Eikö yksinäisyydelle voi tehdä mitään?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:32"]

Lueskelin täällä ketjua yksinäisten uuden vuoden vietosta ja aloin miettiä, onko ihmisen ihan oikeasti pakko olla yksin. Jos ei ole kavereita, niin eikö ole vanhempia, sisaruksia, sukulaisia, naapureita tai ketään ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä? Kuinka moni teistä yksinäisistä oli edes yrittänyt saada seuraa uuden vuoden juhlintaan? En halua kuulostaa syyllistävältä, mutta niinhän se on, että pitäisi myös itse olla aktiivinen, jos seuraa kaipaa.

Siihen ketjuun kirjoitti monta samanhenkisenoloista ihmistä. Entä jos se keskustelu olisi käyty vaikka viikko aikaisemmin ja kukin olisi kertonut asuinpakkakuntansa ja toisiaan lähellä asuvat olisivat voineet tavata ja tehdä jotain yhdessä? Eikö olisi ollut mukavaa tavata pienellä porukalla ja tavata uusia ihmisiä? Itselleni ainakin vertaistuen saaminen ja ns. kohtalontovereiden tapaaminen on ollut vaikeissa elämäntilanteissa tärkeää.

Minusta on hullua, että on niin paljon mukavia ihmisiä, joilla on kaikilla on sama ongelma. Jos yksinäiset uskaltaisivat tutustua toisiinsa, koko ongelma voisi monelta poistua. Mikä siinä on niin vaikeaa? Onko kukaan teistä käynyt esim. Eurosinkkujen tapahtumissa? (http://eurosinkut.net) Eurosinkut järjestävät toimintaa monella paikkakunnalla. Itse hain kerran heidän nettisivuiltaan matkaseuraa ja sainkin. Eurosinkkuihinhan voi mennä etsimään sekä seurustelukumppania että uusia kavereita. 

Seuraava kansanjuhla on vappu. Mitäs jos ne, jotka eivät halua viettää sitä yksin, alkaisivat jo hyvissä ajoin tehdä asian eteen jotain? Vähemmän yksinäistä uutta vuotta kaikille!

[/quote]

Miksi aloitukseni sai alapeukkuja? AP

[/quote]

Parikin kohtaa on syynä. Ensinnäkin "en halua syyllistää, mutta..." Asenne on perseestä. Toisekseen siinä vaiheessa, kun olet ollut vuosikymmeniä ilman kavereita ja ystäviä niin se tutustuminen on vaikeaa. Usko tai älä. Itse en ole luonteva seurustelutilanteissa ja koen ne helvetin ahdistaviksi. Sinun ja muiden "siisniinq mä en tajuuu et mix jotkut on niinq yksinäisii" asenne ei tee meidän yksinaisten elämästä helpompaa. Kun kerron sinun tai muun kaltaisesi seurassa, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista sosiaalista elämää, te muljauttelette silmiänne, pudistelette päätänne ja alatte paapomaan ja säälimään. Ei kiitos. 

Kolmannekseen, aloituksesi on ilmeisesti vain mainos jollekin hemmetin eurosinkku-sivustolle. Ei kiitos.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:19"]

Asun yksin. Etsin pitkään kumppania, mutta sopivaa ei löytynyt. Myönnän oman pääni sisäiset vaatimukset. No olen yksin. Aivan viime aikoina on mieleni alkanut täyttää uusi onnen tuntemus: koko loppuelämä aikaa tehdä asioita, jotka tuottavat onnea ja iloa, itselle ja muille. Asun pk-seudulla. Täällä on huikeat mahdollisuudet tehdä vapaaehtoistyötä ja osallistua moniin muihinkin asioihin. Tuskin ainakaan parisuhdeonni monestikaan on niin ihanaa kuin itselle sopivasta toiminnasta tuleva onni. Onnea kaikille yksinäisille! Kääntäkää tarkastelukulmaa ja huomaatte, että oikeastaan elämä on aika ihanaa!

[/quote]

Täällä toinen vapaaehtoistyölle omistautunut. Viimeksi tänään yksi mummo valitti minulle yksinäisyyttään. Sanoi, että vasta sitten sen ymmärtää kun osuu omalle kohdalle. En vastannut mitään. Tällä mummolla käy tyttäret, kodinhoitajat, jumpparit ym. niin usein, ettei juuri ole yksinäistä hetkeä minään päivänä. Minä taas rupesin vanhuksen "ystäväksi", kun kukaan ei käy luonani,  eikä ole yhtään ystävää. Kotona olen aina yksin, siksi keksin juttuja, mitkä saavat minut lähtemään pois sieltä ihmisten luo. Toisaalta, yksipuolistahan tämmöinen seurustelu on. Kyllä yksinäinenkin tarvitsisi jonkun, jolle uskoutua, jonka kanssa pohtia elämänsä ratkaisuja.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:32"]

Lueskelin täällä ketjua yksinäisten uuden vuoden vietosta ja aloin miettiä, onko ihmisen ihan oikeasti pakko olla yksin. Jos ei ole kavereita, niin eikö ole vanhempia, sisaruksia, sukulaisia, naapureita tai ketään ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä? Kuinka moni teistä yksinäisistä oli edes yrittänyt saada seuraa uuden vuoden juhlintaan? En halua kuulostaa syyllistävältä, mutta niinhän se on, että pitäisi myös itse olla aktiivinen, jos seuraa kaipaa.

Siihen ketjuun kirjoitti monta samanhenkisenoloista ihmistä. Entä jos se keskustelu olisi käyty vaikka viikko aikaisemmin ja kukin olisi kertonut asuinpakkakuntansa ja toisiaan lähellä asuvat olisivat voineet tavata ja tehdä jotain yhdessä? Eikö olisi ollut mukavaa tavata pienellä porukalla ja tavata uusia ihmisiä? Itselleni ainakin vertaistuen saaminen ja ns. kohtalontovereiden tapaaminen on ollut vaikeissa elämäntilanteissa tärkeää.

Minusta on hullua, että on niin paljon mukavia ihmisiä, joilla on kaikilla on sama ongelma. Jos yksinäiset uskaltaisivat tutustua toisiinsa, koko ongelma voisi monelta poistua. Mikä siinä on niin vaikeaa? Onko kukaan teistä käynyt esim. Eurosinkkujen tapahtumissa? (http://eurosinkut.net) Eurosinkut järjestävät toimintaa monella paikkakunnalla. Itse hain kerran heidän nettisivuiltaan matkaseuraa ja sainkin. Eurosinkkuihinhan voi mennä etsimään sekä seurustelukumppania että uusia kavereita. 

Seuraava kansanjuhla on vappu. Mitäs jos ne, jotka eivät halua viettää sitä yksin, alkaisivat jo hyvissä ajoin tehdä asian eteen jotain? Vähemmän yksinäistä uutta vuotta kaikille!

[/quote]

Miksi aloitukseni sai alapeukkuja? AP

[/quote]

Parikin kohtaa on syynä. Ensinnäkin "en halua syyllistää, mutta..." Asenne on perseestä. Toisekseen siinä vaiheessa, kun olet ollut vuosikymmeniä ilman kavereita ja ystäviä niin se tutustuminen on vaikeaa. Usko tai älä. Itse en ole luonteva seurustelutilanteissa ja koen ne helvetin ahdistaviksi. Sinun ja muiden "siisniinq mä en tajuuu et mix jotkut on niinq yksinäisii" asenne ei tee meidän yksinaisten elämästä helpompaa. Kun kerron sinun tai muun kaltaisesi seurassa, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista sosiaalista elämää, te muljauttelette silmiänne, pudistelette päätänne ja alatte paapomaan ja säälimään. Ei kiitos. 

Kolmannekseen, aloituksesi on ilmeisesti vain mainos jollekin hemmetin eurosinkku-sivustolle. Ei kiitos.

[/quote]

Tarkoitukseni ei ollut loukata tai suututtaa. Miksi olet noin aggressiivinen? Ajatteletko aina ihmisten haluavan sinulle vain pahaa? Onko se syy yksinäisyyteesi vai seurausta siitä? Voisiko ollakin niin, että se, mitä koet "paapomiseksi" olisikin ihan ystävällisyyttä ja aitoa halua auttaa? Entä miksi suhtauduit noin vihamielisesti Eurosinkkuihin? Ei sinne tarvitse kenenkään väkisin mennä, kunhan ehdotin, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Halusin vain kertoa, mistä itse olen löytänyt esim. matkaseuraa. Toivottavasti pääset eroon yksinäisyydestäsi. Jos siis sitä itse oikeasti haluat.

Jatkuvastihan sitäkin saa lukea, että ihmiset, joilla on iso ystäväporukka, hätään joutuessaan menettävät ne ystävät suurimman osan. Kun tulee sairaus, työttömyys tai onnettomuus, niin ystävät tuntuvat kaikkoavan. Monet myös näyttävät ottavan nokkiinsa melko vähästä. 

2

2

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 00:52"]

Minä alan nauttia kohta tästä ns yksinäisyydestä. Olen ujo ja jännitän ihmisten seurassa. Olen kumminkin puhelias...minulle riittää oikeastaan se että saan olla joukossa mukana sivusta seuraavana. Yksinäisyydestä kärsiville niin lähtekää esim eläinsuojelutoimintaan mukaan. Esim sijaiskoteja tarvitaan. Sitä kautta saa myös kavereita yms

[/quote]Eläinharrastusten parissa on sen verran erikoista porukkaa, että ei kiitos.

Vinkuti vankuti. Yksinäiset sitä, yksinäiset tätä. Joo, kavereiden tai ystävien hankkiminen ON vaikeaa. Ihmisiin tutustuminen ON vaikeaa.

Kysymyshän on, otatko riskin, että elämä voi olla paskaa ja yrität siitä huolimatta? Kukaan ei tule sulle tuomaan valmiita ihmissuhteita kotiin, vaan voit joutua juoksemaan seinää päin kymmeniäkin kertoja.

Jos olet vielä suhteellisen nuori (eli toisinsanoen et kotiisi sidottu vanhus) niin SINÄ ITSE olet vastuussa itsestäsi ja onnestasi. Ei ketään ulkopuolinen :)

Tämä taitaa olla yleilen syy yksinäisten tutustumisvaikeuksiin. Vaikka ystävien kanssa voi toki jutella painavempiakin asioita, niin pidemmän päälle ihminen hakeutuu nimenomaan niiden ihmisten seuraan, joiden kanssa on hauskaa ja mieltänostattavaa olla.

Ja mikä oletus se muuten on, että jokaisesta uudesta tuttavuudesta pitäisi tulla kaveri, jota nähdään esim. työn ulkopuolella. Jos olet se tyyppi, joka istuu yksin työpaikan lounailla eikä edes ole siellä aktiivinen et voi ihmetellä sitä miksei kukaan tee elettäkään kutsuakseen sinut vapaa-ajan viettoihin.

Samaten ihmisestä riippuen suurimmasta osasta tuttavia ei tule edes kavereita. Omalla kohdalla kenties 1/20 ihmisestä kehen olen joissain yhteyksissä tutustunut vaikuttaa sellaiselta, jonka kanssa oikeasti tulee sen verran juttuun, että voisi nähdä enemmänkin ja katsoa tullaanko kavereiksi. Se ei ole kenenkään "syy" vaan ihan fakta, ettet voi olla ystävä ihan kenen tahansa kanssa.

Yksinäisyyden tunne on kai sellainen, jolle ei voi mitään. Ja se ei riipu siitä onko ihmisten joukossa vai yksin. Mutta siis fyysisesti yksinhän ei kenenkään tarvitse olla jos ei halua, ainakaan jos on sen verran liikuntakykyä että pääsee kämpästään ulos. Vapaaehtoistyö nimittäin on keksitty.

Minulla on myöskin sellanen ongelma että kaipaisin sellasia ystäviä joilla on pelisilmää nähdä toisen elämää vähän syvemmälle.

Itse teen vuorotöitä ja meillä on monta lasta jotka harrastaa. Eli luonnollisesti menee aika paljon aikaa lasten harrastuksille. Toki sielläkin on juttuseuraaitselle. 

Itse kaipaisin myös sellasta ystävää jonka kanssa voi käydä syvällisempiäkin keskusteluja. Ei kaikkien kanssa synkkaa niin hyvin. 

Monet haluaa tavata niin usein ettei minulla ole niin usein aikaa. Mulla oli yks kaveri joka sitten jäi sen takia koska en ollut kokoajan valmis hänen kanssaan sinne tänne ja tuonne. Hän oli niin yliaktiivinen että alkoi ihan ahdistaa.

Tyyliin joka lauantai piti olla menossa jonnekkiHän n viestitteli ja soitteli niin usein että itse en ikinä kerennyt. Koki tilanteen sellaiseksi että minua ei kiinnostanut.  Se kaveruus jäi

Sellasia ystäviä kaipaan jotka ymmärtää että en voi joka viikko tavata taikka en välttämättä joka kuukausi. Harvalle riittää tämmöinen ystävyys. Tykkään kyllä viestitellä taikka kirjoitella sähköpostia. En "osaa" höpistä puhelimessa. Asumme uudellamaalla pienemmässä kunnassa.

Itsekin olen ujo ja minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Kavereita oli ennen muutama, mutta osa muuttanut kauemmaksi ja osalla elämäntilanne on niin erilainen, että ilmeisesti ollaan vaan ajauduttu erilleen. Työt vie oman aikansa, samoin jos on perhettä. Ja ehkä mielummin ollaan sellaisten kavereiden kanssa, joilla on se sama elämäntilanne. En tiedä. En itse jaksaisi olla aina se, joka tapaamisia ehdottaa. Etenkin kun ne tapaamiset on kerran kuussa/kahdessa tapahtuvaa kahvittelua tai shoppailua. Jutellaan enää hyvin pintapuolisesti asioista ja muutenkin on hieman vaivaantunut tunnelma. Onneksi seurustelen tällä hetkellä, muuten elämä olisi hyvin yksinäistä. Tosin oma ujous tekee välillä siitäkin haastavaa, sillä en mielelläni lähde kekkereille sun muualle mieheni kanssa, koska olen ujo ja jännittäjä...

Monella yksinäisellä on mt-ongelmia. Joko piileviä, kehittymässä olevia tai jo eskaloituneita. 

Pyysitkö itse naapurin yksinäistä uuden vuoden viettoon? Tai soititko kaukaiselle serkullesi ja kyselit kuulumisia? Laitoit sille työkaverille tekstiviestin, joka aina syö lounaansa yksin?

Moni "sosiaalinenkin" viettää todellisuudessa aikansa niiden samojen muutaman ihmisen kanssa, jotka ovat tuttuja vuosikymmenten takaa. Ulkopuolisesta voi näyttää että säpinää on kauheasti, mutta tarvita kuin esim. lähellä asuvat aktiiviset vanhemmat ja sisarus perheineen, ja pari lapsuudenkaveria. Ei se sen kummempaa ole. Juhlapyhät sitten vietetään näiden samojen ihmisten kanssa, eikä uusiin viitsitä tututstua, kuviot pyörii samaa rataa.

Minusta parasta olisi olla ystävän kanssa tavallisena päivänä. Vappua en aio juhia, kun kaikki ovat niin humalassa, enkä ole kiinnostunut ryyppyseurasta. Kovasti yritän harrastusseurassa jutella ihmisten kanssa, mutta naisilla tahtoo olla jokin pelko, että vien heidän miehen kun olen sinkku/vapaa.

Näitä keskusteluja täällä lukeneena, olen yllättynyt kuinka monella on ongelmia ns. ystävän kanssa. Jotenkin tuntuu, että vaikka joillakin on iso porukka koossa, niin ovatko he kuitenkaan oikeasti ystäviä vai vaan pitävät ryhmästä kiinni, ettei tarvitsisi olla yksin.

Minä kaipaan tosiystävää, en ryhmää jossa jutella pintapuolisesti.

Minä kaipaan pimppiä.