Ärsyttävätkö teitä ihmiset, jotka elävät lastensa kautta?

Jos oikeasti pystyy katsomaan asioita monelta suunnalta tietää, että kipeästi lapsia haluavalle lapsettomalle elämä ilman lapsia ei ole mitenkään helpompaa.

Minua ei ärsytä sinänsä lastensa kautta elävät ihmiset, koska voin valita seurani. Ymmärrän myös, että lapsiperheelliselle lapset ovat isoin osa elämää, tai ainakin pitäisi olla, ja tästä syystä yleiset arkikuulumisetkin liittyvät yleinsä lapsiin.

T. Vela

Miten niin elää "lasten kautta"?

Lapset ovat varmasti useimmille elämän tärkeimmät ihmiset ja elämää eletään lasten kanssa, ei niiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö ymmärtäisi toisenlaistakin elämää. Mutta miten se mielestäsi pitäisi ilmetä esim. puheessa? "Tyttäreni kävi juuri lomareissulla ja toi tuliaisena Madeira-pullon, tosi kivasti ajateltu! Toki lapseton ihminen voisi saada tuliaisia kaveriltaan, siihenhän ei lapsia tarvita." Näinkö?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin elää "lasten kautta"?

Lapset ovat varmasti useimmille elämän tärkeimmät ihmiset ja elämää eletään lasten kanssa, ei niiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö ymmärtäisi toisenlaistakin elämää. Mutta miten se mielestäsi pitäisi ilmetä esim. puheessa? "Tyttäreni kävi juuri lomareissulla ja toi tuliaisena Madeira-pullon, tosi kivasti ajateltu! Toki lapseton ihminen voisi saada tuliaisia kaveriltaan, siihenhän ei lapsia tarvita." Näinkö?

Lasten kautta elämisellä tarkoitan sitä, että puheenaiheet tuntuvat liikkuvan ainoastaan lapsissa, heidän menemisissään, tekemisissään ja osaamisissaan. Jos sanoo jonkin asian, siihen vastataan, että juu, minun lapsenikin juuri sitä ja tätä. Eikä mistään muista elämän asioista puhuta koskaan.

En tunnista käsitettä "lastensa kautta". Normaali hyvä vanhempi priorisoi ne lapsensa. Tietenkin.

Läheisriippuvaisuus ja aikuisissa lapsissa roikkuminen on sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin elää "lasten kautta"?

Lapset ovat varmasti useimmille elämän tärkeimmät ihmiset ja elämää eletään lasten kanssa, ei niiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö ymmärtäisi toisenlaistakin elämää. Mutta miten se mielestäsi pitäisi ilmetä esim. puheessa? "Tyttäreni kävi juuri lomareissulla ja toi tuliaisena Madeira-pullon, tosi kivasti ajateltu! Toki lapseton ihminen voisi saada tuliaisia kaveriltaan, siihenhän ei lapsia tarvita." Näinkö?

Lasten kautta elämisellä tarkoitan sitä, että puheenaiheet tuntuvat liikkuvan ainoastaan lapsissa, heidän menemisissään, tekemisissään ja osaamisissaan. Jos sanoo jonkin asian, siihen vastataan, että juu, minun lapsenikin juuri sitä ja tätä. Eikä mistään muista elämän asioista puhuta koskaan.

Jospas sinä vain olet ikävää seuraa, eikä sinun kanssasi haluta oikein keskustella mistään.

Vierailija kirjoitti:

En tunnista käsitettä "lastensa kautta". Normaali hyvä vanhempi priorisoi ne lapsensa. Tietenkin.

Läheisriippuvaisuus ja aikuisissa lapsissa roikkuminen on sitten eri asia.

Onhan vanhemmilla esimerkiksi oma työ ja todennäköisesti harrastuksia. Miksi ei puhu niistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin elää "lasten kautta"?

Lapset ovat varmasti useimmille elämän tärkeimmät ihmiset ja elämää eletään lasten kanssa, ei niiden kautta.

Tämä ei tarkoita, etteikö ymmärtäisi toisenlaistakin elämää. Mutta miten se mielestäsi pitäisi ilmetä esim. puheessa? "Tyttäreni kävi juuri lomareissulla ja toi tuliaisena Madeira-pullon, tosi kivasti ajateltu! Toki lapseton ihminen voisi saada tuliaisia kaveriltaan, siihenhän ei lapsia tarvita." Näinkö?

Lasten kautta elämisellä tarkoitan sitä, että puheenaiheet tuntuvat liikkuvan ainoastaan lapsissa, heidän menemisissään, tekemisissään ja osaamisissaan. Jos sanoo jonkin asian, siihen vastataan, että juu, minun lapsenikin juuri sitä ja tätä. Eikä mistään muista elämän asioista puhuta koskaan.

Jospas sinä vain olet ikävää seuraa, eikä sinun kanssasi haluta oikein keskustella mistään.

Vältän lastensa kautta eläviä ihmisiä kykyni mukaan.

Noh. Mä en ylipäätään erityisesti viihdy sellaisten ihmisten seurassa, joilla ei ole kuin yksi puheenaihe, mikä se nyt sitten onkaan. Mutta ärsyttävätkö mua erikseen just sellaiset ihmiset, joilla se ainoa puheenaihe ovat just lapset? Eivät ärsytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista käsitettä "lastensa kautta". Normaali hyvä vanhempi priorisoi ne lapsensa. Tietenkin.

Läheisriippuvaisuus ja aikuisissa lapsissa roikkuminen on sitten eri asia.

Onhan vanhemmilla esimerkiksi oma työ ja todennäköisesti harrastuksia. Miksi ei puhu niistä?

Mikään ei ole tylsempää kuin jauhaa työstään ihmisen kanssa, joka ei ole samalla alalla tai samassa työpaikassa. Miksi ylipäätään vapaa-aikana työstä puhuisi?

Ja jos toinen ei harrasta samoja asioita, siitähän se upea keskustelu syntyykin, kun toinen on perinneviljelijä ja toinen larppaaja.

Muita pöllöjä ideoita?

Ei ärsytä kun yhtään semmoista en ole vielä tavannut. On normaalia, että perheelliset puhuu lapsistaan, mutta ilmeisesti sekin ärsyttää joitain? Toisaalta koiraihmiset puhuu koiristaan, työssäkäyvät usein töistään, harrastavat harrastuksistaan, omakotitaloasukit taloon liittyvistä asioista, nuoret ja menevät kavereistaan ja bileistään, kerrostaloasukit valittaa naapuristaan jne. Ihan normi elämää että siitä puhutaan, mitä omaan elämään kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista käsitettä "lastensa kautta". Normaali hyvä vanhempi priorisoi ne lapsensa. Tietenkin.

Läheisriippuvaisuus ja aikuisissa lapsissa roikkuminen on sitten eri asia.

Onhan vanhemmilla esimerkiksi oma työ ja todennäköisesti harrastuksia. Miksi ei puhu niistä?

Mikään ei ole tylsempää kuin jauhaa työstään ihmisen kanssa, joka ei ole samalla alalla tai samassa työpaikassa. Miksi ylipäätään vapaa-aikana työstä puhuisi?

Ja jos toinen ei harrasta samoja asioita, siitähän se upea keskustelu syntyykin, kun toinen on perinneviljelijä ja toinen larppaaja.

Muita pöllöjä ideoita?

Kommentoin sivusta: mua ainakin kiinnostavat asiat, jotka eivät ole itselleni tuttuja. Mielenkiintoisia keskusteluja syntyy sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät ja kokevat ihan erilaisia asioita kuin minä itse. Mutta toki se edellyttää, että tällä ihmisellä on kykyä kertoa niistä omista jutuista ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti.

Miksi elämän pitäisi olla helppoa? Mulla on lapsia ja eläimiä, joka päivä samat velvollisuudet hoidettavana eikä ole helppoa. Silti en vaihtaisi mihinkään!

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi olla helppoa? Mulla on lapsia ja eläimiä, joka päivä samat velvollisuudet hoidettavana eikä ole helppoa. Silti en vaihtaisi mihinkään!

Koska nykyisin ei kestetä mitään vastoinkäymisiä. On opetettu elämään yltäkylläisyydessä ja kaikesta vähänkin hankalasta pitää pyrkiä eroon.

Sinua ärsyttää, joten hanki muuta seuraa. En minäkään hengaa jatkuvasti ihmisten kanssa, jotka vaikka jauhaa inttijuttuja kaikki ajat.

Pienten, alle 18-vuotiaisen lasten laittaminen etusijalle on normaalia vanhemmuutta. Lapser ovat täysin riippuvaisia vanhemmustaan, joten vanhempien tehtävä on priorisoida lapsiaan, ja ottaa heidät huomioon kaikessa elämässään. Lapsettomana sitä voi olla hankala hahmottaa, mutta osoitat vaan olevasi vailla sydämen sivistystä ja viisautta, jos pidät sellaista negatiivisena asiana.

Ylipäätään ärsyttää ihmiset, joille asioissa tuntuu olevan vain yksi ainoa totuus, siis se heidän mielipiteensä, eivätkä ollenkaan osaa asettua toisen asemaan tai ymmärrä että ihmiset on erilaisia. Nämä sitten paasaa omien valintojensa erinomaisuutta. Se voi olla lasten saanti tai lapsettomuus tai ihan joku muu asia. Ei siis ärsytä lapsistaan puhuvat sen enempää kuin muistakaan puhuvat. Mutta semmoiset jotka yrittää määräillä mistä toiset saa puhua ja miten pitää elää ärsyttää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista käsitettä "lastensa kautta". Normaali hyvä vanhempi priorisoi ne lapsensa. Tietenkin.

Läheisriippuvaisuus ja aikuisissa lapsissa roikkuminen on sitten eri asia.

Onhan vanhemmilla esimerkiksi oma työ ja todennäköisesti harrastuksia. Miksi ei puhu niistä?

Tämä. Tuntuu, että lapset ovat joillekin itsen jatke ja heidän saavutukset ovat omia saavutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista käsitettä "lastensa kautta". Normaali hyvä vanhempi priorisoi ne lapsensa. Tietenkin.

Läheisriippuvaisuus ja aikuisissa lapsissa roikkuminen on sitten eri asia.

Onhan vanhemmilla esimerkiksi oma työ ja todennäköisesti harrastuksia. Miksi ei puhu niistä?

Mikään ei ole tylsempää kuin jauhaa työstään ihmisen kanssa, joka ei ole samalla alalla tai samassa työpaikassa. Miksi ylipäätään vapaa-aikana työstä puhuisi?

Ja jos toinen ei harrasta samoja asioita, siitähän se upea keskustelu syntyykin, kun toinen on perinneviljelijä ja toinen larppaaja.

Muita pöllöjä ideoita?

Kommentoin sivusta: mua ainakin kiinnostavat asiat, jotka eivät ole itselleni tuttuja. Mielenkiintoisia keskusteluja syntyy sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät ja kokevat ihan erilaisia asioita kuin minä itse. Mutta toki se edellyttää, että tällä ihmisellä on kykyä kertoa niistä omista jutuista ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti.

Larppaajana minulle riittäisi se, että se perinneviljelijä kertoisi faktoja, keskustelua ei välttämättä syntyisi paljoa, mutta kiinnostuneen oppilaan saisi minusta. Tai ehkä kysyisin, haluaisiko perinneviljelijä kokeilla larppaamista jossa hän opettaisi nuorille keskiaika(fantasia)larpissa osaamistaan. Muuten tuollainen perinnetieto auttaa aina hahmon omaksumista.

Varsinaiseen aloitukseen, minua ei ärsytä, jos joku puhuu yhdestä aiheesta aina, kunhan välillä tulee uutta kerrottavaa. Samojen jankkaus vuodesta toiseen kyllästyttää lopulta. Lapset ovat siitä hyvä puheenaihe, että uutta kerrottavaa tulee koko ajan. Oma lukunsa on nämä aikuisissa lapsissaan roikkuvat, joissain tapauksissa ne lapset ovat pistäneet välit poikki jo vuosia sitten.

Aloittajan ärsyyntyminen toisten elömäntyylistä osoittaa vaimmsitä, että hänen oma elämänsä on tosi tyhjää, surullista sinänsä. Aloittaja ei löydä elämästään mitään, millä sen täyttäisi, joten lähes kaikki muut ihmiset intohimoineen ärsyttävät häntä. Aloittaja saa toki noin ankeasti elää, jos haluaa.

Ärsyttää ne vanhemmat jotka elää lastensa kautta omaa elämäänsä eli kun he eivät kouluttautuneet, tai omistaneet taloa, tai olleet hyvässä virassa tai eivät menestyneet harrastuksissaan niin korostetaan kuinka "oma tyttö omistaa talon sieltä ja täältä" tai että jossakin lapsen harrastuksessa vanhemmat vaativat menestystä lapselta ja eläytyvät liikaa siihen lapsen harrastukseen "meidän pojasta tulee NHL-tähti" jne.

Ei unelmissa ja haaveissa ole pahaa ja hienoahan se on jos ihmiset menestyy mutta se että leveillään lasten saavutuksilla tai asioilla joita he omistavat jne jne niin ärsyttää suunnattomasti. Varsinkin että joku puolituttu kehuskelee omien lapsien saavutuksilla ja omistuksilla ihmetyttää. Miten ne liittyy mihinkään?!

Ap kirjoitti, että elämä ilman lapsia on helpompaa. Ok, voi olla, mutta ei helppo elämä välttämättä ole antoisaa ja rikasta. Itse en pidä helppoa elämää tavoittelemisen arvoisena. Hyvä elämä sisältää myös ponnistelua ja haasteita.

Mitä lasten kautta elämiseen tulee, niin en ymmärrä sitä. Tunnen yhden tällaisen äidin ja hän on tylsää seuraa. Kyllä aikuisen elämään mahtuu lasten lisäksi muitakin kiinnostavia asioita, jos itse haluaa.