Haaveileeko joku muu nyt miehensä jättämisestä?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:24"]ap, mitä vikaa siinä miehessäsi on? Mitä pitäisi olla toisin? [/quote] Luonnevika ja mt-ongelmat, jotka valkenivat vasta lasten jälkeen. Ja kun on oikein diagnoosikin, en coi vaatia mieheltä mitään, tai olen ymmärtämätön ja itsekäs paska. Ap

[/quote]

Jos et kestä elää miehesi psykiatrisen sairauden rinnalla, hae myös itsellesi tukea henkiseen jaksamiseen. Toisianne ette voi terapoida tuossa tilanteessa.
[/quote] ei mua mikään terapeutilla käyminen voisi auttaa ja saada elämääni tyydyttäväksi. Ap

No jaa. Jos olisi yksin olisi henkisesti helpompaankun tietäisi, että kotityöt, vastuu lapsista jne oli YKSIN. Nyt kun se toinen on siinä huushollissa nin oletan, että sen toisen kuuluisi osallistua tasavertaisesti arjen pyöritykseen!

Keskustelu ei auta. Sopimuksia on hankala saada tehtyä. Kirjasin tuossa ylös käytetyt työtunnit kotihommiin. Miehelle ei olisi tarvinnut tehdä paperia lainkaan. Ja kyllä, ollaan molemmat kokopäivätöissä.

Sen siitä saa kun nai yh- äidin ainoan kullanmurupojan jonka ei ole kotona tarvinnut panna tikkua ristiin.

Itseäni saan syyttää. Mietin eroanko nyt vai heti.

te author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:20"]Sellaisia puuskia tulee joskus, kun on toiseen väsynyt ja talossa kukaan muu ei tunnu panevan tikkua ristiin. Kuvittelee miten kaikki olisi helpompaa ja siisitimpää ja ja ja. No ei olisi helpompaa. Kaiken joutuisi tekemään täysin yksin, eikä hyvinä päivinäkään olisi ihmisitä, jonka viereen kaivautua kainaloon tai vain jutella. Tai ei olisi ketään, keneltä kinuta seksiä :D

Jos elämään haluaa muutosta, suurimman osan voii tehdä ihan itse ja yhä siinä samassa liitossa, jossa parhaillaan elää. Kaikki ei riipu siitä ukosta.
[/quote]

Haaveilin viime vuonna. Nyt se onkin jo entinen. Pelkona talous, talo, lapset. Itse asiassa jokainen pelko kävi toteen, mutta tiedättekö; taloudellisesti pärjään. Kunhan saadaan tämä farssiksi muuttunut huoltajuuskiista päätökseen jokainen sekunti on vaikeudestaan huolimatta ollut sen arvoista. Miehen joka ikinen teko eron jälkeen todistaa sen että tein täysin oikean päätöksen.

Pyörii mielessä päivittäin. Toisaalta tiedän, että ilmankaan en pärjäisi, inhottaa sanoa mutta raha osasyynä. Eletään nyt aika mukavasti ja on unelmatalo ja asiat kunnossa. En haluaisi tinkiä että muuttaisin lapsen kanssa johonkin kunnan murjuun johon yksistään rahat riittäisi. Miehelläni ei ole mt-ongelmia (kait?!), ei juo liikaa eikä ole väkivaltainen, mutta hirveä tarve kokoajan alistaa minua esim. Puhumalla/neuvomalla kuin 2-vuotiasta. Ja jos meille tehtäisiin äo-testit, saisin satavarmasti korkeammat pisteet, että siitä ei kyllä ole kyse. Mies itse elää kuin pellossa, olen ihan kuin ilmainen piika kotonani, silti jatkuvasti keksii naurettavia asioita joista ojentaa minua. Tämä valitus-litania olisi loputon mutta taidan tyytyä tähän. Jos jotakuta kiinnostaa, olemme päälle 3-kymppisiä ja kymmenen vuotta olleet yhdessä.

Toinen uhkaa tappaa itsensä jos toinen lähtee?
Lapsellista kiukuttelua tuollainen.
En usko että olette istuneet puhumaan erosta, tarkoitan ettei ole puhuttu kun on aikaa siihen eikä puhuttu pahasti riidan aikana.
Miksi mies tahtoisi jäädä kanssasi jos et rakasta?

Ei kuulemma kestäisi olla erossa lapsista, siinä syy. Mies on itse erolla uhannut viime vuosien aikana, joten jos se vielä sen tekee, mikä on todennäköistä, tartun tilaisuuteen. Enkä todellakaan anna lapsia kokonaan isälle. Ap

Toi miehen rahoilla eläminen... Jos raha on motiivina yhdessä pysymiseen, se ei todellakaan tarkoita sitä välttämättä, että eläis miehen rahoilla! Jos on kaksi ihmistä, jotka molemmat tienaa 3000e/kk ja maksaa asuntolainaa 1800/kk, niin ei se tarkoita, että kumpikaan niistä yksin sitä pystyis maksamaan eron jälkeen! Eli motiivi yhdessä pysymiseen on raha, vaikka kumpikaan ei toisen pussista eläis!! Nyt vähän järjenkäyttöä peliin, pliis...

E

A

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:08"]Toi miehen rahoilla eläminen... Jos raha on motiivina yhdessä pysymiseen, se ei todellakaan tarkoita sitä välttämättä, että eläis miehen rahoilla! Jos on kaksi ihmistä, jotka molemmat tienaa 3000e/kk ja maksaa asuntolainaa 1800/kk, niin ei se tarkoita, että kumpikaan niistä yksin sitä pystyis maksamaan eron jälkeen! Eli motiivi yhdessä pysymiseen on raha, vaikka kumpikaan ei toisen pussista eläis!! Nyt vähän järjenkäyttöä peliin, pliis...
[/quote]
Niin. Motiivi on silti raha.
Olen kuunnellut muutamaa sinkkuystävää jotka elää kaksiossa ja valittaa vuokraa.
Voisi elää pienemmässä tai vaikka solussa.
Mutta jotenkin ihmisellä on tarve saada elää leveämmin mitä on varaa.

Miksi yhden ihmisen taloudessa pitäisikään maksaa (nykyistä kotia) ylihintaisenaylihintaisena ja ylisuurena?
Puhumattakaan että elämäntilanne voisi taas muutua ja asuntoon muuttaa joku uusi kumppani?

Miten jonkun koti voi olla tärkeämpää kuin parisuhde? Vai ehkä sitten teet tavallaan asuntokauppaa ja lähdet kun saat uuden miehen kautta uuden kodin?

Mä uskon että pärjättäis jopa paremmin taloudellisesti lasten kanssa keskenään (mies tuhlaa kaikki vähäiset rahat turhuuksiin).

En kuitenkaan voi vielä erota, koska en jaksaisi arjen pyöritystä yksin. Odotan, että lapset ensin kasvavat vähän isommiksi (pienin on vielä vaipoissa).