kertokaa mulle anoppi/miniä tarinoita

Ei ne kyllä unen tuloon auta.

Voi kun ei nyt tule yhtään tarinaa mieleen. Tai ootas. Omalla anopilla(minun anoppi on kiva) oli kurja anoppi. Lypsyllä piti olla ja tonkat kantaa tien varteen vaikka synnytys oli alkanut.Muutenkin anopilla oli pelkät pahat mielessä. No miniä vuosien varrella joskus toivoi, että anoppi edes kuolisi.No jäihän se sitten kerran auton alle ja kuoli. Miniällä sitten tunnontuskia kun oli niin ajatellut ja aatteli ,että se kuolema oli hänen syytään. Mutta ehkä paha vaan sai palkkansa. Anoppi kyllä sanoi, ettei ikinä toivoisi kenellekään sellaista kohtaloa, että joutuu jonnekin taloon miniäksi. Sen pituinen se. 

No mä voin kertoa :D

Menimme naimisiin mieheni kanssa, kun minä olin 24 ja mieheni 27-vuotta ja ensimmäisenä vuosipäivänä anoppi soitti mulle vihaisena ja kysyi, että enhän ole raskaana, en ollut. Sen jälkeen pyysi, että ottaisin nyt eron ennen kuin suurempaa vahinkoa pääsee käymään, että hänen poikansa vielä sen ikäinen että ehtisi mennä uusiksi naimisiin sopivamman kanssa ja minä myös ja tätä painotti että kyllä se äiti vain tietää mikä sopii omalle pojalle parhaiten ja se ei ole tämmöinen opiskellut snobi (itse en ole edes yliopistoa käynyt, ammattikorkean, aivan kuten miehenikin :D Olen kyllä suomenruotsalaisesta perheestä ja vanhempani suhtkoht varakkaita, ei mitään rikkaita mutta varmasti paljon varakkaampia kuin mieheni duunariperhe) ja pyysi ja aneli, että ottaisin eron nyt ennen kuin tulen raskaaksi.

Tuon puhelun laitoin heti kaiuttimelle ja mieheni kuuntelin illalla sängyssä tämän purkauksen minun kanssani. Sanoin puhelimeen vain, että ööh kiitos. Ja tuon puhelun jälkeen emme halunneet nähdä anoppia ja nyt siitä on jo yli 2 vuotta aikaa ja ensimmäinen lapsikin on meille tässä välissä syntynyt. Appiukkoa tapaamme säännöllisesti, mutta anoppi joka sanoi tuollaisia törkeyksiä eikä ole tehnyt mitään katuakseen, ei edes pyytänyt anteeksi niin emme halua olla sellaisen kanssa missään tekemisissä.