Alkaakohan isäni seota? Hän soitti minulle tänään ja alkoi yhtäkkiä itkeä puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa lapset tietäisivät, miten rakkaita ovat vanhemmilleen.

Vanhempien kannattaa muistaa kertoa se.

Milloin ap viimeksi kävit tapaamassa isääsi?

Oliko kännissä? Alkoholistilla itku herkässä.

Alkaa vanhenemaan ja tajuaa että aika loppuu joskus.

Minun isäni piipahti meillä tänään, tapansa mukaan arvostelemassa ja mollaamassa niin minua kuin lapsiani.

Mun isä itki usein humalassa.

Jos ei kuulu normaalisti luonteeseen, niin kannattaa aiv-häiriön mahdollisuus poissulkea.

Oma isäni oli hyvin itku herkkä aivoinfarktin jälkeen ja sitä ei siis todettu heti. Tulppa oli mennyt aivoista läpi jo paljon aikasemmin kun esim.suupieli alkoi roikkua tai puhe puuroutua.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluaisin tollasen isän enkä mitään alfa äijää jonka pitää olle niin kovaa että.

Sama!

Ei hänellä mitään hätää ole oikeasti, ymmärrystä vain enemmän elämänkokemuksen myötä että mihin vastakkainasetteluun ollaan ajautumassa, toki hän silti rakastaa vaikka joutuukin valitsemaan puolensa. Get over it ap.

Isäsi on yksinäinen ja kaipaa seuraa. Mieskin on ihminen, vaikka se on monelle vaikea pala myöntää. Lemmikeistä kyllä haetaan inhimiliälisiä piirteitä, mutta ei omasta isästä.

Niin moni haluaisi nuo sanat edes kerran elämässään vanhemmaltaan kuulla, mutta eivät koskaan kuule. Olet onnekas.

Olen saman ikäinen kuin isäsi, enkä mielestäni ihan sekoamassa, mutta olen hirveän huolissani tulevaisuuden lapsista ja koko ihmiskunnasta. Tuntuu, että jo tämä pandemia on koetellut hirveästi ihmisten mielenterveyttä ja aivan kauheita uutisia on päivittäin esim. lapsien tapoista  maailmassa. Ihan kuin oikeasti jotkut pahat voimat olisivat vallanneet ihmiskunnan. 

Kun vuodenaika vaihtuu, sekin saa monet surulliseksi. 

Jos tältäkin palstalta lukee keskusteluja, niin aivan hirveää vihaa milloin ketäkin vastaan puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kuulu normaalisti luonteeseen, niin kannattaa aiv-häiriön mahdollisuus poissulkea.

Oma isäni oli hyvin itku herkkä aivoinfarktin jälkeen ja sitä ei siis todettu heti. Tulppa oli mennyt aivoista läpi jo paljon aikasemmin kun esim.suupieli alkoi roikkua tai puhe puuroutua.

Voi ja yhtä hyvin voi olla, että ei. Isäni on täysin terve perusteellisen lääkärintarkastuksen mukaan ja silti muuttunut herkemmäksi iän myötä.

Minun isäni oli selvinnyt aivoverenvuodosta, leikkauksesta ja kuntoutuksesta hyvin.

Kaikki oli pitkään hyvin, ei mitään rajoitteita.

Kunnes alkoi soittelemaan minulle, itkuisia ja surullisia puheluita.

Kielsi minua kertomasta äidille ja sisaruksille.

Jonkin aikaa kunntelin ja menin isän luo ja kerroin että luulen hänellä olevan aika vaikeaa masennusta, mikä on luonnollista jne..

Alkoi itkemään että niinhän se on.

Siitä alkoi hyvä hoitosuhde, varattiin aika lääkäriin, sai lääkitustä, terapiaa ja tukea.

Vaikkei isälläsi olisi ollut mitään sairautta niin iän myötä myös masennus puhkeaa noin.

Heidän ikäisten on ehkä vaikeaa puhua siitä ja hahmottaa oloaan.

Se ettei aina puhu edes puolisolle vaan yhdelle lapsista, on luonnollista kuin myös se että miettii kenelle lapsista voisi puhua.

Minä olen sos-ja terveysalalla ja isäni tuntee minut hyvin että osaan suhtautua rauhallisesti, empaattisesti ja etten hysterisoi asioita..

Uskon että voinet jutella isällesi, ilmaista huolesi ja tukesi..

Isäsi on vielä varsin nuori, elämää jäljellä ehkä paljon mutta toki tuon ikäisiä mietityttää tulevaisuus ja terveys..

Tsemppiä teille.

Suru ei ole sairautta.

Isäsi on itse kasvattanut sinusta tuollaisen, jonka mielestä itkevä mies on sekopää. Isäsi saa siis syyttää itseään