Turvaton

Ota riskejä! Jos voitat, tulee sinusta onnellinen! Jos häviät, tulee sinusta viisaampi!

Viisas mies sanoi kerran, että jos rahtilaiva osaisi ajatella ja tuntea, se ei koskaan irtautuisi laiturista. Se pelkäisi niitä tuhansia ja taas tuhansia aaltoja, jotka sen on kohdattava. Se pelkäisi laineiden suurta määrää, eikä edes huomaisi, että nehän on kohdattava vain yksi kerrallaan.

Olen miettinyt että voisikohan esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta päästä eroon tekemällä jotain missä tavallaan ylittäisi itsensä, esim. hyppäämällä benji-hypyn tai laskuvarjolla lentokoneesta? Antaisiko sellainen adrenaliiniannos ja itsensä voittamisen tunne rohkeutta myös muihin tilanteisiin elämässä, vaikka sosiaalisiin tilanteisiin?
Onkohan kellään kokemuksia asiasta?

Ei tartte noin radikaalia.
Voit harjoitella vaikka niin, että sanot tuntemattomalle että "onpas tuulinen/kaunis/sateinen/kylmä/kaunis ilma tänään".

os pelkäät sosiaalisia tilanteita, voit harjoitella keskustelujen aloituksia ja kysymyksiä. Sitten kun tulee tutuksi, aiheet tulevat ihan itsestään. Samoin kun harjaannut erilaisten ihmisten kohtaamisessa, kiinnostavia aiheita ja keskustelunaloituksia tulee luonnostaan. Ehkä olennaista on kuitenkin se, onko oikeasti ja vilpittömästi toisesta ihmisestä kiinnostunut.

Sosiaaliset tilanteet eivät ole sellaisia, että toinen kysyy ja toinen vastaa. Tärkeää on myös se, että haluaa myös itse jakaa jotain elämästään, siis kertoa toiselle jotain omasta elämästään. Mitä sinä haluat kertoa omasta elämästäsi?

Säästä voi puhua aina, vaikka kuulostaa naurettavalta. Se koskettaa meitä kaikkia ja on olennaista.

Jos olet kahvilla tai ruokapöydässä, voi aloittaa vaikka tarjolla olevasta ruoasta tai ylipäätään ruoan tekemisestä ja lempiruoasta…

Voi aloittaa keskustelun siitä, mistä tähän (tilanteeseen, missä nyt ollaan) on tultu. Sekin on olennaista. Samoin se, mihin tästä nyt menee?

Seuraatko uutisia tai ajankohtaisia aiheita? Löytyykö niistä kiinnostavia aiheita?

Ihmiset puhuvat arjestaan: opiskelusta ja työstä, siitä, mihin puuhiin päivät kuluvat.

Harrastuksista on kiva keskustella, koska ihmiset yleensä puhuvat niistä mielellään. Harrastuksistakin voi kysellä kaikenlaista. Mistä kipinä tähän harrastukseen, milloin harrastus on aloitettu ja mitä erityisen kivaa/haastavaa/mielenkiintoista juuri tähän harrastukseen liittyy. Jos ei harrasta mitään, voi vaikka itsekin pohtia sitä, mitä ehkä haluaisi harrastaa…

Mitä TV-ohjelmia katsot, usein niistä löytyy yhteistä ja ajankohtaista puhuttavaa?

Jos kuulosti tätimäiseltä luettelolta, niin sorry. Yritän vain sanoa, että tätäkin voit harjoitella etukäteen, tsemppiä uusiin tilanteisiin!

Tsemppiä!

Kuinka kaipaankaan aikaa, jolloin
pelko oli poissa
Pelko tulee huolista ja asettuu
sisimpään

Välillä huokaiset ja taas
se on siinä

Varoitusta ei tule, se vain
tulee ja jää

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 02:46"]

Kuinka kaipaankaan aikaa, jolloin
pelko oli poissa
Pelko tulee huolista ja asettuu
sisimpään

Välillä huokaiset ja taas
se on siinä

Varoitusta ei tule, se vain
tulee ja jää

[/quote]

Juuri tältä se tuntuu

Minä olin samanlainen kunnes päätin että minä olen oman itseni herra. Ystäviä alkoi tulla ovista ja ikkunoista kun reipastuin ja sain itsevarmuutta.

Olisin voinut kirjoittaa täysin samat sanat itsekin. Halaus sinulle. <3

Kiitos vastauksista,Ei tunnu enää niin yksinäiseltä. Kunpa minäkin uskaltasin elää.  Ap

Uskallat! Mieti nyt, mitä häviät sillä että elät täysillä tämän ehkä ainokaisen elämäsi?? When life gives you something that makes you feel afraid, that's when life gives you a chance to be brave.

Tässä sinulle rohkaisu runo:

Koita jaksaa tätä paskaa. 
Vaik tänään päivä puristaa, 
ei ketään kannata kuristaa. 
Sillä huominen jo eteen huristaa.

Hei, kohtalotoverini
Minuakin on julkisesti kiusattu monin eri tavoin.Ja nyt kun minulla on muutenkin vaikeaa kaikin puolin niin kaikki mennyt nostaa päätään.Takaumia satelee urakalla,painajaiset jokaöisiä.Pelkään ihmisiä pelkään että minulle nauretaan ja pilkataan.Olen ujo ja koen olevani poikkeava.En uskalla katsoa ketään silmiin,olen lähtöisin uskonnollisesta perheyhteisöstä ja ne haavat ja vauriot on aivan omaa luokkaansa.Kirjoituksesi oli niin tuttua että ihmettelen,en olekaan ainoa.Voimia sinulle! terv.Siipi-Rikko

Suurimmaksi osaksi elämä on sotaa ja kamppailua, mutta joukkoon mahtuu myös huonompiakin aikoja

Mulla on on ollut jo vuoden verran lähestulkoon koko ajan joku pelko "päällä". Kun saan jonkun pelon selätettyä, niin johan keksin uuden. Olen 42-vuotias perusterve nainen, enkä tiedä edes missä vaiheessa pelko otti vallan elämästäni...Tuntuu, että koko elämä menee ohi, kun en uskalla nauttia mistään, kun pelkään...

Yleisimmät pelkoni aiheet ovat:
-kuoleman pelko, erityisesti pelkään syöpää
-lääkärikammo, käyn usein tarkistuttamassa itseni, kun tunnen olevani koko ajan jotenki kipeä ja yleensä ei mitään löydy
-pelkään, että mieheni jättää minut
-pelkään, että jos jään työttämäksi, en saa koskaan enää töitä
-pelkään, että lapsillemme tai miehelleni sattuu jotain, käyn usein öisin tarkistamassa, että kaikki on hengissä...

Tämä rassaa ja paljon, kävin vuotta terapiassa, mutta siitä ei kyllä ollut ihan mitään hyötyä, en osannut avautua terapeutille, josta en oikein tykännyt.

Onko kellään keinoja, miten näistä pääsis eroon, kun kuitenkin elämässäni on kaikki ihan hyvin.

Jännitti saanko yhtään vastausta mutta niitähän on tullut paljon. Itselleni on todella vaikeaa pelkkä kauppaan meneminenkin ja siellä asioiminen. En voi kyllä itsekkään ymmärtää miten sitä voi pelätä muita ihmisiä näin paljon. Tilanne on vuosien myötä päässyt kehittymään todella pahaksi kun en ole pystynyt juurikaan altistamaan itseäni erilaisille sosiaalisille tilanteille. En osaa auttaa muita mutta lohduttavaa huomata että en ole ainoa turvaton. t.ap