Elämän rajallisuus
Vasta oltiin nuoria, nyt keski-ikäisiä ja kohta kuolleita.. Ihmisiä on ollut tuhansia vuosia, ja mitä heistä tavan pulliaisista on jäljelle jäänyt... ei edes kukaan muista enää.. olemme turhia..
Kommentit (45)
22 en tiedä oliko tuo sarkasmia vai ei joten otan kirjaimellisesti:
Oli se ainakin itsestäni aikanaan aikuistumisen kynnyksellä. Turhalta tuntui olla olemassa ja masensihan tuo. Taika oli tajuta ettei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä että olenko onnellinen vai en, ja lopullinen valinta on minun itseni (mahdollisuuksien puitteissa toki).
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:45"]
22 en tiedä oliko tuo sarkasmia vai ei joten otan kirjaimellisesti:
Oli se ainakin itsestäni aikanaan aikuistumisen kynnyksellä. Turhalta tuntui olla olemassa ja masensihan tuo. Taika oli tajuta ettei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä että olenko onnellinen vai en, ja lopullinen valinta on minun itseni (mahdollisuuksien puitteissa toki).
[/quote]
kuinka pääsit asian yli ja miten otat elämäsi nyt? elätkö normaalia elämää?
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:45"]
22 en tiedä oliko tuo sarkasmia vai ei joten otan kirjaimellisesti:
Oli se ainakin itsestäni aikanaan aikuistumisen kynnyksellä. Turhalta tuntui olla olemassa ja masensihan tuo. Taika oli tajuta ettei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä että olenko onnellinen vai en, ja lopullinen valinta on minun itseni (mahdollisuuksien puitteissa toki).
[/quote]
kuinka pääsit asian yli ja miten otat elämäsi nyt? elätkö normaalia elämää?
[/quote]
Ensin pitäisi määritellä normaali mutta joo. Asian yli pääsin sillä etten ajattele sitä liikaa, siitä ei ole mitään hyötyä. En voi ottaa tukea mistään joten on opittava seisomaan omilla jaloillaan. Merkitys löytyy arjen pienistä asioista.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:45"]
22 en tiedä oliko tuo sarkasmia vai ei joten otan kirjaimellisesti:
Oli se ainakin itsestäni aikanaan aikuistumisen kynnyksellä. Turhalta tuntui olla olemassa ja masensihan tuo. Taika oli tajuta ettei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä että olenko onnellinen vai en, ja lopullinen valinta on minun itseni (mahdollisuuksien puitteissa toki).
[/quote]
kuinka pääsit asian yli ja miten otat elämäsi nyt? elätkö normaalia elämää?
[/quote]
Ensin pitäisi määritellä normaali mutta joo. Asian yli pääsin sillä etten ajattele sitä liikaa, siitä ei ole mitään hyötyä. En voi ottaa tukea mistään joten on opittava seisomaan omilla jaloillaan. Merkitys löytyy arjen pienistä asioista.
[/quote]
entäs miehesi/naisesi, lapsesi? perheesi? mitä ajattelet heistä?
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:52"]Vasta oltiin nuoria, nyt keski-ikäisiä ja kohta kuolleita.. Ihmisiä on ollut tuhansia vuosia, ja mitä heistä tavan pulliaisista on jäljelle jäänyt... ei edes kukaan muista enää.. olemme turhia..
[/quote]
Pääsi räjähtäisi jos muistaisit kaikki 10000000000000000000000 ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:52"]Vasta oltiin nuoria, nyt keski-ikäisiä ja kohta kuolleita.. Ihmisiä on ollut tuhansia vuosia, ja mitä heistä tavan pulliaisista on jäljelle jäänyt... ei edes kukaan muista enää.. olemme turhia.. [/quote] Pääsi räjähtäisi jos muistaisit kaikki 10000000000000000000000 ihmistä.
[/quote]
minulla on superpää
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:45"]
22 en tiedä oliko tuo sarkasmia vai ei joten otan kirjaimellisesti:
Oli se ainakin itsestäni aikanaan aikuistumisen kynnyksellä. Turhalta tuntui olla olemassa ja masensihan tuo. Taika oli tajuta ettei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä että olenko onnellinen vai en, ja lopullinen valinta on minun itseni (mahdollisuuksien puitteissa toki).
[/quote]
kuinka pääsit asian yli ja miten otat elämäsi nyt? elätkö normaalia elämää?
[/quote]
Ensin pitäisi määritellä normaali mutta joo. Asian yli pääsin sillä etten ajattele sitä liikaa, siitä ei ole mitään hyötyä. En voi ottaa tukea mistään joten on opittava seisomaan omilla jaloillaan. Merkitys löytyy arjen pienistä asioista.
[/quote]
entäs miehesi/naisesi, lapsesi? perheesi? mitä ajattelet heistä?
[/quote]
Hyvää tietenkin. Epätäydellisiä niin kuin me kaikki, mutta hyvin rakkaita.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:58"]
hirveä keskustelu
[/quote]
No avaapas uusi vaikkapa anopin siis ihan järkyttävistä pimppikarvoista.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:58"]
hirveä keskustelu
[/quote]
Perustelisitko.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:43"]
Minkä ikäisiä olette, elämän rajallisuudesta tässä ketjussa kirjoittelevat?
Minä olen 31-vuotias kahden lapsen äiti ja aika ajoin vaivun ajattelemaan juuri tätä asiaa. Nyt varsinkin äitiysloman aikana tämä on pyörinyt ajatuksissani. Ahdistaa ajatus KAIKEN oman päättymisestä, vaikka kaikkeus ei päätykään... ahdistaa, kun on niin kiintynyt omaan elämäänsä ja siitä pitää luopua sataprosenttisesti. Toisaalta lohdullista, että olemme kaikki samassa veneessä ja kaikki kokevat saman kohtalon - se on meidän kohtalomme. Toisaalta olen ihminen, joka stressaa ja ajattelee monia asioita etukäteen tehden niistä hirveän peikon itselleen, ja kun se peikko tulee vihdoin kohdalle, se onkin paljon helpompi ja mukavampi asia mitä olin osannut kuvitella. Jospa elämän loppuminenkin on samanlainen kokemus minulle - jos sitä ylipäätään mitenkään kokee.
Surullista ja haikeaa silti. Mikäkän lohduttaisi?
[/quote]
Olen 23
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:27"]
Väinö Linna oli agnostikko, mutta myönsi, että jos ei ole elämää kuoleman jälkeen, ei tämänpuoleisellakaan elämällä ole mitään todellista merkitystä.
[/quote]
miksi tällä olisikaan merkitystä? me hölmöt liikaakuvittelevat edistyneet apinat..
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:57"]
Elämme illuusiossa, tämä ei ole todellista.
[/quote]
missä illuusiossa? oletko psykoosissa?
[/quote]
Vai oletko sinä? :O
[/quote]Vai me kaikki?Hui,pelottavaaaaaa
Minä pelkään kuolemaa ja ajatusta, että minua - juuri minua - ei sitte enää ole. Ahdistavaa!
Väinö Linna oli agnostikko, mutta myönsi, että jos ei ole elämää kuoleman jälkeen, ei tämänpuoleisellakaan elämällä ole mitään todellista merkitystä.
Minkä ikäisiä olette, elämän rajallisuudesta tässä ketjussa kirjoittelevat?
Minä olen 31-vuotias kahden lapsen äiti ja aika ajoin vaivun ajattelemaan juuri tätä asiaa. Nyt varsinkin äitiysloman aikana tämä on pyörinyt ajatuksissani. Ahdistaa ajatus KAIKEN oman päättymisestä, vaikka kaikkeus ei päätykään... ahdistaa, kun on niin kiintynyt omaan elämäänsä ja siitä pitää luopua sataprosenttisesti. Toisaalta lohdullista, että olemme kaikki samassa veneessä ja kaikki kokevat saman kohtalon - se on meidän kohtalomme. Toisaalta olen ihminen, joka stressaa ja ajattelee monia asioita etukäteen tehden niistä hirveän peikon itselleen, ja kun se peikko tulee vihdoin kohdalle, se onkin paljon helpompi ja mukavampi asia mitä olin osannut kuvitella. Jospa elämän loppuminenkin on samanlainen kokemus minulle - jos sitä ylipäätään mitenkään kokee.
Surullista ja haikeaa silti. Mikäkän lohduttaisi?
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:21"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:15"]
mitä järkeä tässä sitten on? tämä on varmaan syy itsemurhiin..
[/quote]
Ei mitään :D Siinä se vitsi piileekin. Jotkut eivät osaa tai kykene tekemään elämästään mielekästä. Toiset osaa ja toiset turvautuvat esimerkiksi uskontoihin. Uskovaiset eivät käsitä juuri sitä miten ateistit sietävät avoimia kysymyksiä elämän merkityksettömyyttä. Ateistit eivät ymmärrä miksi kaiken pitäisi olla valmista ja selitettyä.
[/quote]
musertava ajatus