Olen laihtunut ihan vahingossa!
Eli siis tarina: töissä oli kiirettä ja stressiä koko joulukuun, en ehtinyt ja jaksanut urheilla yhtä paljon kuin yleensä. Yleensä käyn salilla tai juoksemassa 3-4 kertaa viikossa, nyt olen viimeisen kuukauden käynyt enintään 2 kertaa viikossa tekemässä minkäänlaista urheilua.
Menetin ruokahaluni hetkeksi mutta jouluna tuli kyllä syötyä suklaata ihan pahaan oloon saakka. Nyt kuitenkin huomasin että kaiken stressin ja liikkumattomuuden seurauksena olen laihtunut! Ja ihan vahingossa. Podin pitkään huonoa omaatuntoa siitä etten käynyt urheilemassa, kunnes osasin olla itselleni armollinen ja kuunnella kroppaa, jos ei jaksa juosta niin silloin on ihan ok vain olla kotona ja ottaa rennosti. Nyt aiemmin tiukat housut ja hameet on selkeästi liian isoja, vaatekokoni on muutenkin jo XS-S / 34.
Olen tuhlannut kymmenen vuotta elämästäni stressaten painoani ja rasvaprosenttiani ja muuten vain kokoani, ja nyt kävi näin. Kun lopetti stressaamisen, paino putosi entisestään. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää / herättäisi?
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:59"]Oletko varma ettei taustalla ole sairaus ja olet tosiaan kuluttanut enemmän kuin syönyt? Tahaton laihtuminen voi johtua myös sairaudesta. Ja jos olet, niin tuo kertoo minusta vain siitä, että laihuus ei ole autuaaksitekevää eikä kerro sinänsä hyvästä olosta paljonkaan.
[/quote]
Selvennän vielä että kerrot siis itse laihtuneesi stressin takia. Eihän tuo mikään ihannetilanne ole.
Noin siinä aika usein käy. Varsinkin jos on stressiä (kuten sinä sanot töissä olleen sinulla), elimistö on tavallaan ylikierroksilla koko ajan, ja kuluttaa tavallista enemmän. Lisäksi syöminen voi olla pientä ja epäsäännöllisempää kuin yleensä. Ei ole mitenkään epätavallista laihtua stressikausina, vaikkei liikkuisikaan.
Liikunta on muutenkin osalle laihtumisen suhteen vähän kaksiteräinen miekka. Itse onnistuin laihtumaan vasta kun tein sen ilman liikuntaa. Minulla liikunta lisää merkittävästi ruokahalua, enkä onnistunut pysymään miinuskaloreilla ilman ahmimis-lankeemuksia, kun harrastin liikuntaa. Kun jätin liikunnan pois, onnistui laihtuminen ongelmitta.
Sulta on voinut lähteä myös lihasta kun et ole liikkunut - lihas painaa enemmän kuin läski ja katoaa nopeasti.
Mä laihduin nuorempana kerran aika paljon, kun kävin kokopäivätyössä ja iltakoulua neljänä iltana viikossa. Ajattelin vielä, että syön paljon, kun syön kokonaisia pizzoja illalla. Mutta vasta nyt myöhemmin olen tajunnut, että en vain ehtinyt syödä. Eli se pizza saattoi olla ainoa ateria jonkun appelsiinin lisäksi. Nyt on nivelvaivoja ja luulen, että syy siihen on, että olin nuorena liian laiha.
Kyllä, uskon että stressillä on osa tähän, ihan siksi että ruokahalu on ollut pienempi. Olen mielestäni kuitenkin syönyt aikalailla kulutuksen verran, nimittäin kulutus on melko pientä ilman lisättyä liikuntaa.
Lihasta on hyvinkin voinut lähteä, sitä en ihmettelisi. Isoja lihaksia minulla ei tosin ole koskaan ollut. Olen aina ollut timmissä kunnossa, löysää ei ole mutta ei myöskään erottuvia lihaksia.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:02"]Noin siinä aika usein käy. Varsinkin jos on stressiä (kuten sinä sanot töissä olleen sinulla), elimistö on tavallaan ylikierroksilla koko ajan, ja kuluttaa tavallista enemmän. Lisäksi syöminen voi olla pientä ja epäsäännöllisempää kuin yleensä. Ei ole mitenkään epätavallista laihtua stressikausina, vaikkei liikkuisikaan.
Liikunta on muutenkin osalle laihtumisen suhteen vähän kaksiteräinen miekka. Itse onnistuin laihtumaan vasta kun tein sen ilman liikuntaa. Minulla liikunta lisää merkittävästi ruokahalua, enkä onnistunut pysymään miinuskaloreilla ilman ahmimis-lankeemuksia, kun harrastin liikuntaa. Kun jätin liikunnan pois, onnistui laihtuminen ongelmitta.
[/quote]
Liikkuessani normaalin 3-4 kertaa viikossa, saan syödä todella paljon ja paino ei silti nouse. Ehkäpä ruokahalu on myös pienentynyt koska liikunta on vähentynyt.
Oletko varma ettei taustalla ole sairaus ja olet tosiaan kuluttanut enemmän kuin syönyt? Tahaton laihtuminen voi johtua myös sairaudesta. Ja jos olet, niin tuo kertoo minusta vain siitä, että laihuus ei ole autuaaksitekevää eikä kerro sinänsä hyvästä olosta paljonkaan.