Kysymys ateistivanhemmille

Meidän taloudessa kukaan ei kuulu mihnkään uskontokuntaan. 2 lasta. Itse olen eronnut kirkosta joskus parikymppisenä tai sen jälkeen, en muista tarkalleen. Meillä lapset osallistuu päiväkodin pikkukirkkoon ym. joluhartauksiin, mitä kirkollista kasvatusta nyt sitten on tarjolla. Me vanhemmat ajattelemme asian niin, että nämä uskonnolliset tilaisuudet ovat enemmän yleissivistävää kuin varsinaista uskonnonharjoittamista. Meillä ei siis ole tarvtta kieltää systemaattsiesti mitään uskontoon liittyvää. On mielestämme ihan hyödyllitä tietää, kuka on Jeesus, mikä on kirkko ja mitä siellä tehdään jne.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:42"]

Kylläpäs yleistät :D "Laitatte lapset et-tunneille ja kiellätte kirkkoon osallistumisen." Aika monet kirkkoonkuulumattomien lapset istuu ihan tavallisilla uskonnontunneilla ja osallistuu joulukirkkoihin. Käyn itsekin kirkossa silloin tällöin (mm. jouluna) siellä vallitsevan mukavan tunnelman vuoksi. 

[/quote]

Meillä lapsi ei osallistu uskontotunneille, ei seurakunnan aamunavauksiin ei joulukirkkoon eikä myöskään kirkossa vierailuihin. Pienryhmä ET on oikeasti parempi osasten aine, sillä sen on todella kallista lähes yksityisopetusta (lapsen ryhmässä 3 lasta) ja omilla aivoilla ajatelua ilman uskontoväritystä. 

Ei emme aivopese, emme nimittäin ole uskiksia. Kerromme lapsille rehellisesti kantamme kun he sitä kysyvät, ja perustelut kannallemme, mutta emme pakota häntä omimaan kantaamme. Emme jatkuvasti sano hänelle että "ole uskomatta, ole uskomatta". Hän saa itse päättää mihin uskoo tai on uskomatta.

Omassa kodissa meni niin että ateistivanhempani eivät vain koskaan keskustelleet uskonnoista tai jumalasta. Joten elämä vain jatkui omalla painollaan, kävin koulussa ja harrastuksissa, ja sitten kasvoin tuottavaksi aikuiseksi. Missään vaiheessa jumala ei tullut puheeksi perheessäni eikä se haitannut ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:44"]

Eli jos olet ateisti ja sinulla on lapsia niin vastaisitko kysymykseen. Haluaisin kysyä että millä tavoin te ateistit siirrätte omaa vakaumusta lapsillenne ja koetteko "aivopesevänne" lapsia uskonnottomuuteen ja/tai ateismiin esim. laittamalla lapset et-tunneille ja kieltämällä koulun joulukirkkoon menemisen sekä koulussa pidettäviin hartauksiin osallistumisen. Ihan vilpittömästi kysyn, ei ole tarkoitus aloittaa pskamyrskyä.

[/quote]

 En ole ateisti, mutta vastaan silti koska en tunnusta mitään uskontoa. Omasta vakaumuksestani riippumatta uskon, että parhaiten lapsi löytää oman polkunsa maailmassa kun antaa hänelle mahdollisuuden etsiä sen itse. Ikinä en ole kieltänyt lastani menemästä kirkkoon, temppeliin tai moskeijaan, tai pakottanut niihin menemään. Hänen ollessaan 4-vuotias taisimme keskustella asiasta ensimmäisen kerran kun hän näki ensimmäiset hautajaiset. Lapsen kysyessä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vastasin ettei maailmassa sellaista ihmistä ole joka tietäisi vastauksen tuohon kysymykseen. Siitä lähtien hän on silloin tällöin kysellyt erilaisia hengellisiä kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt oman rajallisen tietämykseni mukaan mahdollisimman hyvin vastaamaan.

Tällä hetkellä hän käy ET-tunneilla sekä joulukirkossa, uskoo Jumalaan ainakin jossain muodossa ja minusta vaikuttaisi siltä kuin on kääntymässä kristinuskoon kasvaessaan. Ja se on ihan ok. Ehkä eniten harmia tästä on, jos lapsi haluaa tulla kastettavaksi ennen kuin täyttää 18, koska silloin jomman kumman meistä vanhemmista pitäisi liittyä ko.seurakuntaan myös...

 En tiedä onko tämä sitten jonkun mielestä aivopesua. Kertokaa toki, jos on.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:37"]Kiitos asiallisista vastauksista. Meillä kotona homma oli sellanen että vanhemmat yrittivät tehdä musta ateistia niin kovasti että musta tulikin kristitty. Nyt olen vanhempieni kauhuksi katolisen kirkon johdantokurssilla ja musta tulee katolilainen toivottavasti ensi keväänä :) Mietin vaan tota kun joku sanoi että ateismi ei muka olisi vakaumus niin onhan se, se ei vaan ole uskonnollinen vakaumus. Uskontohan ateismi ei missään nimessä ole -ap
[/quote]

Ateismi ei itsessään ole mikään vakaumus. Toki ateistisesta maailmankatsomuksen voi tehdä itselleen vakaumuksen, mutta ateismi itsessään merkitsee jumaluskon puuttumista. Se ei siis ole vakaumus sen enempää kuin uskonpuute joulupukkiinkaan on vakaumus.
.
Minua kiinnostaisi kuulla tarkemmin lapsuudestasi ja vanhempiesi kasvatustyötä. Kuinka he käytännössä yrittivät aivopestä sinua ateistiksi? Sanoivat että uskonnot ovat valhetta? Opettivat totuutena että jumalia ei ole olemassa? Opettivat uskovaisten elävän harhassa? Kuinka he sinua aivopesivät?

Kylläpäs yleistät :D "Laitatte lapset et-tunneille ja kiellätte kirkkoon osallistumisen." Aika monet kirkkoonkuulumattomien lapset istuu ihan tavallisilla uskonnontunneilla ja osallistuu joulukirkkoihin. Käyn itsekin kirkossa silloin tällöin (mm. jouluna) siellä vallitsevan mukavan tunnelman vuoksi. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:44"]

Eli jos olet ateisti ja sinulla on lapsia niin vastaisitko kysymykseen. Haluaisin kysyä että millä tavoin te ateistit siirrätte omaa vakaumusta lapsillenne ja koetteko "aivopesevänne" lapsia uskonnottomuuteen ja/tai ateismiin esim. laittamalla lapset et-tunneille ja kieltämällä koulun joulukirkkoon menemisen sekä koulussa pidettäviin hartauksiin osallistumisen. Ihan vilpittömästi kysyn, ei ole tarkoitus aloittaa pskamyrskyä.

[/quote]

 En ole ateisti, mutta vastaan silti koska en tunnusta mitään uskontoa. Omasta vakaumuksestani riippumatta uskon, että parhaiten lapsi löytää oman polkunsa maailmassa kun antaa hänelle mahdollisuuden etsiä sen itse. Ikinä en ole kieltänyt lastani menemästä kirkkoon, temppeliin tai moskeijaan, tai pakottanut niihin menemään. Hänen ollessaan 4-vuotias taisimme keskustella asiasta ensimmäisen kerran kun hän näki ensimmäiset hautajaiset. Lapsen kysyessä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vastasin ettei maailmassa sellaista ihmistä ole joka tietäisi vastauksen tuohon kysymykseen. Siitä lähtien hän on silloin tällöin kysellyt erilaisia hengellisiä kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt oman rajallisen tietämykseni mukaan mahdollisimman hyvin vastaamaan.

Tällä hetkellä hän käy ET-tunneilla sekä joulukirkossa, uskoo Jumalaan ainakin jossain muodossa ja minusta vaikuttaisi siltä kuin on kääntymässä kristinuskoon kasvaessaan. Ja se on ihan ok. Ehkä eniten harmia tästä on, jos lapsi haluaa tulla kastettavaksi ennen kuin täyttää 18, koska silloin jomman kumman meistä vanhemmista pitäisi liittyä ko.seurakuntaan myös...

 En tiedä onko tämä sitten jonkun mielestä aivopesua. Kertokaa toki, jos on.

[/quote]

Olethan sinä ateisti, jos et tunnusta mitään uskoa l. et usko jumaliin.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:44"]

Eli jos olet ateisti ja sinulla on lapsia niin vastaisitko kysymykseen. Haluaisin kysyä että millä tavoin te ateistit siirrätte omaa vakaumusta lapsillenne ja koetteko "aivopesevänne" lapsia uskonnottomuuteen ja/tai ateismiin esim. laittamalla lapset et-tunneille ja kieltämällä koulun joulukirkkoon menemisen sekä koulussa pidettäviin hartauksiin osallistumisen. Ihan vilpittömästi kysyn, ei ole tarkoitus aloittaa pskamyrskyä.

[/quote]

 En ole ateisti, mutta vastaan silti koska en tunnusta mitään uskontoa. Omasta vakaumuksestani riippumatta uskon, että parhaiten lapsi löytää oman polkunsa maailmassa kun antaa hänelle mahdollisuuden etsiä sen itse. Ikinä en ole kieltänyt lastani menemästä kirkkoon, temppeliin tai moskeijaan, tai pakottanut niihin menemään. Hänen ollessaan 4-vuotias taisimme keskustella asiasta ensimmäisen kerran kun hän näki ensimmäiset hautajaiset. Lapsen kysyessä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vastasin ettei maailmassa sellaista ihmistä ole joka tietäisi vastauksen tuohon kysymykseen. Siitä lähtien hän on silloin tällöin kysellyt erilaisia hengellisiä kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt oman rajallisen tietämykseni mukaan mahdollisimman hyvin vastaamaan.

Tällä hetkellä hän käy ET-tunneilla sekä joulukirkossa, uskoo Jumalaan ainakin jossain muodossa ja minusta vaikuttaisi siltä kuin on kääntymässä kristinuskoon kasvaessaan. Ja se on ihan ok. Ehkä eniten harmia tästä on, jos lapsi haluaa tulla kastettavaksi ennen kuin täyttää 18, koska silloin jomman kumman meistä vanhemmista pitäisi liittyä ko.seurakuntaan myös...

 En tiedä onko tämä sitten jonkun mielestä aivopesua. Kertokaa toki, jos on.

[/quote]

Olethan sinä ateisti, jos et tunnusta mitään uskoa l. et usko jumaliin.

[/quote]

 Ateismi on sitä, ettei usko Jumalan tms. korkeamman voiman olemassaoloon. Ollenkaan.

Uskontoon uskominen on sitä, että luottaa pyhien kirjojen ja niiden oppien mukaan perustettujen yhteisöjen (myöh. seurakuntien) tulkintojen seuraamiseen ja/tai jäsenyydellä tukemiseen. 

 Itse en usko maallisiin tulkintoihin jumalan olemuksesta tai säännönmukaisiin lakeihin hänen tahdostaan, vaan siihen että kaikki tietämyksemme (sekä tieteellinen että hengellinen) kattaa tähän mennessä murto-osan siitä, mitä jumala, ikuisuus, sen ulottuvuus ja hänen tahtonsa jne. elämästä on. Sen sijaan uskon jonkun ns. "yliluonnollisen" aloittaneen maailman luomisen, evoluution ja "yliluonnollisen" luomisen yhtenäisyyteen, kohtalon ja sattuman yhtenäisyyteen ja ylipäätään kaikenlaisen ns. "vastakkaisasettelun" mukaisen järjestyksen vastaiseen maailmankuvaan. Noin lyhyesti ilmaistuna.

Joten missä määrin olen atesti?

Jos häntä alkaa kiinostamaan uskonnot, niin keskustelen mielelläni hänen kanssaan puolueettomasti. Mielestäni ideaaleinta on antaa lapselle mahdollisimman paljon tietoa kaikista elämänkatsomuksista tasapuolisesti, joista hän voi sitten itse valita omansa, kun on vanhempi. En kuitenkaan usko, että lapsi kiinnostuu esimerkiksi kristinuskosta, kun kukaan lähipiirissä ei ole uskonnollinen ja suurinosa ei kuulu kirkkoon, eikä lapsi osallistu uskonnontunnille, vaan elämänkatsomustiedon opetukseen. Mutta jos näin kävisi niin se olisi luonnollisesti ok.

Omassa lapsuudessani ei kotona ollut mitään uskonnollista läsnä, me vaan elettiin. Vanhempani eivät kuuluneet kirkkoon, joten luonnollisesti me lapsetkaan emme kuuluneet. Olin koulussa evlut uskontotunneilla, koska se oli kätevämpää kuin järjestää yhdelle oppilaalle muuta uskonnon tilalle. Rippikouluun olisin saanut mennä, mutta en halunnut. Veljeni kävi rippikoulun, otti kasteen vastaan ennen konfirmaatiota. Kaikki tämä oli ok vanhemmilleni, se oli sitä elämää ja uskonnonvapautta. Mitään ei tuputettu ja mitään ei kielletty.

Omat lapseni on kastettu, lasten isän tahdosta, mutta ei meillä muuten eletä uskonnollisesti. Meillä meno on samaa kuin omassa lapsuudessani. Lapsilla on oikeus mennä rippikouluun jos niin haluavat sitten kun sen aika on. Meillä on uskonnonvapaus, vapaus tutkia ja etsiä oma tie.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:44"]

Eli jos olet ateisti ja sinulla on lapsia niin vastaisitko kysymykseen. Haluaisin kysyä että millä tavoin te ateistit siirrätte omaa vakaumusta lapsillenne ja koetteko "aivopesevänne" lapsia uskonnottomuuteen ja/tai ateismiin esim. laittamalla lapset et-tunneille ja kieltämällä koulun joulukirkkoon menemisen sekä koulussa pidettäviin hartauksiin osallistumisen. Ihan vilpittömästi kysyn, ei ole tarkoitus aloittaa pskamyrskyä.

[/quote]

 En ole ateisti, mutta vastaan silti koska en tunnusta mitään uskontoa. Omasta vakaumuksestani riippumatta uskon, että parhaiten lapsi löytää oman polkunsa maailmassa kun antaa hänelle mahdollisuuden etsiä sen itse. Ikinä en ole kieltänyt lastani menemästä kirkkoon, temppeliin tai moskeijaan, tai pakottanut niihin menemään. Hänen ollessaan 4-vuotias taisimme keskustella asiasta ensimmäisen kerran kun hän näki ensimmäiset hautajaiset. Lapsen kysyessä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vastasin ettei maailmassa sellaista ihmistä ole joka tietäisi vastauksen tuohon kysymykseen. Siitä lähtien hän on silloin tällöin kysellyt erilaisia hengellisiä kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt oman rajallisen tietämykseni mukaan mahdollisimman hyvin vastaamaan.

Tällä hetkellä hän käy ET-tunneilla sekä joulukirkossa, uskoo Jumalaan ainakin jossain muodossa ja minusta vaikuttaisi siltä kuin on kääntymässä kristinuskoon kasvaessaan. Ja se on ihan ok. Ehkä eniten harmia tästä on, jos lapsi haluaa tulla kastettavaksi ennen kuin täyttää 18, koska silloin jomman kumman meistä vanhemmista pitäisi liittyä ko.seurakuntaan myös...

 En tiedä onko tämä sitten jonkun mielestä aivopesua. Kertokaa toki, jos on.

[/quote]

Olethan sinä ateisti, jos et tunnusta mitään uskoa l. et usko jumaliin.

[/quote]

 Ateismi on sitä, ettei usko Jumalan tms. korkeamman voiman olemassaoloon. Ollenkaan.

Uskontoon uskominen on sitä, että luottaa pyhien kirjojen ja niiden oppien mukaan perustettujen yhteisöjen (myöh. seurakuntien) tulkintojen seuraamiseen ja/tai jäsenyydellä tukemiseen. 

 Itse en usko maallisiin tulkintoihin jumalan olemuksesta tai säännönmukaisiin lakeihin hänen tahdostaan, vaan siihen että kaikki tietämyksemme (sekä tieteellinen että hengellinen) kattaa tähän mennessä murto-osan siitä, mitä jumala, ikuisuus, sen ulottuvuus ja hänen tahtonsa jne. elämästä on. Sen sijaan uskon jonkun ns. "yliluonnollisen" aloittaneen maailman luomisen, evoluution ja "yliluonnollisen" luomisen yhtenäisyyteen, kohtalon ja sattuman yhtenäisyyteen ja ylipäätään kaikenlaisen ns. "vastakkaisasettelun" mukaisen järjestyksen vastaiseen maailmankuvaan. Noin lyhyesti ilmaistuna.

Joten missä määrin olen atesti?

[/quote]

Katsomuksessasi on deismisiä piirteitä, mutta et ole ateisti, jos uskot johonkin. Ateisti uskoo, että todisteita, tässä tapauksessa tieteellisiä, jumalan olemassa olon puolesta tai vastaan ei ole, joten jumalaa ei ole olemassa. Agnostikon mielestä todisteita jumalan olemassa olosta ei ole saatavilla, joten jumalan olemassa oloon ei voida ottaa kantaa.

Tottakai ensisijaisesti omaa elämänkatsomusta siirretään muttei väkisin. Meillä tullaan kertomaan uskonnoista yleisellä tasolla ja koulussa lapsi tullaan ilmoittamaan et:hen. Toivon, että haluaa pysyä siinä, mutta täytyy katsoa jos hän haluaakin uskonnon ryhmään että mitä tehdään... Kirkkoihin ja hartauksiin saa tottakai osallistua, mutta ei ole pakko. Jos haluaa ennemmin riparille kuin protulle niin sitten maksetaan siitä. Kirkkoon saa liittyä täysi-ikäisenä jos haluaa, silloinhan se on oma päätös :) Sitä ennen ei lasta/nuorta mihinkään "sidota"

2

Käsittääkseni ateisti on "jumalankieltäjä" joka enemmän tai vähemmän aktiivisesti pyrkii tuomaan esille näkökantojaan. Uskonnoton suhtautuu usein välinpitämättömästi hengellisiin asioihin eikä välttämättä ole edes halukas keskusteluihin aihepiiristä. Agnostikko on mukavuudenhaluinen, joka haluaa olla kaikille mieliksi eikä loukata kenenkään vakaumusta. Varsinainen liero siis. Itse olen ollut hyvin nuoresta epäileväinen uskontojen opetuksia kohtaan. Koti ei ollut mitenkään uskonnollinen. Isän uskonnottomuus vaikutti kait jonkin verran. Omille lapsille olen kertonut näkemykseni. Mielestäni luonnontieteet antavat jo nykyisellään melko luotettavan kuvan maailmastamme. Ei siihen enää jumalia tarvita sähläämään. Toki jokainen päättää omalta kohdaltaan itse minkä tien valitsee. Ja voihan polulta myös poiketa ja vaihtaa suuntaa jos siltä tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:50"]

En erityisesti siirrä omaa vakaumustani lapsille, enkä koe aivopeseväni heitä. (En oikeastaan muuten koe, että minulla olisi mitään "vakaumusta", en vain usko mihinkään jumalaan.) Olen kertonut lapsille, etten usko jumaliin, mutta että monet muut uskovat ja jokainen voi ajatella asiasta miten itse haluaa. Olen kertonut hieman eri uskonnoista. En ole kieltänyt joulukirkkoon osallistumista ja ovat ev lut hartaustilaisuuksiin muutaman kerran osallistuneetkin. Lapset ovat vasta päiväkodissa, joten uskonnonopetus ei ole vielä ajankohtaista.

[/quote]

Näin myös meillä. Olen ateisti ja olen kertonut etten usko jumalaan, mutta monet uskovat ja on monia eri uskontoja. Lapset osallistuvat päiväkodin pyhäkouluun kerran kuussa ja joskus kyselevät jeesuksesta ym. vastailen parhaani mukaan. Kerron, että moni uskoo hänen olevan jumalan poika, mutta koska itse en usko jumalaan ja pidän jeesustakin vain yhtenä heppuna historiassa, josta on kirja kirjoitettu, ei hän minulle ole mitenkään tärkeä kaveri. Kun menevät kouluun, menevät tavallisille uskonnon tunneille muiden kavereiden kanssa. Saavatpahan tietää yleisesti, mihin moni suomalainen uskoo. En siis kasvata lapsistani ateistia, vaan kannatan uskon vapautta. Kun alkavat ymmärtämään asioista, voivat itse päättää tiensä. Moni ateisti kannattaa uskon vapautta ja omaa ajattelua.

Sen sijaan uskovaiset tuputtavat vain omaa uskoaan ja pitävät muita vääräuskoisina tai pakanoina, kokemusta on, koska äitini puolen koko suku on hartaita helluntailaisia. Painostus oli kova ja nyt olen vähän huonompi ihminen, koska olen ateisti. Serkkuni lapsi on käynyt koko peruskoulunsa uskonnollista koulua, lapsi parka ei muusta tiedä kuin uskovaisen elämästä, joten ei varmasti pysty itse päättämään mihin uskoo. Minulla on vain huonoja kokemuksia uskovaisista. Hyvät ja ihmisiä suvaitsevat kokemukset tulevat ateisteilta.

Emme aivopese. Kerromme todenmukaisesti että jotkut uskovat jumalaan tai jumaliin, joita on maailmassa monia. Kerromme myös että jokainen saa uskoa miten tahtoo ja että me emme usko mihinkään jumaliin. Opetamme sen sijaan kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, rakkautta ja anteliaisuutta sekä toisten kunnioittamista.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:37"]Kiitos asiallisista vastauksista. Meillä kotona homma oli sellanen että vanhemmat yrittivät tehdä musta ateistia niin kovasti että musta tulikin kristitty. Nyt olen vanhempieni kauhuksi katolisen kirkon johdantokurssilla ja musta tulee katolilainen toivottavasti ensi keväänä :) Mietin vaan tota kun joku sanoi että ateismi ei muka olisi vakaumus niin onhan se, se ei vaan ole uskonnollinen vakaumus. Uskontohan ateismi ei missään nimessä ole -ap
[/quote]
Minusta kasvoi ateistiperheessä uskonnoton. Omat lapsenikin ovat uskonnottomia. Mieheni on tapakristitystä perheestä ja erosi kirkosta omasta aloitteestaan meidän seurusteleaikoina.
Kun on kasvanut ilman uskontoa, uskonnot vaikuttavat ulkoa päin katsottuina epäloogisilta ja ristiriitaisilta maailmankatsomuksilta. Ymmärrän kuitenkin, että uskonto on uskovaiselle totta ja keskeinen osa elämää. Kunnioitan sitä ja lapsillekin olen opettanut, että eri ihmisillä on erilainen käsitys maailmasta ja sitä pitää kunnioittaa. Näin minullekin on lapsena opetettu. Meillä keskustellaan paljon oikeasta ja väärästä ja opetetaan muiden huomioimista. Emme nojaa minkään uskonnon normeihin, vaan omiin moraalikäsityksiimme. Toki samanlaiseen lopputulokseen voi päätyä eri reittejä. Lapseni ovat hyväkäytöksisiä, huomaavaisia ja kykenevät kriittiseen ajatteluun. Koska minulla ei ole minkäänlaista suhdetta uskontoihin, ei minun tarvitse myöskään tehdä mitään voimallista irtiottoa uskonnoista. Eli en keskity ajattelemaan ateistisesti enkä siirtämään ateistista ajattelua lapsilleni. Uskonto ei vaan ole perheessämme millään tavalla läsnä. Elämme täysin ilman sitä emmekä kaipaa uskontojen tarjoamia maailmanselityksiä. Lapsemme saavat vapaasti valita omat maailmankatsomuksensa aikuisina. Nyt ovat vielä alakoululaisia.

En koe aivopeseväni. Lapsi itseasiassa kuuluu kirkkoon, samoin mies. Kun on vanhempi, asioista keskustellaan rehellisesti. Esimerkiksi voi rehellisesti kertoa, että isä uskoo tähän ja tähän, äiti ei. Silti voidaan elää yhdessä ja kunnioittaa toisen näkemystä. Ja lapsi saa päättää itse isompana jatkaako kirkon jäsenenä, vai ei. En olisi halunnut häntä liittää kirkkoon, mutta asia oli miehelle tärkeä. Lapsi menee siis uskonnontunneille siihen asti kun on valmis itse päättämään. Kirkkoonkin saa mennä. Saisi mennä, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Pakottamaan en lähde mihinkään suuntaan. Asioista voi keskustella, mutta tuputtaminen ja pakottaminen ovat minusta väärin. Kyllä se lapsi tiensä löytää.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:22"]

En koe aivopeseväni. Lapsi itseasiassa kuuluu kirkkoon, samoin mies. Kun on vanhempi, asioista keskustellaan rehellisesti. Esimerkiksi voi rehellisesti kertoa, että isä uskoo tähän ja tähän, äiti ei. Silti voidaan elää yhdessä ja kunnioittaa toisen näkemystä. Ja lapsi saa päättää itse isompana jatkaako kirkon jäsenenä, vai ei. En olisi halunnut häntä liittää kirkkoon, mutta asia oli miehelle tärkeä. Lapsi menee siis uskonnontunneille siihen asti kun on valmis itse päättämään. Kirkkoonkin saa mennä. Saisi mennä, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Pakottamaan en lähde mihinkään suuntaan. Asioista voi keskustella, mutta tuputtaminen ja pakottaminen ovat minusta väärin. Kyllä se lapsi tiensä löytää.

[/quote]

Miehes pakottaa lapsen uskontoon ja sinä vain myötäilet.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:37"]Kiitos asiallisista vastauksista. Meillä kotona homma oli sellanen että vanhemmat yrittivät tehdä musta ateistia niin kovasti että musta tulikin kristitty. Nyt olen vanhempieni kauhuksi katolisen kirkon johdantokurssilla ja musta tulee katolilainen toivottavasti ensi keväänä :) Mietin vaan tota kun joku sanoi että ateismi ei muka olisi vakaumus niin onhan se, se ei vaan ole uskonnollinen vakaumus. Uskontohan ateismi ei missään nimessä ole -ap [/quote] Minusta kasvoi ateistiperheessä uskonnoton. Omat lapsenikin ovat uskonnottomia. Mieheni on tapakristitystä perheestä ja erosi kirkosta omasta aloitteestaan meidän seurusteleaikoina. Kun on kasvanut ilman uskontoa, uskonnot vaikuttavat ulkoa päin katsottuina epäloogisilta ja ristiriitaisilta maailmankatsomuksilta. Ymmärrän kuitenkin, että uskonto on uskovaiselle totta ja keskeinen osa elämää. Kunnioitan sitä ja lapsillekin olen opettanut, että eri ihmisillä on erilainen käsitys maailmasta ja sitä pitää kunnioittaa. Näin minullekin on lapsena opetettu. Meillä keskustellaan paljon oikeasta ja väärästä ja opetetaan muiden huomioimista. Emme nojaa minkään uskonnon normeihin, vaan omiin moraalikäsityksiimme. Toki samanlaiseen lopputulokseen voi päätyä eri reittejä. Lapseni ovat hyväkäytöksisiä, huomaavaisia ja kykenevät kriittiseen ajatteluun. Koska minulla ei ole minkäänlaista suhdetta uskontoihin, ei minun tarvitse myöskään tehdä mitään voimallista irtiottoa uskonnoista. Eli en keskity ajattelemaan ateistisesti enkä siirtämään ateistista ajattelua lapsilleni. Uskonto ei vaan ole perheessämme millään tavalla läsnä. Elämme täysin ilman sitä emmekä kaipaa uskontojen tarjoamia maailmanselityksiä. Lapsemme saavat vapaasti valita omat maailmankatsomuksensa aikuisina. Nyt ovat vielä alakoululaisia.

[/quote]

Mikä ihmeen kynnys ihmisillä on myöntää olevansa ateisti?!? Jos olet uskonnoton etkä usko jumaliin, niin kyllä sinä silloin olet ateisti.

Vai voiko olla jumaliin uskova uskonnoton?