**LOKAMASUT TORSTAINA**

Siis juuri sellaista lamaannuttavaa kaikenläpäisevää suunnatonta uupumusta, tuntuu että jalat eivät kanna puhumattakaan että pääkopassa tapahtuisi jotain. Pakkohan se on silti arjen askarista selvitä, vaikka oikeastaan tekisi mieli maata koko ajan. Joinakin päivinä alkaa heikottaa jo ihan pian heräämisen jälkeen riippumatta siitä miten yö on mennyt. Keskimäärin mä nukun kyllä aika huonosti, joten siellä varmaan perimmäinen syy ja onhan tuo hemppakin ehtinyt jo käydä aika alhaalla, mutta uskon kyllä NAISEN VIISAAN elimistön taitoon hätyytellä äitiä ennen kuin se todellinen koettelemus vasta alkaakin;) Ja kun tätä on selvästi meidän porukassa liikkeelläkin.



Kaikkea muutakin vaivaa tuntuu olevan itse kullakin ja kyllä se tavallaan lohduttaa kun lukee, että muut samoilla viikoilla lyllertävät eivät esim jaksa kävellä kovinkaan pitkiä matkoja ilman että joka toisella askeleella alkaa supistella ja vihloa ym mukavaa. Senkin on vaan pakko kuulua tähän vaiheeseen, ei voimitenkään olla niin, että kaikilla olisi synnytys jo niin lähellä ettei pysty paljon mitään " normaalia" tekemään. Se taas on vähän harmillista, sillä kaikkihan me tietenkin odotamme tulevaa synnytystä kuin kuuta nousevaa. Tai jos ei varsinaisesti sitä SYNNYTYSTÄ niin ainakin sitä ihana vauvaa, jonka siitä saa palkinnoksi! Mutta monella vauvalla on vielä monen viikon ajan paremmat oltavat vatsassa, joten yritetään malttaa mielemme vielä muutamien viikkojen ajaksi. Kyllä onkin helppoa, kun monen monta kertaa päivässä sitä miettii, että niin ja niin monen viikon päästä viimeistään meilläkin on vauva...;)



Joopajoo, kotitöitä olisi vaikka muille jakaa (taas), meni vähän pitkäksi omat päiväunet ja esikoistakin pitäisi pikkuhiljaa alkaa herätellä, kun mielellään nukkuisi päivällä niin, että unta ei sitten riittäisienää yöhön. Iltaan kylläkin mutta aamut alkavat meillä vähän turhan aikaisin, jos päiväunien annetaan kestaa loputtomiin. Eli se on moro vaan.



Lillis35

Oli taas NIIN tyypillinen päivystysreissu: Soitin aamulla klo 7 ja käskivät tulla klo 9.30. Oltiin siellä siihen aikaan, odotettiin klo 11 asti, jolloin kuopus oli jo aivan kiukkuväsynyt ja kysyin, että joko kohta pääsis sinne lääkärille. Vastaus oli, että ehkä klo 12 aikaan. Lähdettiin kotiin syömään ja laitoin kuopuksen päiväunille. Klo 12 soitin, niin sanoivat että vois tulla klo 13. Heräin kuopuksen ja mentiin sinne klo 13, odotettiin 40min ja sitten viimein päästiin lääkärille. Tutki perusjutut ja sitten kuulin sen, minkä jo tavallaan tiesinki; viruksen aiheuttama syysflunssa. Hitto ku sitä vaan uskos omaan tuntemukseen eikä välittäs muista, niin ois monta päivystysreissua jääny tekemättä. Nytkin olin 99% varma, että ei tuolla pojalla muuta oo ku tavallinen flunssa, mutta kun mies, anoppi, mun äiti, mummi jne jne sanoi, että kyllähän se pitää päivystykseen viedä, niin taas annoin periksi.

No, tulipahan vuodatettua :)



Nyt kuitenki kotona ja olo oikeen hyvä. Isompi tyttö lähti jo aamulla mummolaan (ihana anoppi ja appiukko, tulivat ihan oma-alotteisesti hakemaan tytön niille kun kuulivat, että mulla on pojan kans päivystykseen meno!). Kohta pitäs tytön kyllä kotiutua.

Taas painaa tuonne alas, ilmeisesti vauvelin pää on jo niin laskeutunut että tuntuu.

Minulla ei vielä synnytys pyöri mielessä, tuntuu että sinne on ikuisuus. Toisaalta, jos ajattelee vaikka 6 viikkoa taaksepäin niin tosi nopeestipa se on mennyt.



LUPICAIALLE tsemppiä sektioon! Niin niitä lokavauvoja vaan alkaa pikkuhiljaa putkahdella. Ja tosiaan, elä kauheesti ole huolissaan vauvan painosta. Mulla kävi toista odottaessa niin, että vkolla 34+ lääkäri sai painoarvioksi 2070g ja sanoi, että on tosi pieni vauva tulossa. Kuitenkin päivää ennen tytön syntymää (37+0 siis) painoarvio olikin jo lähelle 3kg ja kun tyttö syntyi 37+1 niin painoi tasan 3kg. Pieneltä kyllä tuntui sekin, mutta siis ihan normaalipainoinen oli :D



COElle terkkuja, että väsynyt äiti löytyy täältäkin. Kyllä jokapäivä pitäs saada iltapäivällä semmoset 1-2t päikkärit, mutta käytännössä onnistuu ehkä kerran kuussa.. Niin ja vauvalle en oo minäkään kovin paljoo laittanu. Vaatteet on lajiteltu koon mukaan ja pienimmät on hyllyssä, mutta niitä on pakko hankkia vielä lisää, ei noilla pärjää. Ajattelin käydä 30.9. kirppareilla Oulussa, josko sieltä löytys kivoja. Pinnasänky on VIELÄKIN kuopukselle, hän kun ei vaan suostu nukkumaan isommassa sängyssä ja miehen mielestä parempi hankkia toinen pinnis kuin pakottamalla tyttö vaihtaa uuteen sänkyyn. Saadaan varmaan kaverilta toinen pinnis lainaan, mutta taidan hakea sen vasta joskus kuun vaihteessa. VAunutki on hankkimatta, samoin kaukalo pitää vielä kysellä takasi. Vaippoja ostan vasta, kun näkee minkäkokoinen ja mallinen vauva on, aluksi käy hyvin nuo pakkauksen vaipat. Tutteja olen kaks ostanu :)



Kiitos kaikille osanotosta. Hautajaiset on reilun 2 vkon päästä ja silloin onki jo 36 vkoa täynnä tätä raskautta. Kauhean lähellä tuntuu nyt syntymä ja kuolema olevan tässä suvussa.



Juu, mutta pakko lähtee kyykkimään taas nuita 100000000 tavaraa tuolta lattioilta, että saa alkaa sitten imuroimaan. Illalla onkin pojan vanhempainilta, ihana saada " omaa aikaa" :)



Ainiin ja ART vai kukas se nyt kyselikään vauvakutsuista.. Minulle ei oo koskaan järjestetty. Olisivat varmaan tosi kivat! Pitäsköhän alkaa järkkämään jollekin kaverille..

Viime yö oli ihan syvältä,heräsin yhden aikaan tosi koviin supistuksiin.

Olin jo ihan varma että lähtö tulee mutta laantuivat 2 panadolin voimalla ja tunnin aikana.Mutta olivat tosi kipeitä :/

Koulussa tuli tänään istuttua täys päivä,selkä kipeä.Huomenna ei olekaan mitään (pitäis niitä raportteja väsätä).

Vauvakutsuista ,ei ole ikinä ollut.

Pitäis vähän järkätä paikkojakin ku jaksais/viittis.

Supistellu muutenkin taas päivällä.

Taas valivali viesti,sori :)



Wades & Natika 34+

Tultiin kotiin ja se lamaannuttava väsy on just nyt päällä. Onneksi mies tulee töistä ihan näillä minuuteilla.



Syy, miksi olen taas täällä (kiroaa itseään kun taas avasin koneen...) on se, kun piti jo eilen kysyä RINNOISTA:



G; OIREILEVATKO TEIDÄN RINNAT JOTENKIN/OVATKO OIREILUT MUUTTUNEET TAI LISÄÄNTYNEET LOPPURASKAUTTA KOHDEN?



Oma vastaus; Mullahan ei ole tässä raskaudessa ollut mitään oireita puoleen eikä toiseen koko aikana rinnoissa, siis ei kasvua tai arkuutta. Joskus 1kk sitten oli sitä kihelmöintiä joka hävisi parin päivän jälkeen, mutta NYT on kolmatta päivää rinnat arkana, lähinnä nännit ja rinnat tuntuvat raskaammilta ja ovat hieman kosketusarat. Jännää miten se on niin erilaista joka kerta näköjään! Mulla ei esikon aikana herunut tippaakaan ennen synnäriä eikä tullut em. oireita ennen synnäriä.



PS. Syyskeijuissa oli ollut aikas nopea ja dramaattinen synnytys nimimerkillä Öttimötiäinen. Se oli syyskeijujen eilisessä eli keskiviikkopinossa.



Nazu

Pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen kuulumisia. Luen kyllä jutut lähes päivittäin, mutta koneella istuminen on nykyään niin hankalaa. Ja tässä kannettavalla kone sylissä on vaikea kirjoittaa ;-)



Uskomatonta, että ensimmäinen lokavauva on jo syntynyt. On mukava kuulla Saskun kuulumisia kunhan hän koneelle kerkiää.



Täällä on yksi väsynyt odottajalisää.. Välillä oikein kummastuttaa, miten voi väsyttää koko ajan. Meillä onneksi on jo niin isot tytöt (kohta 5- ja 7-vuotiaat), että saan levättyä tarpeen tullen. Muutenkin tämä vaivojen määrä on yllättänyt minut. Kahteen edelliseen verrattuna on vaikka mitä ja valittamista riittää. Supistaa ja selkä on kipeä jne.

Jossain vaiheessa olikin kotitöistä puhetta ja meillä ollaan nyt siinä tilanteessa, että minun oli pakko hommata siivooja auttelemaan siivouksessa. Mies tekee niin pitkää päivää, että ehtii parhaimmillaan kotiin laittamaan lapset nukkumaan. Siihen päälle sitten pitää hoitaa kaikki taloprojektiin liittyvät asiat. Viikonloput sitten hoitelee noita rakennusjuttuja ja touhuaa lasten kanssa. Eipä siinä jää paljoa aikaa siivoilulle. Tärkeämpää kuitenkin on isän ja lasten yhteinen aika..



Miehistäkin oli puhetta.. Minun on 35v. ja työskentelee ohjelmistoalalla esimiestehtävissä. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta, joista kohta 9 naimisissa. Viihdytään hyvin yhdessä ja tehdään paljon asioita perheen kesken. Varmaan nämä vuodet täällä ulkomailla ovat nivonneet meistä tiimin, joka on tottunut pärjäämään omillaan.



Vauvakutsuista oli kyselyä. Minulle ei ole kertaakaan sellaisia järjestetty.



Sitten oma kysymykseni.. Onko kaikilla muilla linea negra jo näkyvissä? Minulla on vasta viime viikolla ollut ihan pientä viivan tapaista havaittavissa, ja ensin tuossa navan yläpuolella. Kahdessa edellisessä raskaudessa viiva tullut jo paljon aikaisemmin.



Nazua on huolettanut vauvan kookkaus.. En nyt muista, minkäkokoinen vauvasi on arvioitu nyt olevan. Minulle lääkäri teki painoarvion viimeksi viikolla 32+3 ja silloin arvioi vauvan olevan 2,3kg. Arvio tehtiin reisiluun mitan ja mahan ja pään ympäryksen perusteella. Veikkasi vauvan olevan syntyessään n. 3,7-4kg. Tytöt ovat painaneet syntyessään reilut 3,7kg. Vähän minuakin pelottaa, että kuinka iso sieltä lopulta tulee. Täällä ei sf-mittaa mitata eli sitä en voi vertailuksi antaa.

Ahdasta tuolla masussa tuntuu olevankin. Asentojen kanssa pitää olla tarkkana, ettei maha mene turhan läjään, heti rupeaa ahdistamaan ja vauva kapinoimaan ;-)



Aurinkoiset terveiset kaikille lokamasuille (täällä on taas lämmintä, nytkin varjossa melkein 27°). Voimia kaikille vaivojen kanssa taisteleville!



mfg ja vaavi 34+6

huh mikä tarina oli syyskeijujen öttimötiäisellä, multa pääsi itku kun luin hänen synnytystarinansa! Toivottavasti oma synnytys tapahtuu vähemmän vauhdikkaasti ja sairaalassa!



Gallupeista: Vauvajuhlissa en ole ikinä ollut eikä meilläkään niitä järjestetä vaikka voishan se olla ihan kiva juttu...!



Mies-kyselyyn sen verran että meitin ' äijä' täyttää marraskuussa 28v., on konekaavajana valimossa ja niin kun olen joskus maininut, on hän nyt masiksen takia sairaslomalla. Saikku alkoi helimuussa ja jatkuu edelleen, ja se totuus on hänelle nyt valjennut ettei hän enää tuonne valimoon takaisin mene, joten tässä on alkanut uuden ' uran' suunnittelu.

Yhdessä ollaan oltu 4 vuotta ja naimisiin mentiin viime vuoden maaliskuussa. Hän tykkää lapsista kovasti ja masuasukki on ollut koko tän rankan sairaslomakauden hänelle yksi niistä muutamista asioita jotka saa hänet hymyilemään ja katsomaan kohti tulevaisuutta.



Olen nyt urhoollisesti käynyt kävelyllä joka päivä vaikka se aikamoista tuskien taivalta onkin. Mun jalkapohjat ovat niin kipeät että tuntuu kuin kävelisi lasinsiruilla:( Ja tää turvotus... öisin herään siihen kun sormet ovat ihan jäykät ja kipeät turvotuksesta. Olen asiasta maininnut monta kertaa neuvolassa, mutta täytyy varmaan taas maanantaina ihmetellä asiaa nlatädille koska aikas piinaa tää on. Kyljet ovat edelleen hirveellä koetuksella, yhä useammin tulee hetkiä kun ei voi kivun takia hengittää. Ah, kuinka ihanaa aikaa tää raskaus onkaan;)

Täytyy vissiin tehdä muistilista mistä kaikesta voin valittaa maanantaina neuvolassa... nlatäti varmaan katuu jos/kun kysyy että kuinka sitä ollaa voitu;)



Mutta joo. Ihan oikeasti mua ei yhtään harmita että on vain muutamien viikkojen kysymys koska pääsen tästä mahasta eroon. Voi olla että tuun kaipaamaan tätä ' möhistä' vielä joku päivä, mutta tällä hetkellä lasken vaan päiviä et pääsee eroon tästä!



Eilen oli perhevalmennus... vain isille! Meitä äitejä ei huolittu mukaan ja nuo ukot olivat turisseet isätyöntekijän johdolla siellä kaikkea isyyteen liittyvää. Ihan todella hyvä idea, varsinkin kun meidänkin ryhmässä kaikki ovat ekaa kertaa tulossa isiksi ja jännitystä on selvästi havaittavissa. Miehet olivat äijäporukalla saaneet vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia ja tämä isätyöntekijä oli sit kertonut omia näkemyksiään ja kokemuksiaan kahden lapsen isänä. Olis ollut kiva olla katossa kärpäsenä kuuntelemassa millasia ajatuksia näillä tulevilla isillä on;)



Ai pirskatti, mullahan on ruoka uunissa, täytyy mennä pelastaa se!



vimati ja vötkäle 34+6

Olen käynyt vauva-lehden sivuilla melkein joka päivä, mutta jostain syystä explorerilla ei ole näkynyt mitään. Luulin jo, että sivut ovat pois käytöstä. Mies sitten vihjas kokeilemaan toisella ohjelmalla ja rupesihan toimimaan.



Mulla on kans kovat kivut kyljissä, kun ei voi muulla tavalla nukkua. Viime yö oli pahin, kun kylkiä vihloi kumpaakin yhtäaikaa ja samalla kun vaihtoi kylkeä kävi kipeää myös masuun. Mietin jo muutaman kerran, että olisi synnytys lähellä, kun oli niin tuskainen olo muutenkin. Vauveli saisi olla vielä muutaman viikon masussa, jotta kerkeäisi vielä kehittyä. Onneksi olo parani aamulla, mutta edelleen on kipeä selkä ja kyljet.



RINNOISTA: ei ole tapahtunut mitään muutoksia sitten alkuraskauden. Alkuaikoina rinnat kasvoi yhden kuppikoon lisää, mutta siihen ovat jääneet muutokset. Ei haittaa vaikka kasvaisivat lisää...



MIESGALLUPPIA: Mieheni on 26 v. koulutukseltaan DI ja työskentelee tutkimushommissa. Olemme olleet yhdessä n. 6 v. ja kihloissa 5,5 v. On huomaavainen omalla tavallaan, vaikkei mikään romantikko olekaan. Sovimme mielestäni todella hyvin yhteen ja olemme olleet rakastuneita melkeinpä ensi tapaamisesta alkaen. Mies oli se, joka aloitti ensimmäisenä puhumaan ihan oikeasti lapsenteosta ja minä vähän vastustelin aluksi. Lopulta päätimme kokeilla, josko meille suotaisiin lapsi ja näin tässä kävi. Alamme olla kummatkin jo ihan väsyneitä tähän odotteluun, kun on jo niin kova ikävä tuota pientä. En jaksaisi odottaa millään ainakaan jos menee sen kaksi viikkoa yli ajan. Mies sanoi, ettei tytteli jaksa olla masussa niin kauaa, koska haluaa päästä isin syliin. Saas nähdä miten käy.



VAUVAKUTSUISTA: Olisi tosi kivat, mutta ei ole näillä näkymin minulle tulossa. Voisin järjestää kaverielle, jos vain saisivat aikaiseksi vauvoja. =)



Nautinnollista syysiltaa toivotellen

Ale-80 ja mussukka 34