua. Mutta haluan pelastaa tuon nuoremman järjestelmän kynsistä, elää hänen kanssaan rauhassa ja omaan tapaani. Meidän siisteystaso ja aikatauluton elämä ei kuitenkaan sopisi niille kyttääjille.

ap
[/quote]

Mitäs sitten kun tuo nuorempi tulee murrosikään?

Jo nyt ulkopuolinen apu on teille välttämätöntä. Et näytä edes ymmärtävän sitä, että kyseessä on oman lapsesi, "hankalan teinin" hyvinvointi. Sen sijaan mietit itseäsi ja "kyttäämisiä".

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 13:39"]

Mutta kun mä en todellakaan jaksa sitä että vieraat ihmiset tulevat meille kyttäämään ja määräilemään. Mä en vaan saa puristettua itsestäni yhtään enempää tehoja vaikka kuka vieressä piiskaisi, enkä edes halua. Mutta haluan pelastaa tuon nuoremman järjestelmän kynsistä, elää hänen kanssaan rauhassa ja omaan tapaani. Meidän siisteystaso ja aikatauluton elämä ei kuitenkaan sopisi niille kyttääjille.

ap

[/quote]

Eli ongelmat kumpuavat kuin kumpuavat teiltä kotoa. Kuules ämmä, niin makaa kuin petaa ja teet ihan itse elämästänne helvettiä. Poikasi taitaa olla vain masentunut, niin mäkin olisin.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 13:57"]

Ap:n ihme ajatus elää nuorimmaisen kanssa omaa elämää, rauhassa häiritseviltä katseilta ei auta nuorimmaista vaan tekee hänelle karhunpaöveluksen. Tässä elämässä nyt vaan toimitaan muiden ihmisten kanssa ja esim työpaikoilla on aikataulut... Kökkimällä sotkuisessa kodissa ilman päivärytmiä ei todellakaan auta lasta selviytymään koulussa saatika työelämässä. Eli mietipä ap vähän itse ryhdistäytyväsi ja näyttämällä esimerkkiä lapsillesi!!!!

[/quote]

Jos kotona ei ole mitään jämäkkyyttä, ei ole ihmekään ettei sitä ole myöskään pojan koulunkäynnissä. Siitähän tuo lähtee jatkumona: koulussa ei pystytä ryhdistäytymään, kotona ei kukaan tai mikään ole ryhdissä, koulun loputtua ei saada aikaan mitään, sossu ja työkkäri elättää ja siinä se. Elintavat on mitä on, koska siinäkään ei voida ryhdistäytyä. Elämä syrjäytyneenä päihdekäyttäjänä on tulevaisuutta, jos sinä ap et ensin ryhdistäydy. Eli kato peiliin ja pistä oma elämänne kuntoon.

Vielä viestin 51 kirjoittaja jatkaa: painotan siis, että hae apua paitsi pojalle, myös itsellesi. Jotain keskusteluapua tai terapiaa. Selviydyt paljon paremmin, kun saat tukea nyt. Sulla on nyt menossa yksi elämäsi rankimmista ajanjaksoista ja ilman muuta tarvitset tukea.  Ja tuki sinulle on samalla tuki molemmille lapsillesi. Voimia sinulle!

Ja vielä viestin 51 kirjoittaja: meille kotiin ei ole missään vaiheessa tullut kukaan kyttäämään. Meillä ei ole käynyt muuta kuin pari kertaa poliisit. Tosiaan senkin olen kokenut, millaista on soittaa omalle lapselle poliisi. Voin kertoa, että eipä heti tule mieleen vaikeampaa päätöstä. Mutta sekin oli hyvän lopputuloksen edellä: saimme apua.

Ota vastaan lastensuojeluilmoitus ja se apu, joka on sieltä saatavissa. He tarkoittavat hyvää ja tekevät kanssasi yhteistyötä, jos itse sallit sen.

Lastensuojeluilmoitus on tuossa tapauksessa vain hyvästä koska silloin pääsette takuuvarmasti avun piiriin.

Niiden ongelmien syy voitte olla te. Näissä tapauksessa laitoshoidot on hyviä vaihtoehtoja.

Mutta kun mä en todellakaan jaksa sitä että vieraat ihmiset tulevat meille kyttäämään ja määräilemään. Mä en vaan saa puristettua itsestäni yhtään enempää tehoja vaikka kuka vieressä piiskaisi, enkä edes halua. Mutta haluan pelastaa tuon nuoremman järjestelmän kynsistä, elää hänen kanssaan rauhassa ja omaan tapaani. Meidän siisteystaso ja aikatauluton elämä ei kuitenkaan sopisi niille kyttääjille.

ap

Ryhdyt yhteistyöhön ammattilaisten kanssa; psykkologin, neurologin joka hoitaa ADHD:ta, sosiaaliviranomaisten, kouluviranomaisten... Ja kenties vertaistuen takia myös vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Pidä päiväkirjaa näistä vuosista, niin kaaos omassa mielessäsi pysyy koossa ja näet joskus miten ihmeen kaupalla selvisittekin kaikesta.

Provoiletko 14-vuotiaan lapsen elämällä?

Apia olisi saatavilla, mutta et sitä halua vastaanottaa. Mitä sitten tahdot?

Kuinkas se jopo ryhmä, sehän voisi olla hyvä? Ole koko ajan vain neuvotteluasemissa aktiivinen, keksit ja selität, se on vain murrosikä. Kyllä se ohi menee, älä ole helppo uhri.