Lapsella huono tapa satuttaa jos häntä harmittaa. Mitä opettaa tilalle?

Parasta olisi pystyä ennakoimaan lapsen mieliala ja ehtiä toimia, ennen kuin lapsi satuttaa ketään. Lapsen tunteiden sanoittaminen on hidas tie, mutta vähitellen se lisää lapsen itseymmärrystä. "Onko sinulla paha mieli, kun et saanut...", "Oletko vihainen, koska..."

Miten olisi ihan perinteinen rankaisu? Vai eikö se ole lasuvaaran vuoksi nykyisin mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi pystyä ennakoimaan lapsen mieliala ja ehtiä toimia, ennen kuin lapsi satuttaa ketään. Lapsen tunteiden sanoittaminen on hidas tie, mutta vähitellen se lisää lapsen itseymmärrystä. "Onko sinulla paha mieli, kun et saanut...", "Oletko vihainen, koska..."

Nämä ovat tilanteita joita ei voi ennakoida vaan jos lapsi esim vahingossa satuttaa varpaansa kynnykseen yllättäen niin silloin ihan sekunnissa lyö lähintä ihmistä. Tai jos vaikka rakentelee jotain joka yllättäen vahingossa sortuu niin sama juttu käy. Eikä siinä ehdi sanoittamaan mitään kuin jälkikäteen vasta, mitä olen kyllä tehnytkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi ihan perinteinen rankaisu? Vai eikö se ole lasuvaaran vuoksi nykyisin mahdollista?

Rangaistus ei opeta lapselle mitään muuta kuin sen, että äiti inhoaa häntä ja että toiselle on ok aiheuttaa pahaa oloa.

Silloin kun hän on "selväjärkisessä tilassa", hänelle pitäisi asiallisesti kertoa, että kaikilla ihmisillä on sellainen sääntö, että heitä ei saa toinen satuttaa, eikä he saa satuttaa toista. Ymmärtääkö hän, miltä "sattuu" tuntuu, onko esim kompastunut joskus, vai onko vaan oppinut piirretyistä, että toisia voi mäiskiä miten huvittaa ilman seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi ihan perinteinen rankaisu? Vai eikö se ole lasuvaaran vuoksi nykyisin mahdollista?

En ihan tiedä mitä tarkoitat perinteisellä rankaisulla. Olen käyttänyt rangaistuksena sitä että joutuu pois meneillään olevasta mukavasta tekemisestä jos lyö eli menettää sen kivan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun hän on "selväjärkisessä tilassa", hänelle pitäisi asiallisesti kertoa, että kaikilla ihmisillä on sellainen sääntö, että heitä ei saa toinen satuttaa, eikä he saa satuttaa toista. Ymmärtääkö hän, miltä "sattuu" tuntuu, onko esim kompastunut joskus, vai onko vaan oppinut piirretyistä, että toisia voi mäiskiä miten huvittaa ilman seuraamuksia.

Tämä on puhuttu hänen kanssa monta kertaa. Tietää ja ymmärtää kyllä. On vasta 3 v 2 kk eli järjen puhuminen ei yksistään taida riittää. Kyllä tietää miltä pipi tuntuu koska on kaatunut mutta ei ehkä vielä täysin ymmärrä että miltä muiden pipit tuntuu niille muille. Mitään mäiskimuspiirrettyjä ei ole saanut katsoa. Ap

Ja lapsi siis itse jälkikäteen sanoo että hän ei osaa olla lyömättä, mutta en aivan usko etteikö voisi oppia. Ap

Osaisiko joku vielä neuvoa?

Ap

Aika auttaa.

Anna satuttaa, jos siellä päiväkodissa kerran on tuollainen kulttuuri.

Onko lapsella asperger/autismin piirteitä? Tällöin lapsen empatiakyky saattaa olla heikentynyt eikä hän välttämättä ymmärrä, että toista sattuu tai toiselle tulee paha mieli satuttamisesta.

Kolmevuotias kuitenkin yleensä ymmärtää jo aika paljon. Jos ei muut keinot auta niin voisit yrittää muuttaa lähestymiskulmaa. Aspergerpiirteiset lapset ymmärtävät paremmin, jos vedotaan sääntöihin ja normeihin kuin tunteisiin ("sinulla ei ole lupa satuttaa toista" "ei ole oikeutta lyödä/ei ole sallittua" jne.)

Ärähdä sille lapselle silloin kun lyö. On aivan normaalia ja tervettä osoittaa omat rajansa, kuten ihmiset ylipäätäänkin tekevät (paitsi ne joilla on joitain häiriöitä eikä uskalla sanoa jos joku tekee väärin itseään kohtaan). Lapsen kuuluu oppia, että hän ylittää toisen rajan jos lyö. Tuossa ei ole mitään lasun paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella asperger/autismin piirteitä? Tällöin lapsen empatiakyky saattaa olla heikentynyt eikä hän välttämättä ymmärrä, että toista sattuu tai toiselle tulee paha mieli satuttamisesta.

Kolmevuotias kuitenkin yleensä ymmärtää jo aika paljon. Jos ei muut keinot auta niin voisit yrittää muuttaa lähestymiskulmaa. Aspergerpiirteiset lapset ymmärtävät paremmin, jos vedotaan sääntöihin ja normeihin kuin tunteisiin ("sinulla ei ole lupa satuttaa toista" "ei ole oikeutta lyödä/ei ole sallittua" jne.)

Jos sanoitus ei auta, niin yleensä silloin on syytä epäillä jotakin a-alkuista diagnoosia.

Käy asiaa läpi lapsen kanssa säännöllisesti silloin kun hänellä on ns. hyviä hetkiä ja hyvä mieli.

Käy kuvien kanssa läpi tarinanomaisesti tilanteita, joissa tapahtuu jotain ikävää ja lapsi reagoi väärin. Opeta niiden pohjalta miksi aggressiivinen reagoiminen on väärin ja miksi se tuntuu pahalta. Opeta niiden pohjalta myös, kuinka tulisi toimia oikein näissä hankalissa tilanteissa (esim. mene muualle rauhoittumaan, keksi jokin uusi leikki, pyydä aikuiselta apua jne.).

Tätä tarinaa kun käy lapsen kanssa säännöllisesti läpi niin hänen pitäisi pikkuhiljaa omaksua ja sisäistää nämä asiat, ja oppia niiden kautta paremmin hallitsemaan omia tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Anna satuttaa, jos siellä päiväkodissa kerran on tuollainen kulttuuri.

En hyväksy sitä että ketään satutetaan. Oli päiväkodissa mitä vain niin meidän perheessä satuttaminen on kielletty. Ap

Tyynyn tai sohvan hakkaaminen on yksi, tämä toimi meillä.

Joskus lapsen pitää vaan purkaa harmitus ulos ja se voi olla toimivinta kun sen voi tehdä fyysisesti. Lapset on lapsia, ei niillä ole samanlaista tunteidenhallintaa kuin aikuisilla, joten turha tuomita ja rangaista huonosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Tyynyn tai sohvan hakkaaminen on yksi, tämä toimi meillä.

Joskus lapsen pitää vaan purkaa harmitus ulos ja se voi olla toimivinta kun sen voi tehdä fyysisesti. Lapset on lapsia, ei niillä ole samanlaista tunteidenhallintaa kuin aikuisilla, joten turha tuomita ja rangaista huonosta käytöksestä.

Olen miettinyt tuota että pitäisi antaa toinen keino tilalle. Mutta esim tyynyä tai sohvaa ei usein ole saatavilla kun nämä tilanteet tulee eteen monesti muualla kuin omassa olohuoneessa. Olen ehdottanut karjumista mutta näyttää että lapsi ei kiukuissaan jotenkin pysty huutamaan vaan tekee mieli reagoida fyysisesti muuten. Ap

Vierailija kirjoitti:

Käy asiaa läpi lapsen kanssa säännöllisesti silloin kun hänellä on ns. hyviä hetkiä ja hyvä mieli.

Käy kuvien kanssa läpi tarinanomaisesti tilanteita, joissa tapahtuu jotain ikävää ja lapsi reagoi väärin. Opeta niiden pohjalta miksi aggressiivinen reagoiminen on väärin ja miksi se tuntuu pahalta. Opeta niiden pohjalta myös, kuinka tulisi toimia oikein näissä hankalissa tilanteissa (esim. mene muualle rauhoittumaan, keksi jokin uusi leikki, pyydä aikuiselta apua jne.).

Tätä tarinaa kun käy lapsen kanssa säännöllisesti läpi niin hänen pitäisi pikkuhiljaa omaksua ja sisäistää nämä asiat, ja oppia niiden kautta paremmin hallitsemaan omia tunteitaan.

Tässä on ideaa mutta mitä oikeasti toimivaa ehdottaa lyömisen tilalle? Kun lasta itseään sattuu vaikka varpaaseen kun sen kolautti kynnykseen niin ei hän siinä mitään uusia leikkejä yhtäkkiä pysty keksimään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella asperger/autismin piirteitä? Tällöin lapsen empatiakyky saattaa olla heikentynyt eikä hän välttämättä ymmärrä, että toista sattuu tai toiselle tulee paha mieli satuttamisesta.

Kolmevuotias kuitenkin yleensä ymmärtää jo aika paljon. Jos ei muut keinot auta niin voisit yrittää muuttaa lähestymiskulmaa. Aspergerpiirteiset lapset ymmärtävät paremmin, jos vedotaan sääntöihin ja normeihin kuin tunteisiin ("sinulla ei ole lupa satuttaa toista" "ei ole oikeutta lyödä/ei ole sallittua" jne.)

Jos sanoitus ei auta, niin yleensä silloin on syytä epäillä jotakin a-alkuista diagnoosia.

Aika harvalle kolmevuotiaalle riittää sanoitus.