Mitä mieltä pariskunnasta, joka ollut yhdessä 3v eikä asu yhdessä?

Fiksumpaa kuin muuttaa puolen vuoden tuntemisen jälkeen yhteen. Mutta kaikki tyylillään.

Jos vaikka toisella vanha vanhempi huollettavana, lapsia joiat ei haluta sotkea mukaan vielä, tukijutut ym ym.. Ei tuossa ole mitään outoa, useampikin voisi tehdä näin

Näin jälkiviisaana ajattelisin, että on ihan fiksua säilyttää se tapailu-/seurusteluvaiheen ihanuus ja jännitys yllä mahdollisimman pitkään, ennen avoliittoon ja vakiintumiseen säntäämistä.

Mun hengenheimolainen. Tätä jo 9 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:56"]Näin jälkiviisaana ajattelisin, että on ihan fiksua säilyttää se tapailu-/seurusteluvaiheen ihanuus ja jännitys yllä mahdollisimman pitkään, ennen avoliittoon ja vakiintumiseen säntäämistä.
[/quote]
Hyvin sanottu, samaa mieltä.

Joku pari-kolmekin vuotta kuulostaa ihan järkevältä. Pidempään jatkuessaan kertoo kyllä siitä, että lapsia ja muuta vakiintumista ei ole odotettavissa, mikä ei toki kaikkien suhteiden perimmäinen tarkoitus olekaan! Itse olen ollut myös lähes kymmenen vuotta (ja olen edelleen)  tuollaisessa suhteessa ja jälkiviisaana voin todeta, että meillä se johtui/johtuu pelkästään suhteen ongelmista ja yhteenmuuton mahdottomuudesta. Minulla on myös henkilökohtaisia sitoutumiseen liittyviä ongelmia, vaikka tavallaanhan olen ollut ihan täysin sitoutunut tämän koko ajan, esim. täysin uskollinen.

Jos suhde voi muuten hyvin, niin voi hyvin olla onnellisempaa näin. Toisaalta jos tarkoitus on vielä jossain vaiheessa muuttaa yhteen, niin siellä on vielä paljon yllätyksiä edessä.

En mitään koska pariskuntia ja tilanteita on erilaisia. Itse en haluaisi elää noin, asun mieluummin saman katon alla <3 Yli vuoden etäsuhteilun jälkeen oli ihana muuttaa yhteen.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:57"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:56"]Näin jälkiviisaana ajattelisin, että on ihan fiksua säilyttää se tapailu-/seurusteluvaiheen ihanuus ja jännitys yllä mahdollisimman pitkään, ennen avoliittoon ja vakiintumiseen säntäämistä.
[/quote]
Hyvin sanottu, samaa mieltä.
[/quote]

Ite muutettiin puol vuotta sitten yhteen 5 viikkoa tapaamisen jälkeen ja ollaan onnellisia ja siinä kuherrusvaiheessa selvästi.

Se kertoo meillä ainakin siitä, että toisella osapuolella on niin pahat traumat edellisestä yhdessäasumisesta exän kanssa, että haluaa edetä siihen vaiheeseen erittäin hitaasti ja varovaisesti - jos koskaan...

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:03"]Jos suhde voi muuten hyvin, niin voi hyvin olla onnellisempaa näin. Toisaalta jos tarkoitus on vielä jossain vaiheessa muuttaa yhteen, niin siellä on vielä paljon yllätyksiä edessä.
[/quote]
Jos on muuten vietetty aikas paljon yhdessä ja oleiltu paljon jommankumman/kummankin luona, ei mitään yllätyksiä välttämättä tule. Jos ei ole vietetty pidempiä aikoja yhdessä, niin sitten ehkä.

Sopii ihmiselle, joka vaatii paljon tilaa ja yksinoloa. Hyvä ratkaisu.

 Siis ihan sama mitä muut tekee!

Ei kaikkien tarvitse olla niinkuin sinä tai minä.

Me muutimme yhteen 2 viikon jälkeen ja nyt on saman katon alla asuttu 23 vuotta.

Riippuu ihmistyypistä. Itselleni sopisi tuollainen järjestely vallan mainiosti. Itse tein päätöksen muuttaa avopuolisoni kanssa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Lapsikin ( erittäin toivottu) tuli nopealla aikataululla. Miehestä alkoi paljastua ikäviä piirteitä Kaksi vuotta hampaiden kiristelyä ja tappelua, sitä se on kun yrittää väärän ihmisen kanssa ja alun huuma haihtuu. Olemme eron partaalla. Lasta rakastamme äärettömästi, toisiamme emme niin kuin kuuluisi rakastaa. Haluamme molemmat tarjota lapselle rauhallisen ja hyvä lapsuuden, johon pystymme varmasti paremmin erillämme. Surettaa koska haave onnellisesta perheestä murskana. Katua en kuitenkaan voi, koska kaikesta huolimatta saimme rakkaan lapsen.

Meillä on ollut etäsuhde kohta kolme vuotta, mies tekee reissuhommia ja mulla on kaupungissa pieni yksiö, muuten talo maalla. Lomat siis maalla, ja on se jotenkin kivempi näin kun näkee niin vähän ettei tule sitten turhaan tapeltua. Ja tehhään sitte kivoja asioita yhessä :) saman katon alla varmaan kyllästyis toiseen

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:11"]Sopii ihmiselle, joka vaatii paljon tilaa ja yksinoloa. Hyvä ratkaisu.
[/quote]
Totta. Me olemme tuollainen pariskunta. Itse tykkään olla yksinkin ja kaipaan välillä omaa aikaa. Näemme kuitenkin monta kertaa viikossa. Meillä ei ole kiire mihinkään. Kihloista ja häistäkin ollaan puhuttu, mutta vielä ei ole niiden aika. Lapsista puhumattakaan. Itse en ole tällä hetkellä töissä ja jos asuisimme yhdessä, se vaikuttaisi myös tukiin. En halua olla kenenkään elätettävänä, vaikka muuten maksammekin monia asioita puoliksi.

Tiedän paljon pariskuntia, jotka ovat muuttaneet nopeasti yhteen mm sen takia, että toinen/molemmat ovat sellaisia ihmisiä, että eivät osaa/halua/ole tottuneet olemaan yksin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:03"]

Jos suhde voi muuten hyvin, niin voi hyvin olla onnellisempaa näin. Toisaalta jos tarkoitus on vielä jossain vaiheessa muuttaa yhteen, niin siellä on vielä paljon yllätyksiä edessä.

[/quote]

No silloinhan niitä yllätyksiä vasta tuleekin, kun lyhyen seurustelun jälkeen muutetaan yhteen toista oikeasti tuntematta, alkuhuuman vaaleanpunaiset silmälasit päässä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:15"]

 Siis ihan sama mitä muut tekee!

Ei kaikkien tarvitse olla niinkuin sinä tai minä.

Me muutimme yhteen 2 viikon jälkeen ja nyt on saman katon alla asuttu 23 vuotta.

[/quote]

Niin tässä kyllä puhuttiin pitkästä seurusteluvaiheesta, eikä sinon avoliittosi pituudesta.

Tunnen pari pariskuntaa, jotka ovat naimisissa, mutta eivät asu yhdessä. Ovat toki aikuisia eli heillä ei ole yhteisiä lapsia huollettavanaan.