Eikö yksinäisyydelle voi tehdä mitään?

Tapasin kaverin kanssa pari päivää ennen uutta vuotta. Kovasti hehkutti miten ovat tapaamassa "kaveriporukassa" ja mitä kaikkea meinaavat tehdä. Kysyi mitä suunnitelmia minulla on uudeksi vuodeksi ja vastasin ettei mitään. Kaveri vaihtoi puheenaihetta. 

Jo tämä tuntui sen verran pahalta, että en halunnut yrittää tuppautua mukaan ja saada jotain välttelevää vastausta. Ja niin, minä olen sinkku, "kaveriporukassa" vain pariskuntia. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:54"]

Minä kaipaan tosiystävää, en ryhmää jossa jutella pintapuolisesti.

[/quote]

Tämähän se on se ongelma. Mutta kun niitä tosiystäviä ei tipahtele mistään taivaasta. Ensin pitää nähdä se vaiva, että tutustuu ihmisin. Aluksi voi joutua keskustelemaan ns. pinnallisista aiheista, mutta kun tutustuu toiseen samanhenkiseen, aiheet kyllä muuttuvat vähitellen syvällisemmiksi. Ja aossain vaiheessa huomaa ystävystyneensä. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:32"]

Lueskelin täällä ketjua yksinäisten uuden vuoden vietosta ja aloin miettiä, onko ihmisen ihan oikeasti pakko olla yksin. Jos ei ole kavereita, niin eikö ole vanhempia, sisaruksia, sukulaisia, naapureita tai ketään ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä? Kuinka moni teistä yksinäisistä oli edes yrittänyt saada seuraa uuden vuoden juhlintaan? En halua kuulostaa syyllistävältä, mutta niinhän se on, että pitäisi myös itse olla aktiivinen, jos seuraa kaipaa.

Siihen ketjuun kirjoitti monta samanhenkisenoloista ihmistä. Entä jos se keskustelu olisi käyty vaikka viikko aikaisemmin ja kukin olisi kertonut asuinpakkakuntansa ja toisiaan lähellä asuvat olisivat voineet tavata ja tehdä jotain yhdessä? Eikö olisi ollut mukavaa tavata pienellä porukalla ja tavata uusia ihmisiä? Itselleni ainakin vertaistuen saaminen ja ns. kohtalontovereiden tapaaminen on ollut vaikeissa elämäntilanteissa tärkeää.

Minusta on hullua, että on niin paljon mukavia ihmisiä, joilla on kaikilla on sama ongelma. Jos yksinäiset uskaltaisivat tutustua toisiinsa, koko ongelma voisi monelta poistua. Mikä siinä on niin vaikeaa? Onko kukaan teistä käynyt esim. Eurosinkkujen tapahtumissa? (http://eurosinkut.net) Eurosinkut järjestävät toimintaa monella paikkakunnalla. Itse hain kerran heidän nettisivuiltaan matkaseuraa ja sainkin. Eurosinkkuihinhan voi mennä etsimään sekä seurustelukumppania että uusia kavereita. 

Seuraava kansanjuhla on vappu. Mitäs jos ne, jotka eivät halua viettää sitä yksin, alkaisivat jo hyvissä ajoin tehdä asian eteen jotain? Vähemmän yksinäistä uutta vuotta kaikille!

[/quote]

Miksi aloitukseni sai alapeukkuja? AP

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:54"]

Minä kaipaan tosiystävää, en ryhmää jossa jutella pintapuolisesti.

[/quote]

Tämähän se on se ongelma. Mutta kun niitä tosiystäviä ei tipahtele mistään taivaasta. Ensin pitää nähdä se vaiva, että tutustuu ihmisin. Aluksi voi joutua keskustelemaan ns. pinnallisista aiheista, mutta kun tutustuu toiseen samanhenkiseen, aiheet kyllä muuttuvat vähitellen syvällisemmiksi. Ja aossain vaiheessa huomaa ystävystyneensä. 

[/quote]Tietysti, mutta kun siihen ei tunnu kenelläkään olevan aikaa. On mies ja perhe joka vie sen ajan. Naiset haluvat yleensä tavata vain kun mies on myös jossain menossa, mutta kuka ne lapset silloin hoitaa...ja kyllä minulle sopii tapaaminen myös niiden lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:54"]

Minä kaipaan tosiystävää, en ryhmää jossa jutella pintapuolisesti.

[/quote]

Tämähän se on se ongelma. Mutta kun niitä tosiystäviä ei tipahtele mistään taivaasta. Ensin pitää nähdä se vaiva, että tutustuu ihmisin. Aluksi voi joutua keskustelemaan ns. pinnallisista aiheista, mutta kun tutustuu toiseen samanhenkiseen, aiheet kyllä muuttuvat vähitellen syvällisemmiksi. Ja aossain vaiheessa huomaa ystävystyneensä. 

[/quote]Perheenäideillä ei vaan ole niin helposti mahdollisuutta tavata ja jutella.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:39"]

Pyysitkö itse naapurin yksinäistä uuden vuoden viettoon? Tai soititko kaukaiselle serkullesi ja kyselit kuulumisia? Laitoit sille työkaverille tekstiviestin, joka aina syö lounaansa yksin?

[/quote]

En keksi tuttavapiiristäni kovinkaan monta, jonka arvelisin kärsivän yksinäisyydestä. Yhdelle yksin asuvalle entiselle työkaverilleni toivottelin hyvät uudet vuodet. En ehdottanut yhteistä tekemistä, koska hän asuu toisella paikkakunnalla. Pidän häneen kyllä yhteyttä ja kyselen kuulumisia, mutta mielestäni hän vastailee viesteihini Facebookissa aika nihkeästi. Kaveruutta on vaikea pitää yllä, jos yhteydenpito on vain toisen varassa. AP

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:54"]

Minä kaipaan tosiystävää, en ryhmää jossa jutella pintapuolisesti.

[/quote]

Tämähän se on se ongelma. Mutta kun niitä tosiystäviä ei tipahtele mistään taivaasta. Ensin pitää nähdä se vaiva, että tutustuu ihmisin. Aluksi voi joutua keskustelemaan ns. pinnallisista aiheista, mutta kun tutustuu toiseen samanhenkiseen, aiheet kyllä muuttuvat vähitellen syvällisemmiksi. Ja aossain vaiheessa huomaa ystävystyneensä. 

[/quote]

Kuinka helposti sinä lähdet uuden tuttavuuden kanssa ulos viettämään aikaa ja keskustelemaan? Ja valkkasitko juuri sen yksinäisen..

Näin itsekin yksinäisenä tiedän, että ainakin itselleni on vaikeaa ehdottaa toiselle tapaamista tms. Jotenkin on aina tunne, että kun toisella on se perhe, niin hän ei ehdi. Antavatkin helposti sellaisen kuvan kun kertovat mitä kaikkea ja kenenkin kanssa ovat tehneet. Jos sillä toisella tuntuu jo olevan ystäviä, tulee olo, ettei se tarvitse niitä liää. Tyhmää ajatella noin, mutta niin se ainakin itselläni menee.

Teistä muista en tiedä, mutta itselleni ei kuka tahansa kelpaa kaveriksi. Mieluummin olen yksin kuin epätyydyttävässä seurassa.

Voi kun joku jossain kajauttaisi, että mitä tehtäis? MINULLA EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ! Tarttuisin kuin iilimato kiinni =)

Minulla on se ongelma, että vaikka olisin kuinka monen ihmisen kanssa, olo on silti yksinäinen. Enpä tiedä voiko sitä muuttaa. Yksinolemiseen kyllä voi vaikuttaa monilla tavoin, mutta yksinäisyyteen, sitä en tiedä.

Menenkö naapurien oville kysymään saanko tulla teille juhlimaan? Mitähän ne sanois, välttelevät nytkin.

Tuttavia ei ole ollenkaan, ei mitään yhteisöä. Sisaruksista olen vieraantunut, enkä välttämättä halua lähteä altavastaajana vittuiltavaksi, jos kutsuttaisiin joskus. Nekään kummoiset juhlat olisi, koska ei minua haluta varmasti esitellä paremmille tuttaville, siinähän saisivat kaikki tietää millainen luuseri suvusta löytyy.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:39"]

Pyysitkö itse naapurin yksinäistä uuden vuoden viettoon? Tai soititko kaukaiselle serkullesi ja kyselit kuulumisia? Laitoit sille työkaverille tekstiviestin, joka aina syö lounaansa yksin?

[/quote]

Jatkan vielä tätä. Olen itse ollut pitkiä aikoja sinkku, siis vuosia, ja tiedän todellakin, miltä tuntuu olla yksin. (Tällä hetkellä olen parisuhteessa.) Tiedän myös, että ihmisen on itse oltava aloitteellinen seuraa löytääkseen. Jos olet työtön, odotatko, että työnantaja soittaa ja tarjoaa oma-aloitteisesti töitä sinulle? Tuskinpa. Ei kavereitakaan saa siten, että vain passiivisesti odottaa, että joku toinen tekee jotain. Itse on tehtävä. Netissä on tuhansia samassa tilanteessa olevia. Tai miljoonia, jos ei ajatella pelkästään suomalaisia. Miksi yksinäiset eivät hae netissä toisista yksinäisistä seuraa? Sinkkuna ollessani tunsin itseni välillä todella yksinäiseksi, kun kaverit olivat pariutuneita enkä jaksanut viettää aina heidän kanssaan aikaa. Hain sitten netistä uusia kavereita, baariseuraa, matkaseuraa jne. Kävin Eurosinkuissa ja oikein etsimällä etsin erilaisia harrastus- tai keskusteluryhmiä, joissa olisi voinut tutustua uusiin ihmisiin. Suuri osa ihmisistä, joita tapasin, jäi lyhyiksi tuttavuuksiksi, mutta joistakuista tuli ystäviä. Myös monista työkavereista on tullut vuosien saatossa kavereita, joita näen myös töiden ulkopuolella. Toki tätä on edesauttanut se, että olen ollut monessa eri työpaikassa. Pointti on kuitenkin se, että itse pitää olla aloitteellinen. AP

Minulla toisiin ihmisiin tutustumisen estää ujous ja jännittäminen. Jonkin verran olen tapaillut muita yksinäisiä, mutta heidän seuransa on aika raskasta. "Normaaleilla" taas on niin kiireinen elämä, että heillä ei ole aikaa minun kaltaiselleni hiljaiselle ja epävarmalle ihmiselle. Toisista yksinäisistä huomaa usein, että taustalla on jotain ongelmaa, esim. mt-häiriö. Silloin olen mieluummin yksinäni kuin "vedän kivirekeä". En osaa olla muiden kanssa luotevasti ja iloisesti.

Oma kokemukseni on, että uusia naispuolisia ystäviä on melko vaikea löytää kolmekymppisenä. Olen ollut aktiivinen, mutta harrastuksissa tutavuudet jäävät pinnallisiksi, eikä kukaan tähän mennessä ole ollut kiinnostunut pitämään yhteyttä ko. toiminnan ulkopuolella. Työpaikoilla on sattumaa osuuko sinne ketään samanhenkistä. On ollut ikävää huomata, että kiva ja aikanaan läheinenkin työkaveri ei jaksa omalta puoleltaan pitää enää yhteyttä, jos ei olla enää samalla työpaikalla. Lisäksi saan aina kuullaselityksiä, miksi ei voi lähteä mihinkään niiltäkin tutuilta, joita vielä on... Lähinnä siitä tulee olo, ettei seuraani kaivata. Mies jo löytyy, mutta ystävättömyys satuttaa silti. On turha syyllistää, että kaikki olisi vain omasta aloitteellisuudesta kiinni. 

Minä alan nauttia kohta tästä ns yksinäisyydestä. Olen ujo ja jännitän ihmisten seurassa. Olen kumminkin puhelias...minulle riittää oikeastaan se että saan olla joukossa mukana sivusta seuraavana. Yksinäisyydestä kärsiville niin lähtekää esim eläinsuojelutoimintaan mukaan. Esim sijaiskoteja tarvitaan. Sitä kautta saa myös kavereita yms

Asun yksin. Etsin pitkään kumppania, mutta sopivaa ei löytynyt. Myönnän oman pääni sisäiset vaatimukset. No olen yksin. Aivan viime aikoina on mieleni alkanut täyttää uusi onnen tuntemus: koko loppuelämä aikaa tehdä asioita, jotka tuottavat onnea ja iloa, itselle ja muille. Asun pk-seudulla. Täällä on huikeat mahdollisuudet tehdä vapaaehtoistyötä ja osallistua moniin muihinkin asioihin. Tuskin ainakaan parisuhdeonni monestikaan on niin ihanaa kuin itselle sopivasta toiminnasta tuleva onni. Onnea kaikille yksinäisille! Kääntäkää tarkastelukulmaa ja huomaatte, että oikeastaan elämä on aika ihanaa!

Up