Kuritettiinko sinua lapsena fyysisesti?

Eivät lyöneet. Vanhemani katkaisivat omissa suvuissaan kulkeneen väkivallan, vähättelyn ja lyttäämisen kierteen, mistä arvostan heitä koko ajan enemmän. He antoivat meille omille lapsilleen aitoja välineitä lasten ohjaamiseen ja kasvattamiseen, ja se on vaatinut heiltä paljon psyykkistä työtä.

Olen usein ajatellut, että on niin paljon helpompaa olla äiti, kun kriisitilanteissa ei ole sellaista väkivaltaista käytösmallia lapsuudesta, joka nousisi esiin kun voimat alkaa olla vähissä lapsen kanssa. Sitä tietää että kun vanhempanikin onnistuivat vanhempina ilman kurittamista, minäkin onnistun. Minulla on vanhempiini läheiset ja hyvät välit, koen että meitä lapsia on alusta asti kohdeltu kuten toista ihmistä pitääkin kohdella, eikä vaan oikeutettu sitä omaa käytöstä sillä että lapsen saa helposti aivopestyä uskomaan, ettei aikuisen käytöksessä ole mitään vikaa.

Kyllä, tukistettiin, luunappeja ja vedettiin korvasta. Vieläkin vituttaa se. Eniten vituttaa, että olen myös tukistanut ja antanut luunapin omalle pojalleni, kun ei ole totellut mua. Ärsyttää ihan hirveästi, että menin alentumaan sellaiseen, vaikka itselle on jäänyt siitä jonkinsortin traumoja.

Ei koskaan. ...............................................

vm -70 olen. Omille lapsille en ole antanut.

Ymmärrän oikein hyvin miksi lasten ruumiillinen kuritus on 80-luvulla kielletty ja se on ihan oikein. Oli tapauksia, joissa lapsia selkeästi pahoinpideltiin mutta kun mentiin oikeuteen, siellä selitettiin vain että lapsi on tottelematon ja se on ruumiillista kuritusta. Oli vaikea oikeudessa ja sossuissa vetää rajaa sille, mikä on pahoinpitelyä ja mikä kuritusta. Nyt se on selvää. Et koske ja piste.

terv. 9

Lakimuutokset väkivallan suhteen on olleet niin nopeita, ettei arkipäivän kulttuuri aina meinaa pysyä perässä. Ensin purettiin säätyläiskulttuuri eli torpparillekin tuli ihmisarvo, sitten tuli tasa-arvo eli naisellekin ihmisarvo, sitten ei saanut enää lyödä toista miestä, sitten naista, sitten lasta ja nykyään eläimiäkään ei saa pahoinpidellä. Meillä on vielä elossa sukupolvi jonka lapsuudessa naisen ja lapsen henki ja elämä oli lähes arvoton. On ihan ymmärrettävää, että osa ihmisistä ei vaan tajua, että tänä päivänä väkivaltainen käytös on laitonta. Se ei vaan mahdu heidän päähänsä (jota todennäköisesti oma äiti ja isä on kolhineet herkässä kehitysvaiheessa.)

Kasvaminen on kivuliasta, mutta meillä on onneksi yhä enemmän ihmisiä, joiden mielestä toisen ihmisen satuttaminen on väärin riippumatta sen ihmisen iästä. 

Ei

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 11:50"]Pari kertaa, enempää ei tarvittu kun opin näistä. Jatkossa jos meinasi mennä överiksi, vanhemmat sanoi "katotaanko" mikä tarkoitti tukkapöllyä ja lopetin hölmöilyn aina siihen paikkaan. En ole katkera. Koen todellakin viettäneeni onnellisen lapsuuden näistä huolimatta, vanhemmilla oli vahva auktoriteetti ja se toi turvaa. Enpä teininäkään paljoa viitsinyt kapinoida, enkä kokenut kyllä tarvettakaan siihen.
[/quote]

Juuri näin meilläkin. Yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun tukistettiin. Ja aivan aiheesta! Ei traumoja tai katkeruutta. Ei lopulta tarvinnut kuin tietyn ilmeen vanhemmilta, mistä tiesi, että nyt on meidän jutut menny överiksi.

Remmistä sain paljaalle pepulle. Nykyisin todella huonot välit vanhempiin.

Tukistettiin ja kerran lyötiin käteen.

En, jos oli tehnyt tuhmasti nii iskä käski hakea oksan pihapuusta, mutta ei kuitenkaa koskaan lyöny sillä. Nurkassa kyllä jouduin seistä. Mutta eipä noista ole mitään henkisiä traumoja jäänyt.. Olen 20-v. nainen.. ( tai av-mammojen mielestä vielä tyttö.. :D)

mutsi hakkas remmillä aika paljonkin, mutta se loppu kuuin seinään kun löin ite sittä leikkiharjalla takas. Tais jotain kolista siinä vaiheessa mammalla nupissa. nykyään välit on hyvät silti

Suu pestiin kerran saippualla ja luunappeja olen saanut.

Piiskattiin vyöllä, annettiin luunappia ja tukistettiin. Kerran äiti otti minua ja veljeä hiuksista ja kolautti meidän päät yhteen kun tapeltiin niin paljon :D Ei ole jäänyt traumoja kummallekkaan ja oikein hyvät välit on kaikilla perheenjäsenillä keskenään :) Koskaan ei olla muisteltu pahalla, lähinnä naurettu näille jos tullut puheeksi. Me lapset ollaan nyt 26 ja 23-vuotiaita.

Ei koskaan. Isä hermostui joskus kyllä veljeeni ja suutuspäissään satutti fyysisesti. Mutta se ei ollut kurittamista vaan impulssimaista väkivaltaa. -N20

Koivuniemen herraa isältä ja tukkapöllyjä äidiltä. Aina kyllä ensin  kiellettiin ja toisella kerralla varoitettiin, että jos et ole nyt kunnolla, niin rangaistus tulee. En ole katkera.

9 minkäikäinen olet? Meillä naapurin billit pojat sai valita aina isänsä vöistä sen millä annettiin selkään. Poika kerran mulle näitä vöitä esitteli, on jäänyt niin mieleen. Minä ja mun sisko ei onneksi remmiä saatu, sattui kuulemma aika lailla. Ap.

Villit* :D bilipojat :D ap

Tukistettiin. Ehkä viikoittain, ehkä harvemmin. Ei mitenkään harvinainen tapahtuma kuitenkaan.

Ei jäänyt traumoja eikä vihaa.

70-luvun lapsi olen

Pari kertaa, enempää ei tarvittu kun opin näistä. Jatkossa jos meinasi mennä överiksi, vanhemmat sanoi "katotaanko" mikä tarkoitti tukkapöllyä ja lopetin hölmöilyn aina siihen paikkaan. En ole katkera. Koen todellakin viettäneeni onnellisen lapsuuden näistä huolimatta, vanhemmilla oli vahva auktoriteetti ja se toi turvaa. Enpä teininäkään paljoa viitsinyt kapinoida, enkä kokenut kyllä tarvettakaan siihen.

Piiskaa, tukistamista, suulle lyöntiä. Ihan hyvät välit porukoihin, enkä traumatisoitunut.