Muita pettyneitä jotka odottivat kosintaa uuden vuoden yönä?

Siis en nyt odottanut erityisesti uuden vuoden tai joulun kosintaa, olihan tässä parin vuoden aikana monta sataa päivää, juhlapäiviä, arkipäiviä jolloin olisi voinut kosia. Nyt vaan kun vuosi alkoi lähenemään loppuaan niin ajattelin että en lannistu vaan kyllähän se saattaa vielä jouluna tai sitten vuoden viimeisempänä päivänä kosia, mutta turhaan odotin.

Mies meni tänään töihin ja mulla loma jatkuu kotona ja tietysti itsesäälissä velloen :( Pitää yrittää ottaa rauhallisesti ja vaikka tällä viikolla puheeksi taas. Musta tuntuu että mies on varmaan unohtanut koko jutun.... ekaa kertaa meidän suhteen aikana olen alkanut epäillä että onkohan meidät edes tarkoitettu toisillemme, jos toista rakastaa niin miksi naimisiin menon pitäisi olla noin hankalaa? Ja eihän meidän heti siltä seisomalta ole pakko häitä juhlia mutta jos kuuluis yleisiin tapoihin että naiset kosii niin en todellakaan olis pystynyt odotella noin kauan aikaa noin ihanan miehen kanssa.

ap

Miksi menee lupaamaan eikä kumminkaan kosi? vaihtoon? itse en alkaisi odottamaan 10 vuotta josko joku uskaltaa kosia vai eikö. Parempi yksin kuin jahkailijan kanssa.. Koskaan ei ole liikaa aikaa, asiat voivat aina muuttua

Tämä on kuin jakso jostain sinkkuelämästä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:08"]Ensin odotin joulua kuin uuta kuuta nousevaa ja kun näin että mies oli paketoinut mulle osoitetun lahjan pieneen korurasian kokoiseen pakettiin niin tietenkin unelmoin, että joko nyt se sitten kosisi. Lahjaksi sain aivan ihanat helmikorut ja tunnenkin olevani ihan hirviö kun olis vaan tehnyt mieli itkeä jouluaattona lahjan aukaistua mutta onneksi sain pidettyä itteni kasassa...

Pari vuotta sitten oltiin viettämässä meidän ekaa yhteistä uutta vuotta kaveripariskunnan luona ja keskiyöllä mies mulle kuiskasi että viimeistään ennen kuin on vuosi 2015 hän aikoo minut kihlata. Olen joskus myöhemmin tuosta sanonutkin miehelleni leikilläni että kiire sulla taitaa kohta tulla ja nyt sit odotin loppuvuonna että kyllä se kihlaus varmasti kohta tulee ja nyt uuden vuoden yö oli viimeinen mahdollisuus ja ei mitään... :(

Tuntuu olo niin tyhjältä ja tyhmältä... miehelle en halua edes puhua asiasta koska onhan tää nyt lapsellista käytöstä multa mutta miksi ihmeessä miehet tekee tuollaisia lupauksia ja sitten unohtavat ne?

Onko muita pettyneitä naisia täällä jotka unelmoivat uuden vuoden yön kihlauksesta edes hiukan salaa? 

Miten tästä pettymyksestä pääsis yli? En halua loukata miestäni.
[/quote]. voihan sitä kertoa että haluaa kihloihin uutenavuotena. Ellei suostu ja ollaan oltu vuosia yhdessä niin hoppeet jakoon.

Vinkki viitonen: älä vaan tee lapsia hänen kanssaan.

Mies lupaili alkuhuumassa kosivansa pian, mutta suhteen edetessä ja arjen astuessa kuvaan hän huomasi ettet olekaan se täydellinen unelmien kumppani jonka kuvitteli naivansa piankin. Mutta... Kukaan ei ikinä tule olemaan sellainen neiti täydellisyys, sellaisia ihmisiä kun ei olekaan. Mies nyt vain pohtii vielä että haluaako naimisiin ja olethan varmasti oikea hänelle. Mielestäni voit ihan hyvin puhua vaikka miehelle suhteestanne ja toisistanne, ilman että mainitset avioliittoa tai kosimista. Voit vaikka sanoa hänelle että hän on juuri oikea sinulle (jos oikeasti ja aidosti olet itse tätä mieltä) ja että toivot, että sinäkin olet oikea kumppani hänelle. Voit myös puhua siitä kuinka arjessa on joskus vastoinkäymisiä, mutta niistä pitää vain selvitä yhdessä ja sillä tavalla suhdekin vahvistuu. Kerro rakastavasi, ja ole sellainen kumppani hänelle kuin haluaisit hänen olevan sinulle.

Minäkin koin aikanani monen monta pettymystä. Joulut, uudet vuodet, ystävänpäivät mitä näitä nyt on. Kerran myös yön pimeinä tunteina olin varma että meitä ei ole luotu yhteen, että meidän tulisi erota. Itkin silmät päästäni ja menin nukkumaan. Aamulla olin jo rauhoittunut.

Sitten yks kaks yllättäen mies kosi. Nyt ollaan naimisssa :) Oli kuulemma odottanut sopivaa hetkeä.

Mutta todellakin muistan nuo pettymyksen tunteet kun kerta toisensa jälkeen mitään ei tapahtunut. Toivottavasti sinua kositaan pian!

Luulen et se vaan unohti lupauksensa, on antanut sen kuiskien romanttisia eikä ennän muista...tai ehkä se muisti et kosia piti vasta vuonna 2015. Ite hiillostin miestäni kosimaan, oltiin siis jo asia sovittu kun esikoista alettiin odottamaan että mennään naimisiin, silloin tehtiin päätös yhteisestä tulevaisuudesta yhdessä. Kuitenkin mies tahtoi kosia ja odotin sormusta, maha vain kasvoi ja kasvoi ja aloin kyselemään mieheltä koskas saan sormuksen sormeeni, jolloin mies sanoi että vielä tässä kuussa. Ja sitten kosi kuun lopussa. Olisin voinut antaa olla, mies olisi kuitenkin kosinut ja olisin voinut yllättyä hetkestä tjm. Nyt tiesin koska niin käy. Nyt sun kannattais jutella miehelle, vaikka illalla sängyssä voisit sanoa että luulit todella että hän kosii ja nyt olet surullinen, älä syyllistä vaan kerro vain että luulit ja että onko mies vielä sitä mieltä että haluaa kanssasi naimisiin. Älä leikittele asialla vaan ole vakava.

Siis kyllähän tuo nyt saa palan kurkkuun kun miettii että entä jos mies on tullut toisiin aatoksiin. Mutta viime aikoina meillä on mun mielestä mennyt tosi hyvin. Oikeasti nautin olla hänen seurassaan, käydään treffeillä, aloitettiin uusi yhteinen harrastuskin ja yksi ilta pari viikkoa sitten kun harjailtiin hampaita kylppärissä niin mies sanoi, että sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. Muutenkin mies puhuu paljon meidän yhteisestä tulevaisuudesta, enää ei edes sano "jos meillä on joskus lapsa" vaan nyt se on "kun meillä on lapsia" ja mies on muutenkin ihana ja kannustava ja tukeva henkil"elämässäni ja tuntuu että saadaaan paljon voimaa toisistamme.
Mies myös tietää varsin hyvin että en halua lapsia ennen kuin ollaan naimisissa ja talokaupoistakaan en halua haaveilla ennen kuin ollaan virallisestikin perhe. Senkin olen sanonut että kun pappi on aamenen sanonut niin ei se sitä tarkoita että nyt on pakko lapsia tehdä heti tai ostaa talo. 

Siksi en vaan ymmärrä et mistä kiikastaa... toivon että mies vaan olis loppuvuoden kiireissään unohtanut lupauksensa. Mut en halua olla jankuttava  ja ärsyttävä vaimo painostamassa? Vuosi sitten puhuin naimisiinmenosta varmaan vähän turhankin usein kun mies tokaisi että luottaa häneen että kyllä se sormus tulee sormeen pian...

ap

Ihmettelen aina naisia, jotka kutsuvat poikaystäviään ja avokkejaan "miehikseen". Mikä "mies" se on sinulle, jos ette ole tehneet siitä selvää sopimusta heti alussa? Sitten ihmetellään ja surraan vuosien jälkeen, kun "mies" ei halua vieläkään edetä ns. seuraavalle tasolle. Mihin se edes perustuu, että kuvitellaan suhteen etenevän ajan myötä?

Tuo on uskonnottoman ja vakaumuksettoman nykynaisen ongelma, kun alkaa suhteeseen ennen kuin on sovittu että edes ollaan suhteessa ja mikä suhteen laatu ja nimike on missäkin vaiheessa.

Jos sinun perimmäinen tavoite on ollut avioliitto, miksi olet tyytynyt vähempään? Siksikö, että eihän kukaan fiksu nykynainen mene suoraan naimisiin ja kuka nykymies nai naisen koeajamatta sitä vähintään muutaman vuoden?

Jos haluat esimerkiksi työelämässä pyrkiä tiettyyn asemaan, niin mikä on todennäköisyys päästä etenemään siivoojasta pääjohtajan asemaan? Ryhdyt siivoojaksi ja toivot salaa, että sinun kyvyt huomataan ja ohhoh olet joku päivä sen lafkan pääjohtaja? Jos haluat jotain, niin sinun pitää ensin miettiä miten sellainen saavutetaan. Kuka hölmö menee edes töihin ilmaiseksi ja toivoo salaa, että joku päivä palkataan oikeaksi työntekijäksi. Miksi nykymies menisi naimisiin, kun saa seksiä ja muut suhteen edut ilmaiseksikin ja ilman velvollisuuksia. Koko kihlaussysteemi on nykyään naurettava "lupaus avioliitosta" ja edes päivämäärää ei ole sovittu. Ihmiset eivät vaan ota hommaa vakavasti. Kyllä ne suomalaisetkin miehet kosisivat paljon rivakampaan tahtiin, jos tietäisivät, että seksiä saa vasta avioliitossa, mutta naiset antavat heti ennen kuin edes on seurustelutasolla, kun pelkäävät jäävänsä kokonaan yksin, koska aina löytyy joku helpompi. Sen enempää miehet kuin naisetkaan eivät usko koko avioliittoinstituutioon. Sen arvo on vain puhdasta bisnestä sen sijaan että nähtäisiin se moraalin ja uskonnon näkökulmasta. Ja sellaisen "miehen" perään itkette. Itse olet alkanut suhteeseen ilman sopimuksia. Turha sitä on nyt itkeä. Hyvinhän sinulle on tuo seurustelu/avoliittokin riittänyt tähän asti?

Ja mikä lupaus tuollainen on, jos "mies" sanoo, että kyllä minä sinusta vielä itselleni akan teen joku päivä, mutta en vielä? Niin, mikä sinä olet sille nyt?

"sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. "

Auts. :(

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:49"]

"sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. "

Auts. :(

[/quote]

ai miten auts?

ap

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:49"]

"sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. "

Auts. :(

[/quote]

ai miten auts?

ap

[/quote]

No jotenkin tuo paras ystävä kilahti korvaan. Kuulostaa siltä että pitää lähinnä kivana kaverina ja kämppiksenä eikä niinkään puolisona tai tulevana morsiamena.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:49"]"sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. "

Auts. :(
[/quote]

Mitäs ikävää tuossa on?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:47"]

Ihmettelen aina naisia, jotka kutsuvat poikaystäviään ja avokkejaan "miehikseen". Mikä "mies" se on sinulle, jos ette ole tehneet siitä selvää sopimusta heti alussa? Sitten ihmetellään ja surraan vuosien jälkeen, kun "mies" ei halua vieläkään edetä ns. seuraavalle tasolle. Mihin se edes perustuu, että kuvitellaan suhteen etenevän ajan myötä? Tuo on uskonnottoman ja vakaumuksettoman nykynaisen ongelma, kun alkaa suhteeseen ennen kuin on sovittu että edes ollaan suhteessa ja mikä suhteen laatu ja nimike on missäkin vaiheessa. Jos sinun perimmäinen tavoite on ollut avioliitto, miksi olet tyytynyt vähempään? Siksikö, että eihän kukaan fiksu nykynainen mene suoraan naimisiin ja kuka nykymies nai naisen koeajamatta sitä vähintään muutaman vuoden? Jos haluat esimerkiksi työelämässä pyrkiä tiettyyn asemaan, niin mikä on todennäköisyys päästä etenemään siivoojasta pääjohtajan asemaan? Ryhdyt siivoojaksi ja toivot salaa, että sinun kyvyt huomataan ja ohhoh olet joku päivä sen lafkan pääjohtaja? Jos haluat jotain, niin sinun pitää ensin miettiä miten sellainen saavutetaan. Kuka hölmö menee edes töihin ilmaiseksi ja toivoo salaa, että joku päivä palkataan oikeaksi työntekijäksi. Miksi nykymies menisi naimisiin, kun saa seksiä ja muut suhteen edut ilmaiseksikin ja ilman velvollisuuksia. Koko kihlaussysteemi on nykyään naurettava "lupaus avioliitosta" ja edes päivämäärää ei ole sovittu. Ihmiset eivät vaan ota hommaa vakavasti. Kyllä ne suomalaisetkin miehet kosisivat paljon rivakampaan tahtiin, jos tietäisivät, että seksiä saa vasta avioliitossa, mutta naiset antavat heti ennen kuin edes on seurustelutasolla, kun pelkäävät jäävänsä kokonaan yksin, koska aina löytyy joku helpompi. Sen enempää miehet kuin naisetkaan eivät usko koko avioliittoinstituutioon. Sen arvo on vain puhdasta bisnestä sen sijaan että nähtäisiin se moraalin ja uskonnon näkökulmasta. Ja sellaisen "miehen" perään itkette. Itse olet alkanut suhteeseen ilman sopimuksia. Turha sitä on nyt itkeä. Hyvinhän sinulle on tuo seurustelu/avoliittokin riittänyt tähän asti? Ja mikä lupaus tuollainen on, jos "mies" sanoo, että kyllä minä sinusta vielä itselleni akan teen joku päivä, mutta en vielä? Niin, mikä sinä olet sille nyt?

[/quote]

Siis en minäkään heti siltä istumalta kun tavattiin olisi halunnut naimisiin! Itsekin ehdottomasti halusin asua avoliitossa ennen naimisiinmenoa, enkä ole kokenut että olen joutunut tyytymään tähän avoliittoon. Nyt vaan harmittaa kun mies sanoi tuollaisen lupauksen joka tarkoitti mulle paljon mutta ilmeisesti ei hänelle juuri mitään... tuon jälkeen kaikki tuntuu merkityksettömältä...

Mutta kyllä nää tunteet varmaan vielä parempaan suuntaan menee. Pakkohan se on jutella miehenkin kanssa asiasta mut vasta sitten kun olen itsekin rauhoittunut.

ap

Kosintaa ei tarvinnut odottaa ja naimisiinkin mentiin. Odotin että milloin saan kierukan pois. Sain luvan muutaman kkden päästä. Mies kai oli tullut toisiin aatoksiin ja kun ikää oli enemmän mitä av mammat sallii niin kai ajatteli että en tule raskaaksi. Menihän siinä ainakin pari vuotta ha miehelle oli järkyttävä ylläri. Otin heti ohjat ja sanoin että tämä voi olla viimeinen mahis saada lapsi ja miehiä saa uusia. Tokenihan tuo aikojen kuluessa. Erottiin ja hyvä niin muutaman vuoden kuluttua.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:49"]

"sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. "

Auts. :(

[/quote]

ai miten auts?

ap

[/quote]

No jotenkin tuo paras ystävä kilahti korvaan. Kuulostaa siltä että pitää lähinnä kivana kaverina ja kämppiksenä eikä niinkään puolisona tai tulevana morsiamena.

[/quote]

Mun mielestä toi oli ihanasti sanottu, koska kyllä mä haluan olla mun puolison paras ystävä ja musta se kumppanuus on hyvin tärkeää pitkässä suhteessa. Ja en koe itseäni kämppiksenä enkä kaverina pelkästään ja mies puhuttelee minua vaimona joskus kiusoitellen ja useasti sanoo että kun katsoo mua niin näkee maailman parhaan äidin lapsilleen. 

Kuulsotan nyt varmaan säälittävältä miehen puolustelijalta, mutta kun totuus on se ettei musta tunnu et mies kohtelee mua huonosti tai ettei rakasta, ainoastaan tuo harmttaa ettei pitänyt lupaustaan kosimisesta ja se saakin mut kummastelemaan että kun saa mut tuntemaan oloni niin rakastetuksi ja ylistetyksi naiseksi niin miksi sitten ei vaan kosi..

ap

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:49"]

"sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. "

Auts. :(

[/quote]

ai miten auts?

ap

[/quote]

No jotenkin tuo paras ystävä kilahti korvaan. Kuulostaa siltä että pitää lähinnä kivana kaverina ja kämppiksenä eikä niinkään puolisona tai tulevana morsiamena.

[/quote]

No jos seksi kuotenkin kelpaa niin mikäs ongelma se on että viihtyy toisen seurassa.. mulla ja mun miehellä ei oo mitään yhteistä ja meillä on harvoin kivaa, kivaa oli alkuaikoina sängyssä ja sitten sekin harveni. Puolisoiden ei tarvitse olla bestiksiä, mutta onko siitä mitään haittaakaan. Ap. N mies vaikuttaa odottavan oikeaa hetkeä kosintaan. Oma mieskin sanoi luota muhun kyllä vielä kosin ja kosihan se.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:08"]keskiyöllä mies mulle kuiskasi että viimeistään ennen kuin on vuosi 2015 hän aikoo minut kihlata.

[/quote]

Tiedän, ettei nykyisin kihlaus ole niin vakava juttu kuin aiemmin, mutta miten voi sanoa, että kahden vuoden päästä lupaan kihlata sinut? Eikö sellainen lause ole jo itsessään kihlaus? Siinähän luvataan mennä naimisiin, vaikka sormus tuleekin vasta kahden vuoden päästä. Valistakaa, te viisaammat.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:49"]

"sillä on niin kivaa mun seurassa että vaikka olisin mies niin se haluis olla mun paras ystävä. "

Auts. :(

[/quote]

ai miten auts?

ap

[/quote]

No jotenkin tuo paras ystävä kilahti korvaan. Kuulostaa siltä että pitää lähinnä kivana kaverina ja kämppiksenä eikä niinkään puolisona tai tulevana morsiamena.

[/quote]

No jos seksi kuotenkin kelpaa niin mikäs ongelma se on että viihtyy toisen seurassa.. mulla ja mun miehellä ei oo mitään yhteistä ja meillä on harvoin kivaa, kivaa oli alkuaikoina sängyssä ja sitten sekin harveni. Puolisoiden ei tarvitse olla bestiksiä, mutta onko siitä mitään haittaakaan. Ap. N mies vaikuttaa odottavan oikeaa hetkeä kosintaan. Oma mieskin sanoi luota muhun kyllä vielä kosin ja kosihan se.

[/quote]

Siis kyllä, tottakai puolisoilla saa ja pitäisikin olla kivaa yhdessä ja voi sitä parhaaksi kaveriksikin muun ohella sanoa, mutta kuulosti vaan lauseena erikoiselta. Tietenkään kirjoitetusta tekstistä ei näe tilannetta tai äänenpainoja.