Voiko lääkäri määrätä itselleen lääkkeitä?
Tai voiko kirjoittaa itselleen esim. lähetteen erikoissairaanhoitoon?
Kommentit (50)
Voi, kumpaakin. Tosin jotain opiaattipohjaisia yms kolmiolääkkeitä ei voi. Mutta voi laittaa itselleen lähetteen. Yhden ystäväni isä kuulemma tekikin näin, kun mursi kätensä yliopistosairaalan lähellä ja yrittivät passittaa tämän omaan terveyskeskukseen ensin.
Kyllä minä olen ainakin määrännyt itselleni kolmiolääkkeitä ihan ongelmitta.
lääkäri
Aika etuoikeutetussa asemassa ovat kyllä ne, joilla on lääkäri perhepiirissä... Muilla ihmisillä on niin, että ei-akuuteissa tapauksissa joutuu ensin jonottamaan terveyskeskukseen pari kuukautta, ja sitten jos hyvä tuuri käy, saa lähetteen erikoissairaanhoitoon ja jonottaa toiset pari kuukautta. Lääkärin omainen taas ilmeisesti voi saada suoraan lähetteen sinne erikoissairaanhoitoon ja selviää puolet vähemmällä jonottamisella ja kärsimisellä...
Sehän riippuu lääkäristä mitä tekee sitten käytännössä. Itselle voi jotain lääkettä määrätä..mutta kyllä lääkärinkin kannattaa käydä ihan lääkärillä silloin kun jokin sairaus/vaiva iskee.
Itse en määrää lääkkeitä sukulaisille ym, enkä todellakaan oio lähetteiden kanssa. En minä halua ottaa vastuuta läheiseni sairaudenhoidosta..jos hän tulee vastaanotolle, hoidan kuten muitakin..mutta mielelläni en ota vastaanotollekaan koska läheistä ihmistä ei voi hoitaa tai tutkia objektiivisesti.
Ei lääkäri saa mielestäni käyttää hyväkseen asemaansa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:29"]
Aika etuoikeutetussa asemassa ovat kyllä ne, joilla on lääkäri perhepiirissä... Muilla ihmisillä on niin, että ei-akuuteissa tapauksissa joutuu ensin jonottamaan terveyskeskukseen pari kuukautta, ja sitten jos hyvä tuuri käy, saa lähetteen erikoissairaanhoitoon ja jonottaa toiset pari kuukautta. Lääkärin omainen taas ilmeisesti voi saada suoraan lähetteen sinne erikoissairaanhoitoon ja selviää puolet vähemmällä jonottamisella ja kärsimisellä...
[/quote]
Harvemmin se noin helposti menee. Ensinnäkin lääkettä määrätessä pitää ottaa iso vastuu toisen terveydentilasta. Useimpia sairauksia pitää seurata laboratoriokokein tms, eihän lääkäri voi kotona ilman mitään kummempia tutkimusvälineitä määrätä kovinkaan moniin vaivoihin lääkkeitä. Lähinnä se on jotain särkylääkereseptiä tai antibioottisilmätippoja tulehtuneeseen silmään. Sama pätee lähetteisiin. Useimmiten edellytetään ennen lähetettä, että terveyskeskuksessa on tehty tietyt perustutkimukset. Eikä niitäkään voi tehdä kotona. En ole koskaan kirjoittanut sukulaiselle lähetettä erikoissairaanhoitoon, silmätippoja olen määrännyt lapsille silmätulehdukseen ja Buranaa miehelle selkäsärkyyn. Jonkun verenpainelääkereseptin olen voinut silloin tällöin uusia anopille, koska hän on ollut terveyskeskuksen seurannassa kuitenkin. Rauhoittavia tai kolmiolääkeitä ei kirjoita sukulaisille tai kavereille ollenkaan, se on ihan omaa elämääni helpottava periaatepäätös.
Lääkkeitä voi määrätä ilman rajoituksia, mutta toki Valvira puuttuu asiaan, jos epäily väärinkäytöstä tai perusteettomista määräyksistä herää. Lähetteen lähettämiseksi pitää tietääkseni olla työsuhteessa tai ammatinharjoittaja, jolla työpiste. Ihan wc-paperiin kirjaamalla en tietääkseni voi itseäni lähettää esh:oon ripulin vuoksi. Lääkereseptin voi tehdä mihin vain, kun osaa lorut ja leima mukana. En tosin ole kokeillut.
Voi. Reseptissä lukee silloin "pro auctor".
Banaalit vaivat voin sukulaisilta hoitaa ja reseptit uusia. Lähetteitäkin kirjoitan, silloinkin tietysti arvioin ja tutkin eli eivät lähettämäni saa mielestäni merkittävää etua muihin verrattuna. Ehkä paras hyöty lääkäristä lähipiirissä tulee siitä, että osaan neuvoa sukulaisiani hakeutumaan privaattiin oikealle erikoislääkärille. Ja itselle tietysti siitä, että voi omat pikkuvaivat hoitaa itse ja kollega hoitaa keittiön kautta hankalammat. Samoin hoidan itse myös kollegoita ja hoitajia ja muuta sairaalan henkilökuntaa, itse asiassa muita ammattiryhmiä huomattavasti useammin kuin lääkäreitä. Minusta se on ok, eräänlainen työsuhde-etu, kun tth ei meillä todellakaan toimi akuuteissa vaivoista.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:25"]
Erityisesti ärsyttää hammaslääkärit, jotka yrittävät kirjoittaa itselleen E-pillerireseptejä. Ei ne hampaat siellä tietääkseni ole?
[/quote]
Hei kamoon, etkö muka ole kuullut termiä vagina dentata? :D
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:36"]
Itse en omassa läheisyydessäni tapahtuneitten lääkärin etiikan vastaisten asioiden tiimoilta ole ollut yhteydessä isompiin tahoihin, ainoastaan poliisiin kun oli ajankohtaista. No, tuosta syyttäjä jätti syyttämättä ko. lääkärin, joka omalla ajallaan (ei siis työssään) syyllistyi (syyttäjänkin näkemyksen mukaan) lievään pahoinpitelyyn. Ko. erikoislääkärin uraan olisi varmaankin ollut tuhoisa vaikutus jos hän olisi saanut tuomion lievästäkin pahoinpitelystä..
-- ihmetyttää lapsenmielisesti edelleen, miten ihminen voi vapaa-aikanaan toimia niin vastoin ammatillista identiteettiä/etiikkaa?
[/quote]
Syytteen lievästä pahoinpitelystähän voi periaatteessa saada jo poskelle kämmenellä läpsäyttämisestä tai lapsen tukistamisesta. Onko tuollainen mielestäsi niin vakava teko, että siitä pitää oikein viranomaisille ilmoittaa, niin että toinen ihminen joutuu siitä hankaluuksiin?
Ja kuvitteletko että lääkärit todella ovat niin paljon tavallisten tallaajien yläpuolella, etteivät koskaan saisi sortua mihinkään pieniinkään pahoihin tekoihin?
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:40"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:29"]
Aika etuoikeutetussa asemassa ovat kyllä ne, joilla on lääkäri perhepiirissä... Muilla ihmisillä on niin, että ei-akuuteissa tapauksissa joutuu ensin jonottamaan terveyskeskukseen pari kuukautta, ja sitten jos hyvä tuuri käy, saa lähetteen erikoissairaanhoitoon ja jonottaa toiset pari kuukautta. Lääkärin omainen taas ilmeisesti voi saada suoraan lähetteen sinne erikoissairaanhoitoon ja selviää puolet vähemmällä jonottamisella ja kärsimisellä...
[/quote]
Harvemmin se noin helposti menee. Ensinnäkin lääkettä määrätessä pitää ottaa iso vastuu toisen terveydentilasta. Useimpia sairauksia pitää seurata laboratoriokokein tms, eihän lääkäri voi kotona ilman mitään kummempia tutkimusvälineitä määrätä kovinkaan moniin vaivoihin lääkkeitä. Lähinnä se on jotain särkylääkereseptiä tai antibioottisilmätippoja tulehtuneeseen silmään. Sama pätee lähetteisiin. Useimmiten edellytetään ennen lähetettä, että terveyskeskuksessa on tehty tietyt perustutkimukset. Eikä niitäkään voi tehdä kotona. En ole koskaan kirjoittanut sukulaiselle lähetettä erikoissairaanhoitoon, silmätippoja olen määrännyt lapsille silmätulehdukseen ja Buranaa miehelle selkäsärkyyn. Jonkun verenpainelääkereseptin olen voinut silloin tällöin uusia anopille, koska hän on ollut terveyskeskuksen seurannassa kuitenkin. Rauhoittavia tai kolmiolääkeitä ei kirjoita sukulaisille tai kavereille ollenkaan, se on ihan omaa elämääni helpottava periaatepäätös.
[/quote]
Lääkäri ja kirjoittaa buranaan reseptin.. säästitte pari euroa kun kela korvas osan? Vai pääskö mies vähän helpommal ku riitti yks 600mg tabu 1,5 400mg tabun sijaan..
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:37"]
joo, paljon oli pro auctore reseptejä pirtulle aikoinaan apteekissa, kenen käyttöön lie mennyt, sehän ei oo mitään herkkua juotavaa.
[/quote]
Kummallista, eikös apteekissa myytävä lääkintäkäyttöön tarkoitettu pirtu ole ihan puhdasta alkoholia ilman mitään lisäaineita? Ei sen pitäisi sen ihmeemmälle maistua kuin normaalin viinankaan... Vai onko nykyään lääkinnällinen pirtukin denaturoitua?
Isäni on lääkäri, ja perus-antibiootteja ym. ei oo koskaan tarvinnut hakea terveyskeskuksesta...
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 18:31"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:36"]
Itse en omassa läheisyydessäni tapahtuneitten lääkärin etiikan vastaisten asioiden tiimoilta ole ollut yhteydessä isompiin tahoihin, ainoastaan poliisiin kun oli ajankohtaista. No, tuosta syyttäjä jätti syyttämättä ko. lääkärin, joka omalla ajallaan (ei siis työssään) syyllistyi (syyttäjänkin näkemyksen mukaan) lievään pahoinpitelyyn. Ko. erikoislääkärin uraan olisi varmaankin ollut tuhoisa vaikutus jos hän olisi saanut tuomion lievästäkin pahoinpitelystä..
-- ihmetyttää lapsenmielisesti edelleen, miten ihminen voi vapaa-aikanaan toimia niin vastoin ammatillista identiteettiä/etiikkaa?
[/quote]
Syytteen lievästä pahoinpitelystähän voi periaatteessa saada jo poskelle kämmenellä läpsäyttämisestä tai lapsen tukistamisesta. Onko tuollainen mielestäsi niin vakava teko, että siitä pitää oikein viranomaisille ilmoittaa, niin että toinen ihminen joutuu siitä hankaluuksiin?
Ja kuvitteletko että lääkärit todella ovat niin paljon tavallisten tallaajien yläpuolella, etteivät koskaan saisi sortua mihinkään pieniinkään pahoihin tekoihin?
[/quote]
Kyseisessä tapauksessa ko. hlö tuli aamuyöstä kotiimme, yritti käydä ensin allekirjoittaneen päälle, sitten kävi ex-puolisonsa kimppuun. Tapaukseen joutuivat myös osallisiksi pari tuolloin alle kouluikäistä lasta, jotka ko. hyökännyt jätti n. puolentunnin ajaksi autoon talvipakkasella pimeään aamuöiseen pihaan. Sostoimi ja poliisi tosiaan sitä mieltä ettei kummoinenkaan teko. En kerro tapauksesta enempää ettei mene yksityiskohtaisemmaksi.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:41"]
Voi. Reseptissä lukee silloin "pro auctor".
[/quote]
Ei, vaan jos mä kirjoitan itselleni vaikka verenpainelääkkeitä, niin laitan nimen ja sotun ihan niin kuin kelle tahansa. Lähinnä näitä pirtuja kirjoitellaan Pro Auctore.
Lähetteen ja reseptin voi tehdä mille tahansa paperille. Sähköinen toki vaatii asiaankuuluvat tietojärjestelmät, mutta toistaiseksi se ei ole pakollinne. Yleensä vaan marssin apteekkiin ja sanon farmaseutille, että "teen tässä itselleni puhelinreseptin, laita Burana 600mg sata tablettia ja ohjeeksi plää plää".
PKV-lääkkeitäkin voi kirjoittaa, mutta niitä seurataan. (Ja ensi vuodesta PKV:t vaatii sähkköisen reseptin eli ei voi vaan marssia tiskille vaikka kuinka olisi akuutti tarve.)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 18:31"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:36"]
Itse en omassa läheisyydessäni tapahtuneitten lääkärin etiikan vastaisten asioiden tiimoilta ole ollut yhteydessä isompiin tahoihin, ainoastaan poliisiin kun oli ajankohtaista. No, tuosta syyttäjä jätti syyttämättä ko. lääkärin, joka omalla ajallaan (ei siis työssään) syyllistyi (syyttäjänkin näkemyksen mukaan) lievään pahoinpitelyyn. Ko. erikoislääkärin uraan olisi varmaankin ollut tuhoisa vaikutus jos hän olisi saanut tuomion lievästäkin pahoinpitelystä..
-- ihmetyttää lapsenmielisesti edelleen, miten ihminen voi vapaa-aikanaan toimia niin vastoin ammatillista identiteettiä/etiikkaa?
[/quote]
Syytteen lievästä pahoinpitelystähän voi periaatteessa saada jo poskelle kämmenellä läpsäyttämisestä tai lapsen tukistamisesta. Onko tuollainen mielestäsi niin vakava teko, että siitä pitää oikein viranomaisille ilmoittaa, niin että toinen ihminen joutuu siitä hankaluuksiin?
Ja kuvitteletko että lääkärit todella ovat niin paljon tavallisten tallaajien yläpuolella, etteivät koskaan saisi sortua mihinkään pieniinkään pahoihin tekoihin?
[/quote]
Täsmennys vielä, ettei ko. tapauksessa tosiaankaan ollut kyse siitä, ettäkö pikkuasiasta "toiselle hankaluuksia" haluten olimme aikanaan yhteydessä viranomaisiin. Ihan aiheesta.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:41"]
Voi. Reseptissä lukee silloin "pro auctor".
[/quote]
Ei, vaan jos mä kirjoitan itselleni vaikka verenpainelääkkeitä, niin laitan nimen ja sotun ihan niin kuin kelle tahansa. Lähinnä näitä pirtuja kirjoitellaan Pro Auctore.
Lähetteen ja reseptin voi tehdä mille tahansa paperille. Sähköinen toki vaatii asiaankuuluvat tietojärjestelmät, mutta toistaiseksi se ei ole pakollinne. Yleensä vaan marssin apteekkiin ja sanon farmaseutille, että "teen tässä itselleni puhelinreseptin, laita Burana 600mg sata tablettia ja ohjeeksi plää plää".
PKV-lääkkeitäkin voi kirjoittaa, mutta niitä seurataan. (Ja ensi vuodesta PKV:t vaatii sähkköisen reseptin eli ei voi vaan marssia tiskille vaikka kuinka olisi akuutti tarve.)
[/quote]
Täydennän tähän vielä, että en ole kertaakaan tehnyt työpaikan ulkopuolella lähetettä erikoissairaanhoitoon, ne kerrat kun on erikoissairaanhoitoa tarvittu, on toimittu ihan tk:n kautta kuten muutkin ihmiset toimivat. Tähän taustalla on se, että mua on aina ärsyttänyt se, että "ylilääkärin kaverit" on marssineet suoraan päivystykseen ja vaatineet parasta mahdollista hoitoa, kun "se ja se herra isoherra luvannut". Vaan eipä näy luvanantajaa tutkimassa, hoitamassa ja kantamassa vastuuta.
Läheisteni kohdalla olen myös aika tarkka siitä, miten toimin. Olen uusinut vanhempieni verenpaine- ja kolesterolilääkkeet, kun ne on loma-aikana loppuneet, tehnyt siskolle allergialääkereseptejä ja omille lapsille olen kirjoittanut kipu- ja kuumelääkettä. Mutta mä ajattelen niin että jokainen, niin lääkäri itse kuin hänen omaisensa ja läheisensä ansaitsevat potilaan aseman, sen, että joku ulkopuolinen on häntä varten tarvittaessa ja kantaa vastuun. Minä voin antaa neuvoja ("ehkä kannattaa nyt kuitenkin seurata tilannetta vielä" tai "varaa päivystysaika terkkariin") mutta en kanna hoitovastuuta. Tilanteeseen saattaa liittyä jotain, jota mulle ei haluta kertoa enkä ehkä halua tietääkään.
Voi määrätä lääkkeitä, mutta ei voi kirjoittaa lähetettä erikoissairaanhoitoon.