Mitä sinussa on muiden mielestä vikana?

Juna meni jo. :) Ainoa tapa elää tyydyttävää elämää on unohtaa moinen.

Minulle on annettu yksi elämä. Kuka ulkopuolinen sitä on sovelias arvostelemaan?

Itse teen omat ratkaisuni ja kannan vastuuni niistä. :)

En käytä alatyyliä puhuessani tai kirjoittaessani.

En enää välitä luolaihmisten röhkimisestä.

mäkin alan pikkuhiljaa pääsemään asian yläpuolelle, mutta silti se kirpasee. Saatan itsekkin joskus ajatella että ompas joku pyöreä tai hauskannäköinen mutta en ikinälähtisi ääneen arvostelemaan, en pysty enkä halua. Enemmin haen niitä hyviä puolia ja kehun koska siitä tulee myös itsellehyvä mieli.

Olen kuulemma ärsyttävä. Ei tuntunut oikein missään.

Olen introvertti.

Eksä jakso vinkua 10kg ylipainostani (olin lihavempi kun alettiin seurustelemaan). Erosin ja syömishäiriökin parani ja onnellisempi en ole ollut vuosiin! Pidän itsestäni juuri tällaisena. Valitettavaa jos kaikki ei tykkää :)

- olen joustamaton

- olen huono sopimaan ja suunnittelemaan asioita etukäteen

- en muista aina vastata viesteihin

- jos joku vittuilee minulle ilkeästi jatkuvasti, en tapaa ihmistä enää, vaikka olisi "velvoite" esimerkiksi sukulaisuuden takia

- olen vähän "kovis"

Myönnän listan kolme ensimmäistä vikaa, mutta en lupaa enää kenellekään voivani muuttua, koska olen ollut niin pitkään noissa viallinen. Kovis-kommentti teki minut vähän surulliseksi ja hämmentyneeksi, sillä en haluaisi vaikuttaa ainakaan kovin maskuliiniselta, vaikka mielestäni on parempi jos ihminen esim. avaa suunsa ja puolustautuu kuin alistuu epäasiallisesti kohtelevan läheisen tahtoon. Sitä en pidä vikana ollenkaan, että vältän ikävän ihmisen seuraa.

- olen joustamaton

- olen huono sopimaan ja suunnittelemaan asioita etukäteen

- en muista aina vastata viesteihin

- jos joku vittuilee minulle ilkeästi jatkuvasti, en tapaa ihmistä enää, vaikka olisi "velvoite" esimerkiksi sukulaisuuden takia

- olen vähän "kovis"

Myönnän listan kolme ensimmäistä vikaa, mutta en lupaa enää kenellekään voivani muuttua, koska olen ollut niin pitkään noissa viallinen. Kovis-kommentti teki minut vähän surulliseksi ja hämmentyneeksi, sillä en haluaisi vaikuttaa ainakaan kovin maskuliiniselta, vaikka mielestäni on parempi jos ihminen esim. avaa suunsa ja puolustautuu kuin alistuu epäasiallisesti kohtelevan läheisen tahtoon. Sitä en pidä vikana ollenkaan, että vältän ikävän ihmisen seuraa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:37"]

Olen introvertti.

[/quote]

Toisin sanoen kohtelias, objektiivinen yms. :)

Introvertti ei ole mikään synonyymi sanoille kohtelias ja objektiivinen. Ei se toisaalta ole mikään sellainen ominaisuus, jota toiset voisivat pitää pahana tai hyvänä.

Olen kuulemma liian hiljainen ja liian varovainen uusien ihmisten seurassa. Nuorempana sain kuulla tästä usein. Ihan kuin tässä hiljaisten ihmisten maassa olisi jotenkin uutta ja eriskummallista, että joku on hiljainen.

Joidenkin mielestä olen liian pikkutarkka, liian siisti ja liian perfektionisti.

Tiedän paljon asioita ja osaan myös monenlaisia juttuja, mikä herätti paljon närää jo kouluaikoina. Ilmeisesti tässä tasa-arvon luvatussa maassa tyttölapsi ei saakaan olla osaava eikä taitava eikä - luoja paratkoon - varsinkaan älykäs, koska tyhmemmille voi tulla siitä paha mieli.

Olen liian herkkä ja tunteellinen. Toisaalta olen saanut sellaistakin palautetta, että tunnereaktioni ovat liian laimeita tai tilanteeseen sopimattomia. 

Olen saanut paljon arvostelua vuosien varrella ja ottanut kaiken hyvin raskaasti. Viime aikoina olen todennut, että tulen sittenkin hyvin toimeen ihmisten kanssa ja olen sittenkin ihan hyvä tyyppi. En enää välitä niin paljoa arvostelusta, ja lähipiiriltä sitä ei juurikaan edes tule, paitsi aiheesta. 

Ilmeisesti joskus liian hiljainen tai "arka", mitä en kyllä itse ymmärrä lainkaan. Puhun kyllä ihmisten kanssa ja varsinkin jos joskus annettaisiin suunvuoro, en halua puhua toisten päälle koska se on mielestäni epäkohteliasta. Heti jos ei esitä jotain pirteää ja reipasta "työminää", niin työkkärissäkin täti miettii että onkohan joku myyjän homma sopiva minulle kun siellä ei voi täytellä hyllyjä ja pitää olla asiakkaiden kanssa... Huoh, muuten vaan monen vuoden kokemus myyjänkin hommista eikä mistään hyllyjen täyttämisestä, loistavilla asiakaspalautteilla vielä eikä mitään ongelmia ole ollut, kehuja vain. Ihmiset ei vaan tajua, että kaikkia ei kiinnosta vapaa-ajallakin esittää jotain "asiakkaasta kiinnostunutta reipasta ja pirtsakkaa asiakaspalvelijaa", vaan voi olla rauhallinen oma itsensä. Ei kaikkien tarvitse olla jotain Stubbeja vapaa-ajallakin, saa olla mietteliäämpääkin ilman hymy jatkuvasti korvissa... Ärsyttää että jotkut pitävät jotenkin arkana jollain tapaa, vaikka itse pidän kyllä puoleni kaikessa ja jos minua kohdellaan huonosti tai mitä vain vastaavaa, niin minä kyllä usein jään ns. voitolle iskemällä asiallisesti ja silti kohteliaasti faktat tiskiin jollekin tylylle inttäjälle. Sitten useat jotka pitävät minua jotenkin arkana, eivät uskalla tehdä millekään asioille mitään. Kaveri kohtelee huonosti, katsotaan läpi sormien. Asiakaspalvelu on huonoa, niellään kaikki ei pidetä puolia jne. En vaan tajua, että mikä olemuksessani sitten viestii hiljaisuudesta tai arkuudesta parin läheisen mielestä, varmaan pitäisi olla joku jenkkipirteys jota kiinnostaa mukamasta kaikki.

Olen kuulemma homo. No sillai kai?

Olen kuulemma joko pelottava tai "kova pätemään", koska pidän huolta itsestäni, hoidan hyvin lapset, parisuhteeni, työni ja kotini ja tykkään vielä puuhastellakin (leipoa, kokata, ommella, maalata, hoitaa puutarhaa, askarrella, muistaa juhlapyhät ja järkätä juhlia).

14: piti yläpeuttaa, mutta mobiilissa sormi vahingossa alapeukutti. :( Olen siis samaa mieltä!

- Töksäyttelen asioita mikä kuulemma pelottaa ihmisiä. En ymmärrä mitä järkeä on kierrellä ja kaarrella jos asiat voi sanoa suoraankin.

- Olen itsepäinen kontrollifriikki. En ole sellainen "ihan sama" -tyyppi. Muiden mielestä tämä on tuskastuttavaa jos höylään jotain asiaa tuntikausia. En ymmärrä miksi asiat pitäisi tehdä huonosti ja väärin jos ne voi tehdä hyvin ja oikein.

Toivoisin, että kaverini arvostelisivat minua enemmän mutta kukaan ei uskalla.

Muiden (vanhempani ja vanhemmat sukulaiseni) mielestä minussa on vikana tämä: en elä parisuhteessa enkä varmaankaan aio koskaan hankkia lapsia. Surkutellaan ja voivotellaan, vaikka päätös on omani ja lisää onnellisuuttani (mitä ei uskota). Myös ulkomailla asumisiani on paheksuttu. Pitäisi kuulemma asettua jo aloilleen tässä iässä (31v). En elä heidän toivoman muotin mukaan.

En tykkää olla valokuvissa. Olen mielestäni ihan kaunis, mutta silti inhoan kuvissa poseerausta (jotenkin luonnotonta). Tilannekuvissa on ihan mukava olla, silloin ei ole sellaista tekopirteää pönötystä. Inhoan yli kaiken virallisten kuvien ottamista valokuvaamossa. Äitini aikoinaan suuttui, kun en suostunut virallisiin rippi-, vanhojen tanssi- ja yo-kuviin. Kiitoskortit teetin itse omista valokuvista, jotka otti silloinen paras kaverini. Ehkä mulla on jokin Chandler-syndroma?

Olen liian vähäpuheinen. En osaa nauraa itselleni. Saatan kuulemma olla homo. Nämä kommentit olen kuullut sellaisten suusta, jotka ei tunne mua yhtään.

Se, että nautin enemmän eläinten kuin ihmisten seurassa olosta :)