Persaukisten kanssa seurustelu on välillä rasittavaa

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kysellään, mitä maksoi. Sehän on mielenkiintoista, etenkin jos itseäkin jokin juttu kiinnostaa, jolloin saa osviittaa siitä, kannattaako itse mennä edes tutustumaan kys. liikkeen tuotteisiin. Itse kyselin jo lapsena, jotta mitä maksaa ja mistä ostettu. :) Tajusin kyllä jo nuorena, että se tuntui olevan joistakuista ärsyttävää. Itse haluaisin voimakkaamminkin rikkoa rahasta puhumisen tabua, esim. palkka- ja tukikeskustelujen ois hyvä olla ihan normaaleja. Virkistävää onkin, kun ulkomaalaiset voivat kysyä suoraan uteliaisuudesta, paljonko saan tukia kuukaudessa, jolloin he myös suorilta ymmärtävät tosiasiallisen elämäntilanteeni. 

Minä en. Mulla on pienituloisia ystäviä, kavereita sekä sukulaisia ja olisi hyvin kiusallista, jos he kysyisivät jonkin hankkimani asian hintaa. En oikein osaisi ottaa vastaan heidän mahdollista reaktiotaan, kun kertoisin jonkin sinänsä tarpeettoman esineen maksaneen enemmän kuin heidän perheensä koko kuukauden ruokabudjetti. Puhumattakaan jostain kalliimmasta. Tietysti, jos voisi olla varma, ettei hinnan kertominen aiheuttaisi ainakaan mitään negatiivisia tunteita kysyjässä, tilanne olisi toinen.

Meillä on miehen kanssa yhteenlasketut tulot ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin osalla kavereista ja naapureista. On meitä paremminkin tienaavia, ja sitten vähemmän. Minua rahasta puhuminen vaivaannuttaa, koska tulee usein olo että on sosiaalisesti hyväksyttävää ettei sitä ole tarpeeksi, ja siitä on sopivaa valittaa. En osannut sanoa mitään keskusteluun asuntolainan lyhennysvapaista kuukausista, enkä oikein aina tiedä mitä ajatella toisten rahankäytöstä (kakkosauto perheeseen jossa muutenkin rahasta tiukkaa yms). Toisaalta olen jotenkin taikauskoinen. Pelkään, että jos sanon että juuri nyt ei ole ollut hirveästi huolia, niin seuraavassa hetkessä ollaan molemmat työttömiä ja korvia myöten veloissa. 

Mutta tosiaan. Olisi joskus kiva puhua asioista, kuten että minne sitä voisi matkustaa ensi talvena tai talonrakennushaaveista. Mutta kun niihin tulee vain kommentteja että "helppoa sen on kun on rahaa" ja "millä rahalla?!" niin ei sitä sitten viitsi. Kuuntelen hiljaa, kun muut valittaa. 

Älkää hengailko roskasakin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa yhteenlasketut tulot ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin osalla kavereista ja naapureista. On meitä paremminkin tienaavia, ja sitten vähemmän. Minua rahasta puhuminen vaivaannuttaa, koska tulee usein olo että on sosiaalisesti hyväksyttävää ettei sitä ole tarpeeksi, ja siitä on sopivaa valittaa. En osannut sanoa mitään keskusteluun asuntolainan lyhennysvapaista kuukausista, enkä oikein aina tiedä mitä ajatella toisten rahankäytöstä (kakkosauto perheeseen jossa muutenkin rahasta tiukkaa yms). Toisaalta olen jotenkin taikauskoinen. Pelkään, että jos sanon että juuri nyt ei ole ollut hirveästi huolia, niin seuraavassa hetkessä ollaan molemmat työttömiä ja korvia myöten veloissa. 

Mutta tosiaan. Olisi joskus kiva puhua asioista, kuten että minne sitä voisi matkustaa ensi talvena tai talonrakennushaaveista. Mutta kun niihin tulee vain kommentteja että "helppoa sen on kun on rahaa" ja "millä rahalla?!" niin ei sitä sitten viitsi. Kuuntelen hiljaa, kun muut valittaa. 

Sama juttu mulla. Mutta tuotahan se on muillakin elämänalueilla. Ei pitäisi kertoa nauttivansa työstään ihmiselle, joka inhoaa työtään. Ei pitäisi kertoa iloitsevansa lapsistaan ihmiselle, joka kärsii lapsettomuudesta. Ei pitäisi kertoa romanttisista illallisista eronneelle. Jne jne. Sallittua on puhua vain asioista, jotka itsellä on huonommin kuin kuulijalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jep, ainakaan minä en ymmärtäisi noista vastauksista mitään, sillä minulla ei ole lapsia eikä autoa. Joten voisin hyvin todeta, että aha, ja jatkaa kyselyä seuraavallakin kerralla. Tai jos vitsin tajuaisinkin, kysyisin, että eikun oikeesti ja miks sä ensiks sanoit muuta.

Ehkä voisit myös miettiä, miksi sinua asia ahdistaa niin paljon? Sen sijaan, että koitat muuttaa muita. 

Jos muuten joku toteaa, että "mulla ois ollu",  niin tuskin hän tarkoittaa olla muuta kuin hyväntahtoinen tai haluaa harmitella sitä, että voi voi sentään, kun ei tullut aiemmin puheeksi. 

Tämä on tätä naisten ikuista solipsismia. Minä minä minä. Ovatko kaikki naiset kykenemättömiä abstrahoimaan asioita muuten kuin oman ainutlaatuisen kokemuksensa kautta vai kaikkiko pelkästään? En voi ymmärtää ttä lastenvaunut eivät maksa viittä tuhatta euroa. Ja jos vaikka "vitsin" tajuaisin en kuitenkaan ymmärtäisi ottaa siitä onkeeni vaan jatkaisin tyhmien kyselemistä tekemällä samalla itsestäni tyhmän, kun en ymmärrä vihjettä olla kyselemättä asioista jotka eivät itselleni kuulu.

Hyvä provo.

Ostinpa uuden kravatin. Maksoi yli viisikymppiä. 100% silkkiä. Ihanan kallista. So what?

Kyselijöille sanoisin kymmenkertaisen hinnan ihan vain uittuillakseni.

Nyt kyllä ihmettelen. Olen ollut suurituloinen ja myöskin persaukinen enkä muista että olisin vittuuntunut tai valehdellut joistain hinnoista. Tai että joku olisi kiusaantunut omista kysymyksistäni. En kyllä ole ikinä ollut kateellinen vaan kysynyt ihan vilpittömästi jos asia on kiinnostanut.

Outo ketju.

Minulla oli yksi persaukinen ystävä. Kaikki oli hyvin niin kauan kun asuimme samalla paikkakunnalla. Kun muutimme eri puolille Suomea, yhteydenpito jäi kokonaan minun kustannettavakseni. Nettiä ei ollut (kuin minulla). Eli puhelimella pidettiin yhteyksiä. Hän sanoi ihan suoraan, että odottaa minun soittavan hänelle, koska minähän tiedän, ettei hänellä ole ikinä rahaa. (Minä olin opiskelija, hän työelämässä.)

Kyse onkin siitä jos hinta pitää aina saada tietää ihan kaikesta. Ainakin kaikesta vähääkään isommasta. Olisitko oikeasti halukas ilmoittamaan kyselijälle: paljonko maksoit talostasi/asunnostasi? Paljonko maksat vuokraa? Entä autostasi? Paljonko maksoit auton huollosta? Lastenvaunuista? Suksiboksista? Luomuketsuppipullosta? Vapaan kanan munista? Reiluista banaaneista? Hajusteettomasta vaatteidenpesuaineesta? -You name it.

Millään muulla ei ole mitään väliä kuin hinnalla ja Sinun kulutustottumuksesi hinnat pitää saada tietää. Se, että haluat maksaa jostakin muuta kuin kaikkein halvimman hinnan "verrokkituotteesta", on tälle putkiaivolle täysin käsittämätöntä etkä oikeasti viitsisi edes lähteä sitä hänelle avaamaan. Ei ymmärtäisi kuitenkaan vaan pitäisi sinua yhä oudompana.

Haluan elää ja ostaa sitä minkä olen harkinnan jälkeen katsonut oikeaksi. En halua että kaikkien hankintojeni hintoja udellaan. En useinkaan osta sitä kaikkein halvinta ihan jo kestävyyssyistä. Parinsadan kengät kestävät vuosia verrattuna muutaman kympin markettisämpylöihin. Mutta eivät nämä halvimmalla eläjät sitä ymmärrä. Enkä halua sitä heille lähteä kertomaankaan koska eivät ymmärtäisi kuitenkaan. Koko elämä pyörii tarjousten ja halvalla saamisen ympärillä. Minulla on elämässä muutakin mutta läheisiään ei aina voi valita. Voi kuitenkin valita kuinka paljon heidän kanssaan seurustelee ja mitä heille vastaa. Itse vastaan täst´edes "viistonnia" kaikkiin uteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, minäkään en seurustele persaukisten kanssa. Rikkaiden kanssa kun seurustelee, niin ne mukavasti tarjoo aina kaikkee, mihin mulla ei ole varaa.

Sinä olet juuri se persaukinen josta puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään rikas mutta ihan hyvin toimeen tule. Ystävissäni ja harrastuskavereissa on joitain totaalisen persaukisia joilla on tapana aina kysyä hintaa jos joku on hankkinut jotain uutta. Olin hankkinut uudet ulkoiluhousut ja vaelluskengät, ensimmäinen kysymys oli että paljonko maksoi. Jos kerron että housut 100€ ja kengät 250€, seuraa äimistelyä ja taivastelua kuinka hän ei ole ikinä laittaisi kenkiin kuin max 50€. So? Jos olisin ilkeä, voisin kuitata etten minä taas juo kaljaa ja polta tupakkaa.

En kuitenkaan ole ilkeä vaan mieluummin väistän tilanteen kertomalla esim etten tiedä hintaa, sain joululahjaksi/synttärilahjaksi/ostin kirpputorilta.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Sama mulla. Ollaan miehen kanssa ihan ok tuloilla, niin että pärjätään. Me kanssa ostetaan aika kalliita vaatteita jne. Sitten saa kuulla ihmettelyä että miksi kukaan ostaa 900e Canada Goosen takkia. Miten on varaa ostaa.. Minäkin ostin vaelluskengät mitkä on talvimallia ja maksoi 245e. Mutta noi kengät on hyvät. Ei kastu sukat ja on lämpöset. Saan kuulla omilta ystäviltäni että materiaalityyppejä jne. Sanoin yhelle ystävälle, että ollaanhan me oltu jo 18 vuotta yhdessä ja molemmat on ollut aina töissä. Meillä on pakostikin tilillä rahaa, kun ei me osteta mitään mitä ei tarvita. Ei me mihinkää rahaa edes säästetä, mutta ei meillä tilit mene loppuun ennen seuraavaa tilipäivää. Niin sitten käytiin vkloppuna tyttöjen illassa, niin tämä joka arvosteli kun on kaikki kallista meillä, niin se pelasi 60e hedelmäpeliin, ajoi taxilla kotiin mikä on noin 55e ja sitten ruokalasku oli ravintolassa noin 60e ja osti s-marketista 5 isoa askia tupakkaa kotiin. Noilla rahoilla se olisi itse saanut 200e kengät jos olisi menny bussilla kotiin ja jättänyt vaikka illan väliin.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Itse olen huomannut että tilanne on päinvastainen. Persaukinen ei välitä hinnastakun taas hyvätuloinen pihistelee ja päivittelee hintoja.

Sama havainto varsinkin miehissä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama mulla. Ollaan miehen kanssa ihan ok tuloilla, niin että pärjätään. Me kanssa ostetaan aika kalliita vaatteita jne. Sitten saa kuulla ihmettelyä että miksi kukaan ostaa 900e Canada Goosen takkia. Miten on varaa ostaa.. Minäkin ostin vaelluskengät mitkä on talvimallia ja maksoi 245e. Mutta noi kengät on hyvät. Ei kastu sukat ja on lämpöset. Saan kuulla omilta ystäviltäni että materiaalityyppejä jne. Sanoin yhelle ystävälle, että ollaanhan me oltu jo 18 vuotta yhdessä ja molemmat on ollut aina töissä. Meillä on pakostikin tilillä rahaa, kun ei me osteta mitään mitä ei tarvita. Ei me mihinkää rahaa edes säästetä, mutta ei meillä tilit mene loppuun ennen seuraavaa tilipäivää. Niin sitten käytiin vkloppuna tyttöjen illassa, niin tämä joka arvosteli kun on kaikki kallista meillä, niin se pelasi 60e hedelmäpeliin, ajoi taxilla kotiin mikä on noin 55e ja sitten ruokalasku oli ravintolassa noin 60e ja osti s-marketista 5 isoa askia tupakkaa kotiin. Noilla rahoilla se olisi itse saanut 200e kengät jos olisi menny bussilla kotiin ja jättänyt vaikka illan väliin.

Mutta vain kalliit kengät hankkinutta saa arvostella ja äimistellä. Tupakin poltto ja bailausillat ovat sitä rentoa elämää, mitä kaikkien pitääkin elää.

Mitä ihanan kallista olette tänään ostaneet? Itse ostin uuden puvun, villakankaisen ulsterin sekä huopahatun. Näytän varmaan porholta verkkarikansan silmissä. Hieman jopa sisäisesti nolottaa mennä hyvin pukeutuneena töihin kun muut, aikuiset ihmiset tulevat sinne lenkkareissa, nauhat sitomatta, jossain verkkareissa ja piukeissa, kiiltävissä untuvatakeissa tai -liiveissä, takki auki, tottakai.

Kaikenlainen vaatteilla koreilu ym. rahan käyttö itseä miellyttäviin asioihin tuntuu Suomessa olevan kielletty. Jos et kulje crockseissa, syö Rainbow-tuotteita ja lottoa, ole ulkopuolinen. Kekkeruusi. So what? Toisaalta ihan hyvä että tuulipukukansaa uituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä on masentanut kun itseäni kolmevuotta nuorempi nainen omisti 400 euroa maksavan kellon ja auton. Samoin myös samanaikäinen joka omisti auton. Minulla taas ei ole autoa eikä ajokorttia ja 400 on huima summa. Silti uskon että he ovat ansainneet omaisuutensa ja ovat muutenkin ok tyyppejä. Ei sitä rahaa muutenkaan hankita, jotta sitä voidaan säästää sinne 90v ikävuoteen, vaan eletään niin hyvin kuin voidaan.

Aika halvalla autolla päästelee.

Vierailija kirjoitti:

On teillä ongelmat. MIten olis ihan vaan ERILAISUUDEN HYVÄKSYMINEN? Vai pitäskö persaukisten vajota häpeäänsä ja pysyä kotonaan masentumassa? On kuulkaas haasteellista ylläpitää sosiaalista elämää persaukisena. Se kun on monille myös vaihtelevaa, koska on rahaa ja koska ei. Se ihmisarvo ei ole rahasta kiinni eikä edes se millainen on ihmisenä. Luulenpa että persaukisella on paljon vaikeampaa olla siellä missä persaukisen haasteita ei sieltä oman hyvinvoinnin keskeltä ymmärretä kuin teidän sen persaukisen kanssa. Itse olen elämäni aikana ollut molemmissa osissa. Ja jos joku ystäväni on rahapulassa ja minä en, AUTAN häntä. Mut onhan se tosiaan ihan kamalaa kun on tuollainen ongelma että joku ihmettelee sun kenkien hintaa. Mulla on tuttuja joiden ei koskaan tarvitse miettiä mitä ostavat, ja ostavatkin vain laadukasta ja kallista. Eikä ärsytä. Enkä heidän rahojaan halua. Se on heidän todellisuuttaan, mulla on omani johon olen tyytyväinen. Sen kyllä olen huomannut, että persaukiset pystyvät antamaan lähes aina omastaan toiselle, varakkaille se on ihan ylitsepääsemätöntä. Mistähän johtuu?

Noh noh.... olet toki oikeassa, persaukisella elämä on huomattavasti rankempaa. Happy?

Ap nosti vaan esiin sen vaietun puolen, että joskus ne persaukisetkin osaavat syyllistämisen ja uhriutumisen taidon. Itse asiassa sinä esitit asiasta aika hyvän esimerkin.

Sitä paitsi siipeily ei ole koskaan kivaa. Ihan mielelläni tarjoan, jos saan vapaaehtoisesti päättää asiasta. Mutta jos toinen pitää itsestäänselvänä, että käytän kovalla työllä ansaitsemani rahat häneen, niin se lakkaa olemasta kivaa.

(Ja ei, en ole kirjoittanut tässä ketjussa aiemmin, tämä on eka kommenttini)