Lue keskustelun säännöt.
Pomottava draamakuningatar 9 v
02.01.2015 |
Jokainen pikkuhaava tarvitsee laastarin, ellei jopa siteen. "Onnettomuudet" listataan ja niitä muistellaan kuin suuriakin vammoja aikojen päästä. Kun sattumat kasautuvat (= niitä on ehkä kolme), alkaa hervoton itku "miksi mä oon mä enkä joku muu, miks mun pitii syntyä, en halua elää jne.
Kavereitansa, niitä harvaa jotka enää jäljellä on, pomottaa ja määräilee. Vaatii, että muut ovat reiluja ja lupaustensa mittaisia, mutta itse poukkoilee ja vaihtaa suunnitelmien suuntaa mielensä mukaan.
Riidan tullessa syyttelee muita, miten kukakin on hänen päivänsä/retkensä/leikkinsä pilannut.
Anteeksipyytäminen on hyvin vaikeata, vaatii pikemminkin, että muut pyytävät häneltä anteeksi.
On ainoa lapsi, mutta ei se minusta yksinään selitä tällaista.
Mikä on arvoisan AV-raadin arvio tulevaisuudesta; opettaako Siperia vai meneekö yhä pahemmaksi?
t. Nimim. "Kohtalaisen väsynyt"
Kommentit (50)
Hakee huomiota. Onko jokin syy, ettei saisi sitä tarpeeksi "normaalein", myönteisin keinoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillähän on kasvamassa siellä oikein hyvä despootin taimi!
Kuulostaa samanlaiselta kuin tyttäreni koulukiusaaja.
4 korjaa: piti laittaa ? , ei huutaa! Tarkoitin siis kysyä, ovatko vanhemmat kiireisiä, onko heillä liikaa omia huolia tms., että lapsi hakee huomiota noin? Oireilultahan tuo näin äkkiseltään vaikuttaa.
Turhiin draamoihin ei kiinnitetä mitään huomiota, uliskoon ja valittakoon tasan niin kauan kuin jaksaa - kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Laastareita ja siteita ei laiteta ellei ole oikea tarve. Jos noilla ja muulla draamailulla oppii saamaan huomiota, niin etko itsekin tekisi niin?
Meidän lapsi myös ainokainen ja samanikäinen, mutta pienestä saakka ollaan pidetty se linja että negatiivisella käytöksellä ei saa mitään huomiota. Tuttavan tytär ihan samanikäinen, äitinsä on aina lässyttänyt, laastaroinut, maanitellut ja lahjonut kun muksu "satuttanut" itsensä tai kas kummaa tullut riitaa kavereiden kanssa. Tuo tyttö on onneksi alkanut hiljalleen oppia kantapään kautta, että kavereita ei voi pyörittää ihan oman mielentilansa mukaan eikä ole enää niin ehdoton ja toisia syyttelevä.
Luonnekysymyksiähän nuokin toki ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älkää vaan jättäkö oman onnensa nojaan, vaan ohjatkaa ja ohjatkaa ja vielä kerran ohjatkaa.
Pikkanen ripsaus pajunoksalla pakaralle! **ttu en kattelis.. Jos keskustelu ja tsemppaaminen ei tehoa eikä joutava väninä lopu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siperia varmaan opettaa tai sitten ei. Näitä entisiä koulukiusaajia on tullut nähtyä ihan tarpeeksi. Niistä kasvaa yleensä tehokkaita työpaikkakiusaajia ja manipuloijia. Huoh.
On hyvä, että ap haluaa puuttua asiaan. Ap:na panostaisin kehityskeskusteluihin. Arvelen, että olet tämän draamakunigattaren äiti. Kannattaisi kerrata käyttäytymissääntöjä kerran toisensa jälkeen, kunnes ne on sisäistetty paremmin. Tämä vaihe voi kestää kauan, mutta voi kestää lyhyen aikaa.
Palauta prinsessa ruotuun aina, kun rupeaa keksimään omia sääntöjään. Muistuta tarvittaessa, mistä johtuu, kun kaveri ei halua leikkiä prinsessan kanssa. Kysy myös, huomaako prinsessa omassa käytöksessään korjaamisen varaa. Jos ei huomaa, käy jälleen kerran säännöt läpi: toisia ei pomoteta, anteeksi pitää pyytää, koska on itse tehnyt väärin eikä sääntöjä saa muutella ominpäin. Jne.
Lapselle pitäisi opettaa empatiakykyjä. Yhdessä lukeminen on hyvä tapa virtellä keskusteluja. Kannattaa lukea tarinoita, joissa on joku ilkimys ja joku, joka kärsii siitä kovasti. Ensimmäisenä tuli mieleeni Pekka Töpöhäntä. Siinähän on ilkeä Monni, joka pistää Pillin ja Pullan aina tekemään kolttosia. Oppisiko lapsesi empaattisemmaksi näin? Lasten elokuviakin voi katsoa yhdessä. Eikä pidä unohtaa yhteisiä pelihetkiä. Ei pidä antaa lapsen muuttaa esimerkiksi Afrikan tähden sääntöjä itselleen mieleiseksi, vaikka rosvo kaappaa St. Helenalla lapsen ja siitä seuraisi vuosisadan raivarit.
Nämä ovat varmaankin juuri niitä narsisteja. Uskon kyseessä olevan siis vakava luonnehäiriö. Vaikka asiasta puhuttaisiin ja hän ymmärtäisikin toimineensa väärin, toimii hän myös jatkossa väärin. Luonnetta ei voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:44"]
Nämä ovat varmaankin juuri niitä narsisteja. Uskon kyseessä olevan siis vakava luonnehäiriö. Vaikka asiasta puhuttaisiin ja hän ymmärtäisikin toimineensa väärin, toimii hän myös jatkossa väärin. Luonnetta ei voi muuttaa.
[/quote]
Nyt herätys siellä langan toisessa päässä! Kyseessä on 9-vuotias ei mikään aikuinen. 9-vuotias kokeilee nyt rajojaan ja jos rajoja ei aseteta, niin ihan varmasti tulee narsistisia piirteitä aikuisena.
9-vuotiasta ja hänen käytöstään voi vielä muovata, vaikka perusluonne on se, minkä on saanut syntyessään. Narsismikin on ihan opittu käyttäytymistapa ja johtuu monista epäsuotuisista tekijöistä, joista on luettavissa netistäkin, mikäli ihan oikeasti on kiinnostunut narsismista.
Käsittämätöntä, että olette vanhempina (vai onko despootilla edes isän mallia?) antaneet tilanteen mennä tuohon pisteeseen. Mitään ei ole enää tehtävissä. Tässä nähdään taas miten kyvyttömille ei pitäisi antaa oikeutta tehdä lapsia. Ennen lapsenteon suunnittelemista vanhemmille pitäisi tehdä huolelliset psykologiset testit onko heistä tosiaankaan kasvattamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistikakara, onnea tuotoksesta. Et ilmeisesti osaa kasvattaa lastasi.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 03:40"]
Jokainen pikkuhaava tarvitsee laastarin, ellei jopa siteen. "Onnettomuudet" listataan ja niitä muistellaan kuin suuriakin vammoja aikojen päästä. Kun sattumat kasautuvat (= niitä on ehkä kolme), alkaa hervoton itku "miksi mä oon mä enkä joku muu, miks mun pitii syntyä, en halua elää jne.
Kavereitansa, niitä harvaa jotka enää jäljellä on, pomottaa ja määräilee. Vaatii, että muut ovat reiluja ja lupaustensa mittaisia, mutta itse poukkoilee ja vaihtaa suunnitelmien suuntaa mielensä mukaan.
Riidan tullessa syyttelee muita, miten kukakin on hänen päivänsä/retkensä/leikkinsä pilannut.
Anteeksipyytäminen on hyvin vaikeata, vaatii pikemminkin, että muut pyytävät häneltä anteeksi.
On ainoa lapsi, mutta ei se minusta yksinään selitä tällaista.
Mikä on arvoisan AV-raadin arvio tulevaisuudesta; opettaako Siperia vai meneekö yhä pahemmaksi?
t. Nimim. "Kohtalaisen väsynyt"
[/quote]
Tällaisia aikuisiakin on pilvin pimein. Ei ne mitään opi, koko elämä suurta draamaa ja itse primadonnana jatkuvassa pääosassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämän takia toivon itselleni tulevaisuudessa poikaa.. Aivan helvetin raivostuttavia tuollaiset vänisevät, kitisevät ja draamailevat prinsessat...
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:20"]
Juuri tämän takia toivon itselleni tulevaisuudessa poikaa.. Aivan helvetin raivostuttavia tuollaiset vänisevät, kitisevät ja draamailevat prinsessat...
[/quote]
Nimenomaan. Onneksi oma lapsi on poika.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:20"]
Juuri tämän takia toivon itselleni tulevaisuudessa poikaa.. Aivan helvetin raivostuttavia tuollaiset vänisevät, kitisevät ja draamailevat prinsessat...
[/quote]
Nimenomaan. Onneksi oma lapsi on poika.
[/quote]
Voiko sukupuoleen vaikuttaa?
Vaikea sanoa pelkän kirjoituksen perusteella. Aika hyvin kuitenkin tiedostat ongelman, joten en lähtisi kasvatusta pelkästään arvostelemaan, voihan kyseessä olla tyttäresi luonteenpiirre. Itse hakisin apua lastenpsykiatrian poliklinikalta, koska vaikuttaa siltä, ettei lapsesi voi henkisesti hyvin. Uskoisin että analyyttinen ja objektiivinen arvio tyttäresi voinnista helpottaisi sinunkin oloasi. Rohkeasti vaan toimeen!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:20"]
Juuri tämän takia toivon itselleni tulevaisuudessa poikaa.. Aivan helvetin raivostuttavia tuollaiset vänisevät, kitisevät ja draamailevat prinsessat...
[/quote]
Yllätys, yllätys, myös pojat voivat olla kitiseviä, draamailevia prinsessoja. Niistä kasvaa isona AV:n keskustelunaihemateriaalia.
Hougaard, Bent:Curling-vanhemmat ja lapsityrannit - Järkevän kasvattajan käsikirja
Kestääkö kaiken helpolla saanut lapsi todellisia koettelemuksia? Kirpeä, hauska ja esimerkeillä opastava kirja jokaiselle kasvattajalle.
Pitkä esittely
Onnellisen lapsuuden takaaminen on jokaisen vanhemman toive. Niinpä lapsuus usein putsataan puhtaaksi esteistä ja ongelmista kuin curling-rata, jota pitkin lapsi liukuu vaikeuksitta kehdosta päiväkotiin ja kouluun. Mitään ei puutu, mutta mitään ei myöskään vaadita. Oppiiko näin erinomaisesti palveltu lapsi koskaan kestämään oikeita vastoinkäymisiä?
Tanskalaisen psykologin Bent Hougaardin mielestä monessa perheessä tehdään todellinen karhunpalvelus, kun kaikesta neuvotellaan ja päätetään pelkästään lapsen ehdoilla. Kiireiset ja työn rasittamat vanhemmat päästävät samalla itsensäkin liian helpolla. He eivät osaa tai uskalla asettaa lapsilleen järkeviä rajoja, mutta lopputuloksena lapset eivät kunnioita sen enempää omia vanhempia kuin toisia lapsiakaan.
Curling-vanhemmat ja lapsityrannit opastaa käytännön esimerkkien avulla jokaista kasvattajaa kohtaamaan tilanteet, joissa aikuiset helposti väistelevät omaa vastuutaan ja luovuttavat sen lapselle. Kirjassa tarjotaan kahdeksan käytännöllistä kasvatusmetodia niihin tilanteisiin, joissa usein keinot loppuvat ja hermot pettävät – niin lapsilta kuin aikuisiltakin.
180 s.
Vapaan kasvatuksen tulos.