Työkaverilla kamala stressi jahankala tilanne elämässään. Miten suhtautua
Olemme tehneet töitä yhdessä jo vuosia. Paljon juttelua ja yhteisiä kahvitaukoja. Nyt on se tilanne että hänelle on sattunut ikäviä asioita elämässään ja hän on tosi maassa. Työkin stressaa kun voimat vähissä.
En tuedä muten auttaisin. Antaako olla rauhassa vai onko parempi vaan olla itse aktiivinen ja pyytää häntä mukaan. Itse hänei sitä oikein suoraan sano.
Vinkkejä otetaan vastaan
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen ystävä ja olen kuunnellut häntä, omien rajojeni puitteissa. Olen kysynyt voisinko tehdä jotakin.
Pyytäisin mukaan, ja vaikka sanoisi ei, niin pyytäisin taas uudestaan. Minulla tämä ystävä välillä lähtee kotoa ja tykkää ja virkistyy ja sanoo että oli kiva tavata.
Mutta ei niin, että koittaisit muuttaa häntä ja epäsuorasti viestisit, että hänessä on jotain vikaa, mutta niin että sinun aktiivisuutesi tarttuisi, että olisit hänelle positiivinen ja turvallinen kaveri.
Kiva kun kahvittelette ja juttelette, arvostaisin sitä itsekin.
Kiitos tästä. Hän on paljon enemmän omissa oloissaan nykyään. Ymmärrän kyllä. On väsynyt ja stressaantunut. Kun ei voi tietää oikein haluaako hän vaan olla mielummin yksin ja omissa oloissaan, ettei jaksa mitää ylimääräistä. Vai pitäisikö vain yrittää olla itse aktiivinen ja vetää toista mukaan. Ihan suoraa vastausta on turha odottaa koska hän on niin hienotunteinen ettei halua loukata ketään ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen ystävä ja olen kuunnellut häntä, omien rajojeni puitteissa. Olen kysynyt voisinko tehdä jotakin.
Pyytäisin mukaan, ja vaikka sanoisi ei, niin pyytäisin taas uudestaan. Minulla tämä ystävä välillä lähtee kotoa ja tykkää ja virkistyy ja sanoo että oli kiva tavata.
Mutta ei niin, että koittaisit muuttaa häntä ja epäsuorasti viestisit, että hänessä on jotain vikaa, mutta niin että sinun aktiivisuutesi tarttuisi, että olisit hänelle positiivinen ja turvallinen kaveri.
Kiva kun kahvittelette ja juttelette, arvostaisin sitä itsekin.
Kiitos tästä. Hän on paljon enemmän omissa oloissaan nykyään. Ymmärrän kyllä. On väsynyt ja stressaantunut. Kun ei voi tietää oikein haluaako hän vaan olla mielummin yksin ja omissa oloissaan, ettei jaksa mitää ylimääräistä. Vai pitäisikö vain yrittää olla itse aktiivinen ja vetää toista mukaan. Ihan suoraa vastausta on turha odottaa koska hän on niin hienotunteinen ettei halua loukata ketään ikinä.
Vetäytyminen on luonnollista tuossa tilanteessa.
Kutsu mukaan, luota siihen että hän vastaa aidosti, sanot että olette tunteneet jo jonkun aikaa.
Hän arvostaa sitä, että kutsut ja luottaa siihen ettet loukkaannu jos vaikka hän kieltäytyy.
Kannattaa antaa vaihtoehtoja - kuten kaikille kavereille kun kutsuu. Esim näin: "huvittaisiko sua lähteä katsomaan toi Bond leffa, kuulin että se on hyvä, vai haluaisitko lähteä kävelylle tuonne puistoon, otan pähkinöitä niille oraville, vai tykkäisitkö lähteä uimahalliin, siellä on xyz päivänä ja xyz aikaan, vähemmän väkeä kuin yleensä. Vai huvittaisiko sua joku muu juttu? Ideoita"
Tuohon ei pysty kieltäytymään :)
Ainakaan en itse kieltäytyisi koska aina joku yhteinen hauska ajanviete ja irti arjesta juttu löytyy.
Mielestäni tärkeintä on, että allapäin olevan elinpiiri ei supistu ihan pieneksi ja kotona ruutujen ääressä istumiseen tms.
Puhun omasta kokemuksesta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen ystävä ja olen kuunnellut häntä, omien rajojeni puitteissa. Olen kysynyt voisinko tehdä jotakin.
Pyytäisin mukaan, ja vaikka sanoisi ei, niin pyytäisin taas uudestaan. Minulla tämä ystävä välillä lähtee kotoa ja tykkää ja virkistyy ja sanoo että oli kiva tavata.
Mutta ei niin, että koittaisit muuttaa häntä ja epäsuorasti viestisit, että hänessä on jotain vikaa, mutta niin että sinun aktiivisuutesi tarttuisi, että olisit hänelle positiivinen ja turvallinen kaveri.
Kiva kun kahvittelette ja juttelette, arvostaisin sitä itsekin.
Kiitos tästä. Hän on paljon enemmän omissa oloissaan nykyään. Ymmärrän kyllä. On väsynyt ja stressaantunut. Kun ei voi tietää oikein haluaako hän vaan olla mielummin yksin ja omissa oloissaan, ettei jaksa mitää ylimääräistä. Vai pitäisikö vain yrittää olla itse aktiivinen ja vetää toista mukaan. Ihan suoraa vastausta on turha odottaa koska hän on niin hienotunteinen ettei halua loukata ketään ikinä.
Vetäytyminen on luonnollista tuossa tilanteessa.
Kutsu mukaan, luota siihen että hän vastaa aidosti, sanot että olette tunteneet jo jonkun aikaa.
Hän arvostaa sitä, että kutsut ja luottaa siihen ettet loukkaannu jos vaikka hän kieltäytyy.
Kannattaa antaa vaihtoehtoja - kuten kaikille kavereille kun kutsuu. Esim näin: "huvittaisiko sua lähteä katsomaan toi Bond leffa, kuulin että se on hyvä, vai haluaisitko lähteä kävelylle tuonne puistoon, otan pähkinöitä niille oraville, vai tykkäisitkö lähteä uimahalliin, siellä on xyz päivänä ja xyz aikaan, vähemmän väkeä kuin yleensä. Vai huvittaisiko sua joku muu juttu? Ideoita"Tuohon ei pysty kieltäytymään :)
Ainakaan en itse kieltäytyisi koska aina joku yhteinen hauska ajanviete ja irti arjesta juttu löytyy.
Mielestäni tärkeintä on, että allapäin olevan elinpiiri ei supistu ihan pieneksi ja kotona ruutujen ääressä istumiseen tms.
Puhun omasta kokemuksesta myös.
Hyviä ideoita, kiitos. Pitää vaan ehdottaa jotain, antaa vaihtoehtoja, mutta niin että kaikesta on helppo myös kieltäytyä
Minulla on samanlainen ystävä ja olen kuunnellut häntä, omien rajojeni puitteissa. Olen kysynyt voisinko tehdä jotakin.
Pyytäisin mukaan, ja vaikka sanoisi ei, niin pyytäisin taas uudestaan. Minulla tämä ystävä välillä lähtee kotoa ja tykkää ja virkistyy ja sanoo että oli kiva tavata.
Mutta ei niin, että koittaisit muuttaa häntä ja epäsuorasti viestisit, että hänessä on jotain vikaa, mutta niin että sinun aktiivisuutesi tarttuisi, että olisit hänelle positiivinen ja turvallinen kaveri.
Kiva kun kahvittelette ja juttelette, arvostaisin sitä itsekin.