Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennus / burn-out "lopettaa" rakkauden?
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:41"]
Masennus ja burn out turruttavat tunteita ja vääristävät ajattelua.
Omalla kohdallani kävi hyvin: jaksoin olla mieheni tukena, masennuksesta selvittiin ja nyt siitä on kulunut jo monta vuotta ja olemme onnellisessa suhteessa, jossa rakkautta riittää. Aina ei käy niin hyvin: ei ole helppoa olla se vahva osapuoli, ja tietysti kaikkien kohdalla paraneminen ei käy niin nopeasti tai välttämättä ei parane täysin ollenkaan.
[/quote]
Kiitos kovasti vastauksesta. Voisitko antaa minulle neuvoja, mitä minun kannattaisi tehdä tässä tilanteessa? Saanko kysyä, kauanko teillä meni asioiden selviämiseen ja mitkä asiat auttoivat paranemisessa?
[/quote]
Pahinta jaksoa kesti reilun vuoden ajan. Sanoisin, että kannattaa tukea toista järkevyyden rajoissa mutta pitää huolta myös omasta jaksamisestaan. Selvittäkää mahdollisuudet lääkitykseen, psykologikäynteihin ja terapiaan. Hankkikaa tietoa eri lähteistä - lukekaa siitä, mistä mielenterveyshäiriöissä on kysymys ja millaisin keinoin muut ovat toipuneet. Puolisollesi voi olla burn outin vuoksi tarpeen saada jonkin verran ihan totaalista lepoa, jolloin sinun olisi hyvä ottaa niin suuri vastuu arjen pyörittämisestä kuin vain suinkin pystyt, mutta toisaalta jossain vaiheessa on toipumisen kannalta ihan välttämätöntä, että hän pääsee taas vähitellen mukaan normaaliin arkeen, jolloin tarvitaan lempeää kannustusta. Jos sinusta tuntuu vaikealta jaksaa, toivottavasti on joku läheinen, jolle voit uskoutua. Puolisosi ei tässä vaiheessa jaksa välttämättä käsitellä edes omia ongelmiaan ja tunteitaan, joten häneen et ehkä voi nojautua samalla tavalla kuin olet tottunut. Psykologikäynneistä ei olisi sinullekaan haittaa, jos vain onnistut jotenkin psykologille pääsemään. Itseäni auttoi sellainen ajatusmalli, että meillä on nyt tässä meneillään tällainen vaikeampi kausi, parisuhde on melkeinpä tauolla ja minun on venyttävä vähän liikaakin, mutta jossain vaiheessa se menee ohi ja asiat palautuvat normaalimmiksi.
[/quote]
Kiitos paljon vastauksesta. Ongelmana on, etten pysty itse terveysongelmieni vuoksi käymään töissä. Mieheni ei myöskään halua jäädä sairaslomalle tms. koska hän pelkää sen vaikeuttavan myöhempää työnsaantia. Lisäksi hänestä tuntuu, että jos hän lopettaisi työssä, hän pettäisi työpaikkansa ja koska hän tuntee pettäneensä jo minut hän ei enää kestäisi sitä. Annoit paljon arvokkaita neuvoja ja yritän noudattaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:23"]
Et nyt selitä enempää, mutta esimerkiksi burn out tulee tilanteesta jossa on vaatinut itseltään liikaa. Joten tällainen ihminen ei ainakaan ole terveesti rakastanut itseään. Varmasti näkyy suhteessa muihinkin. Masennuksessakin käännytään sisäänpäin.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Mieheni on pidempään kärsinyt molemmista. Hän ei ole enää varma, rakastaako minua enää. Pohdin vain, onko rakkaus loppunut vai voinko tehdä vielä jotain.
[/quote]
En ole ammattilainen, mutta ainakin se on fakta että hän ei ehkä pysty olemaan hetkeen läsnä tasavertaisena kumppanina. Aivot ovat vähän niin kuin pienessä tilt-tilassa ja joutuvat ensisijassa keskittymään täysin itsensä korjaamiseen, jolloin suhteet muihin ihmisiin saattavat kärsiä. Aika on paras lääke. Kumppanin olemassa olo varmasti auttaa, niin ala-kuin ylämäissä, mutta itse en osaa siihen kommentoida, koska olen itse kärsinyt omat burn outit yksin. 5 on hyviä neuvoja myös.
-2
[/quote]
Kiitos kovasti vastauksesta. Tuo tilt-tila on kuvaava, sillä miehestäni tuntuu, että "joku olisi nollannut hänen aivonsa". Hän ei ole itse varma, onko hän masentunut vai mistä on kysymys. Minulla on niin paha olla, kun rakkaani kärsii. Voisitko kertoa, kauanko sinulla meni burn-outista toipumiseen ja miten pääsit siitä yli?
[/quote]
Kävin kaupassa, siksi en äsken vastannut. Kuten sanoi niin ajan antaminen itselleen on tärkeintä sekä stressikuorman vähentäminen huomattavasti. Eli jos kaiken on aikaisemmin tehnyt 100% niin nyt se on korkeintaan 40%. Minulla on mennyt 2-3 vuotta omassa toipumisessa, mutta uskon että jos minulla olisi ollut tukea niin se olisi huomattavasti lyhyempi. Minulla toisaalta auttoi toipumisessa positiiviset asiat. Se että keskittyy niihin enemmän eikä tunne syyllisyyttä siitä ettei jaksa hoitaa velvollisuuksia täysin. Hankala antaa parempia neuvoja, koska itse elin lievästi sanottuna stressaavassa ympäristössä mikä hidasti paranemista.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:02"]
Kiitos paljon vastauksesta. Ongelmana on, etten pysty itse terveysongelmieni vuoksi käymään töissä. Mieheni ei myöskään halua jäädä sairaslomalle tms. koska hän pelkää sen vaikeuttavan myöhempää työnsaantia. Lisäksi hänestä tuntuu, että jos hän lopettaisi työssä, hän pettäisi työpaikkansa ja koska hän tuntee pettäneensä jo minut hän ei enää kestäisi sitä. Annoit paljon arvokkaita neuvoja ja yritän noudattaa niitä.
[/quote]
Ikävää, että sinullakin on terveysongelmia, se tekee tietysti tilanteesta paljon raskaamman. Sanoisin, että burn out -tilanteessa sairausloma on kyllä lähes välttämätön - jos pää on jo ylirasittunut, rasituksen jatkaminen vain pahentaa tilannetta entisestään, eivätkä siinä lääkkeet, terapiat tai muut konstit juuri auta. Vähän sama kuin jalkavaivat: lievemmissä tapauksissa niitä voi hoitaa tukisiteellä ja fysioterapialla, mutta joissain tapauksissa ensin on pidettävä jalka totaalisesti levossa ja vasta sitten on mahdollista alkaa kuntouttaa sitä. Liialla rasituksella voi saada aikaan jopa pysyvää vahinkoa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:02"]
Kiitos paljon vastauksesta. Ongelmana on, etten pysty itse terveysongelmieni vuoksi käymään töissä. Mieheni ei myöskään halua jäädä sairaslomalle tms. koska hän pelkää sen vaikeuttavan myöhempää työnsaantia. Lisäksi hänestä tuntuu, että jos hän lopettaisi työssä, hän pettäisi työpaikkansa ja koska hän tuntee pettäneensä jo minut hän ei enää kestäisi sitä. Annoit paljon arvokkaita neuvoja ja yritän noudattaa niitä.
[/quote]
Ikävää, että sinullakin on terveysongelmia, se tekee tietysti tilanteesta paljon raskaamman. Sanoisin, että burn out -tilanteessa sairausloma on kyllä lähes välttämätön - jos pää on jo ylirasittunut, rasituksen jatkaminen vain pahentaa tilannetta entisestään, eivätkä siinä lääkkeet, terapiat tai muut konstit juuri auta. Vähän sama kuin jalkavaivat: lievemmissä tapauksissa niitä voi hoitaa tukisiteellä ja fysioterapialla, mutta joissain tapauksissa ensin on pidettävä jalka totaalisesti levossa ja vasta sitten on mahdollista alkaa kuntouttaa sitä. Liialla rasituksella voi saada aikaan jopa pysyvää vahinkoa.
[/quote]
Mutta jos tuo AP:n mies kokee, että työstä poisjääminen vain pahentaisi asioita, niin eikö se sitten vain pahentaisi tilannetta?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:02"]
Kiitos paljon vastauksesta. Ongelmana on, etten pysty itse terveysongelmieni vuoksi käymään töissä. Mieheni ei myöskään halua jäädä sairaslomalle tms. koska hän pelkää sen vaikeuttavan myöhempää työnsaantia. Lisäksi hänestä tuntuu, että jos hän lopettaisi työssä, hän pettäisi työpaikkansa ja koska hän tuntee pettäneensä jo minut hän ei enää kestäisi sitä. Annoit paljon arvokkaita neuvoja ja yritän noudattaa niitä.
[/quote]
Ikävää, että sinullakin on terveysongelmia, se tekee tietysti tilanteesta paljon raskaamman. Sanoisin, että burn out -tilanteessa sairausloma on kyllä lähes välttämätön - jos pää on jo ylirasittunut, rasituksen jatkaminen vain pahentaa tilannetta entisestään, eivätkä siinä lääkkeet, terapiat tai muut konstit juuri auta. Vähän sama kuin jalkavaivat: lievemmissä tapauksissa niitä voi hoitaa tukisiteellä ja fysioterapialla, mutta joissain tapauksissa ensin on pidettävä jalka totaalisesti levossa ja vasta sitten on mahdollista alkaa kuntouttaa sitä. Liialla rasituksella voi saada aikaan jopa pysyvää vahinkoa.
[/quote]
Mutta jos tuo AP:n mies kokee, että työstä poisjääminen vain pahentaisi asioita, niin eikö se sitten vain pahentaisi tilannetta?
[/quote]
Se, mitä ihminen kokee, ei ole absoluuttinen fakta. Etenkin masentuneella ihmisellä ajatusmaailma voi olla pahastikin pielessä - itsemurhaan päätyvät esimerkiksi saattavat kokea, että he ovat läheisilleen pelkkä rasitus ja että itsemurha on kaikkien kannalta parempi ratkaisu, mutta he ovat väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:33"]
Mt-hullut miehet kuvittelevat voivansa sairauden varjolla käyttäytyä miten tahansa ja jos ei jaksa ymmärtää, on kusipää. Kyllä kannattaa jättää asap.
[/quote]
Tämä kirjoitus kuvastaa hyvin tämän päivän meininkiä, missä ihmiset on kertakäyttökamaa ja sairastuttua kehoitetaan läheisiä hylkäämään ja hankkimaan parempi. Onneksi en itse kuulu näihin ja kuten ei ap:kään.
[/quote]Jos mies vihaa kumppaniaaan, seksiä ja läheisyyttä ei ole, ei tehdä mitään yhdessä ja mies karjuu, estää yhteyden ystäviin ja haukkuu puolison läheiset ja ystävät, kuinka kauan täytyy jaksaa?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 16:46"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:02"]
Kiitos paljon vastauksesta. Ongelmana on, etten pysty itse terveysongelmieni vuoksi käymään töissä. Mieheni ei myöskään halua jäädä sairaslomalle tms. koska hän pelkää sen vaikeuttavan myöhempää työnsaantia. Lisäksi hänestä tuntuu, että jos hän lopettaisi työssä, hän pettäisi työpaikkansa ja koska hän tuntee pettäneensä jo minut hän ei enää kestäisi sitä. Annoit paljon arvokkaita neuvoja ja yritän noudattaa niitä.
[/quote]
Ikävää, että sinullakin on terveysongelmia, se tekee tietysti tilanteesta paljon raskaamman. Sanoisin, että burn out -tilanteessa sairausloma on kyllä lähes välttämätön - jos pää on jo ylirasittunut, rasituksen jatkaminen vain pahentaa tilannetta entisestään, eivätkä siinä lääkkeet, terapiat tai muut konstit juuri auta. Vähän sama kuin jalkavaivat: lievemmissä tapauksissa niitä voi hoitaa tukisiteellä ja fysioterapialla, mutta joissain tapauksissa ensin on pidettävä jalka totaalisesti levossa ja vasta sitten on mahdollista alkaa kuntouttaa sitä. Liialla rasituksella voi saada aikaan jopa pysyvää vahinkoa.
[/quote]
Mutta jos tuo AP:n mies kokee, että työstä poisjääminen vain pahentaisi asioita, niin eikö se sitten vain pahentaisi tilannetta?
[/quote]
Se, mitä ihminen kokee, ei ole absoluuttinen fakta. Etenkin masentuneella ihmisellä ajatusmaailma voi olla pahastikin pielessä - itsemurhaan päätyvät esimerkiksi saattavat kokea, että he ovat läheisilleen pelkkä rasitus ja että itsemurha on kaikkien kannalta parempi ratkaisu, mutta he ovat väärässä.
[/quote]
Nimenomaan. Oikeastaan suurin este mt-ongelmien parantumisprosessissa on syyllisyys niistä. Syyllisyys siitä että ei ole jaksava tai pärjäävä. Ei hyväksy sitä omaa heikkouttaan mikä oikeastaan onkin se syy miksi päädyttiin burn outtiin. -2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et nyt selitä enempää, mutta esimerkiksi burn out tulee tilanteesta jossa on vaatinut itseltään liikaa. Joten tällainen ihminen ei ainakaan ole terveesti rakastanut itseään. Varmasti näkyy suhteessa muihinkin. Masennuksessakin käännytään sisäänpäin.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:23"]
Et nyt selitä enempää, mutta esimerkiksi burn out tulee tilanteesta jossa on vaatinut itseltään liikaa. Joten tällainen ihminen ei ainakaan ole terveesti rakastanut itseään. Varmasti näkyy suhteessa muihinkin. Masennuksessakin käännytään sisäänpäin.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Mieheni on pidempään kärsinyt molemmista. Hän ei ole enää varma, rakastaako minua enää. Pohdin vain, onko rakkaus loppunut vai voinko tehdä vielä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti voi. Jos on masentunut tai uupunut, ei "jaksa" välttämättä rakastaa mitään tai ketään. Tiedän kokemuksesta. Rakkaus kyllä todennäköisesti palaa takaisin kun masennus tai burnout menee ohi tai saadaan hoidolla haltuun. Usein vaan siinä vaiheessa parisuhde on jo loppunut, joko kun masentunut ei ole jaksanut sitä toista jota ei edes enää tuntenut rakastavansa, tai kun kumppani on kyllästynyt ja väsynyt masentuneeseen, tai molempia.
Minut jätti mies kun minulle oli vuoden mittainen masennusjakso, ja itsekin tavallaan kiukuttelin karkottaakseni miehen, halusin olla yksin ja erakoitua vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:27"]
Jätä se!
[/quote]
En halua. Minä kun rakastan häntä.
Mt-hullut miehet kuvittelevat voivansa sairauden varjolla käyttäytyä miten tahansa ja jos ei jaksa ymmärtää, on kusipää. Kyllä kannattaa jättää asap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:33"]
Mt-hullut miehet kuvittelevat voivansa sairauden varjolla käyttäytyä miten tahansa ja jos ei jaksa ymmärtää, on kusipää. Kyllä kannattaa jättää asap.
[/quote]
Kiitos mielipiteestä. Mieheni ei ole hullu. Eikä ihminen voi välttämättä sille mitään, jos hän väsyy. Hän ei myöskään kohtele minua miten tahansa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:23"]
Et nyt selitä enempää, mutta esimerkiksi burn out tulee tilanteesta jossa on vaatinut itseltään liikaa. Joten tällainen ihminen ei ainakaan ole terveesti rakastanut itseään. Varmasti näkyy suhteessa muihinkin. Masennuksessakin käännytään sisäänpäin.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Mieheni on pidempään kärsinyt molemmista. Hän ei ole enää varma, rakastaako minua enää. Pohdin vain, onko rakkaus loppunut vai voinko tehdä vielä jotain.
[/quote]
En ole ammattilainen, mutta ainakin se on fakta että hän ei ehkä pysty olemaan hetkeen läsnä tasavertaisena kumppanina. Aivot ovat vähän niin kuin pienessä tilt-tilassa ja joutuvat ensisijassa keskittymään täysin itsensä korjaamiseen, jolloin suhteet muihin ihmisiin saattavat kärsiä. Aika on paras lääke. Kumppanin olemassa olo varmasti auttaa, niin ala-kuin ylämäissä, mutta itse en osaa siihen kommentoida, koska olen itse kärsinyt omat burn outit yksin. 5 on hyviä neuvoja myös.
-2
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:33"]
Mt-hullut miehet kuvittelevat voivansa sairauden varjolla käyttäytyä miten tahansa ja jos ei jaksa ymmärtää, on kusipää. Kyllä kannattaa jättää asap.
[/quote]
Tämä kirjoitus kuvastaa hyvin tämän päivän meininkiä, missä ihmiset on kertakäyttökamaa ja sairastuttua kehoitetaan läheisiä hylkäämään ja hankkimaan parempi. Onneksi en itse kuulu näihin ja kuten ei ap:kään.
Masennus ja burn out turruttavat tunteita ja vääristävät ajattelua.
Omalla kohdallani kävi hyvin: jaksoin olla mieheni tukena, masennuksesta selvittiin ja nyt siitä on kulunut jo monta vuotta ja olemme onnellisessa suhteessa, jossa rakkautta riittää. Aina ei käy niin hyvin: ei ole helppoa olla se vahva osapuoli, ja tietysti kaikkien kohdalla paraneminen ei käy niin nopeasti tai välttämättä ei parane täysin ollenkaan.
Ex-miehen masennus jatkui vuosia. Aina oli jotain syytä nimenomaan itseensä käpertymiseen ja muiden huomiotta jättämiseen. Rakkaus kuoli tosiaan, ei se tuossa tilanteessa ehkä totta ollutkaan. Krooninen masennus sairastuttaa läheisetkin ja pilaa elämän.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:33"]
Mt-hullut miehet kuvittelevat voivansa sairauden varjolla käyttäytyä miten tahansa ja jos ei jaksa ymmärtää, on kusipää. Kyllä kannattaa jättää asap.
[/quote]
Tämä kirjoitus kuvastaa hyvin tämän päivän meininkiä, missä ihmiset on kertakäyttökamaa ja sairastuttua kehoitetaan läheisiä hylkäämään ja hankkimaan parempi. Onneksi en itse kuulu näihin ja kuten ei ap:kään.
[/quote] no olen mäkin kestänyt sairasta miestä jo 8 vuotta!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:41"]
Masennus ja burn out turruttavat tunteita ja vääristävät ajattelua.
Omalla kohdallani kävi hyvin: jaksoin olla mieheni tukena, masennuksesta selvittiin ja nyt siitä on kulunut jo monta vuotta ja olemme onnellisessa suhteessa, jossa rakkautta riittää. Aina ei käy niin hyvin: ei ole helppoa olla se vahva osapuoli, ja tietysti kaikkien kohdalla paraneminen ei käy niin nopeasti tai välttämättä ei parane täysin ollenkaan.
[/quote]
Kiitos kovasti vastauksesta. Voisitko antaa minulle neuvoja, mitä minun kannattaisi tehdä tässä tilanteessa? Saanko kysyä, kauanko teillä meni asioiden selviämiseen ja mitkä asiat auttoivat paranemisessa?
[/quote]
Pahinta jaksoa kesti reilun vuoden ajan. Sanoisin, että kannattaa tukea toista järkevyyden rajoissa mutta pitää huolta myös omasta jaksamisestaan. Selvittäkää mahdollisuudet lääkitykseen, psykologikäynteihin ja terapiaan. Hankkikaa tietoa eri lähteistä - lukekaa siitä, mistä mielenterveyshäiriöissä on kysymys ja millaisin keinoin muut ovat toipuneet. Puolisollesi voi olla burn outin vuoksi tarpeen saada jonkin verran ihan totaalista lepoa, jolloin sinun olisi hyvä ottaa niin suuri vastuu arjen pyörittämisestä kuin vain suinkin pystyt, mutta toisaalta jossain vaiheessa on toipumisen kannalta ihan välttämätöntä, että hän pääsee taas vähitellen mukaan normaaliin arkeen, jolloin tarvitaan lempeää kannustusta. Jos sinusta tuntuu vaikealta jaksaa, toivottavasti on joku läheinen, jolle voit uskoutua. Puolisosi ei tässä vaiheessa jaksa välttämättä käsitellä edes omia ongelmiaan ja tunteitaan, joten häneen et ehkä voi nojautua samalla tavalla kuin olet tottunut. Psykologikäynneistä ei olisi sinullekaan haittaa, jos vain onnistut jotenkin psykologille pääsemään. Itseäni auttoi sellainen ajatusmalli, että meillä on nyt tässä meneillään tällainen vaikeampi kausi, parisuhde on melkeinpä tauolla ja minun on venyttävä vähän liikaakin, mutta jossain vaiheessa se menee ohi ja asiat palautuvat normaalimmiksi.