Kysymys ateistivanhemmille

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:37"]Kiitos asiallisista vastauksista. Meillä kotona homma oli sellanen että vanhemmat yrittivät tehdä musta ateistia niin kovasti että musta tulikin kristitty. Nyt olen vanhempieni kauhuksi katolisen kirkon johdantokurssilla ja musta tulee katolilainen toivottavasti ensi keväänä :) Mietin vaan tota kun joku sanoi että ateismi ei muka olisi vakaumus niin onhan se, se ei vaan ole uskonnollinen vakaumus. Uskontohan ateismi ei missään nimessä ole -ap [/quote] Minusta kasvoi ateistiperheessä uskonnoton. Omat lapsenikin ovat uskonnottomia. Mieheni on tapakristitystä perheestä ja erosi kirkosta omasta aloitteestaan meidän seurusteleaikoina. Kun on kasvanut ilman uskontoa, uskonnot vaikuttavat ulkoa päin katsottuina epäloogisilta ja ristiriitaisilta maailmankatsomuksilta. Ymmärrän kuitenkin, että uskonto on uskovaiselle totta ja keskeinen osa elämää. Kunnioitan sitä ja lapsillekin olen opettanut, että eri ihmisillä on erilainen käsitys maailmasta ja sitä pitää kunnioittaa. Näin minullekin on lapsena opetettu. Meillä keskustellaan paljon oikeasta ja väärästä ja opetetaan muiden huomioimista. Emme nojaa minkään uskonnon normeihin, vaan omiin moraalikäsityksiimme. Toki samanlaiseen lopputulokseen voi päätyä eri reittejä. Lapseni ovat hyväkäytöksisiä, huomaavaisia ja kykenevät kriittiseen ajatteluun. Koska minulla ei ole minkäänlaista suhdetta uskontoihin, ei minun tarvitse myöskään tehdä mitään voimallista irtiottoa uskonnoista. Eli en keskity ajattelemaan ateistisesti enkä siirtämään ateistista ajattelua lapsilleni. Uskonto ei vaan ole perheessämme millään tavalla läsnä. Elämme täysin ilman sitä emmekä kaipaa uskontojen tarjoamia maailmanselityksiä. Lapsemme saavat vapaasti valita omat maailmankatsomuksensa aikuisina. Nyt ovat vielä alakoululaisia.

[/quote]

Mikä ihmeen kynnys ihmisillä on myöntää olevansa ateisti?!? Jos olet uskonnoton etkä usko jumaliin, niin kyllä sinä silloin olet ateisti.

Vai voiko olla jumaliin uskova uskonnoton?
[/quote]
Varmaan kyse on siitä, että ihmiset eivät halua ahtautua ulkoa päin määriteltyyn lokeroon. Ei ole tarvetta siihen.

Ei ateismiin tarvitse aivopestä. Päin vastoin. Kyllä hihhulien aivopesu on pahimmasta päästä. Mutta onneksi fiksut lapset ymmärtävät ilman tuputtamistakin, että jumalia ei ole olemassa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:24"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:22"]

En koe aivopeseväni. Lapsi itseasiassa kuuluu kirkkoon, samoin mies. Kun on vanhempi, asioista keskustellaan rehellisesti. Esimerkiksi voi rehellisesti kertoa, että isä uskoo tähän ja tähän, äiti ei. Silti voidaan elää yhdessä ja kunnioittaa toisen näkemystä. Ja lapsi saa päättää itse isompana jatkaako kirkon jäsenenä, vai ei. En olisi halunnut häntä liittää kirkkoon, mutta asia oli miehelle tärkeä. Lapsi menee siis uskonnontunneille siihen asti kun on valmis itse päättämään. Kirkkoonkin saa mennä. Saisi mennä, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Pakottamaan en lähde mihinkään suuntaan. Asioista voi keskustella, mutta tuputtaminen ja pakottaminen ovat minusta väärin. Kyllä se lapsi tiensä löytää.

[/quote]

Miehes pakottaa lapsen uskontoon ja sinä vain myötäilet.
[/quote]

Mies haluaa lapsen kuuluvan kirkkoon, mutta en lähtenyt tekemään asiasta taistelua. Uskomaan ketään ei voi pakottaa. Kirkosta voi myöhemmin erota ja sovimme, että heti jos lapsi ilmaisee haluavansa eroon kirkosta, se sallitaan mukisematta. Se nyt on käytännön kannalta ihan sama kuuluuko lapsi tällä välillä kirkkoon vai ei. Mies ottaa tästä päätöksestä vastuun. Jomman kumman päätöksen mukaan piti mennä joka tapauksessa. Miehelle asia oli tärkeä, minulle on yksi ja sama kuuluuko lapsi alkuun kirkkoon vai ei, kunhan lapsi saa myöhemmin asiasta päättää itse. Eikä häntä kukaan uskoon pakota. Eikä myöskään uskonnottomuuteen.