Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisjoulu skitsofreenikon kanssa
28.12.2014 |
Voisko tämä olla viimeinen joulu tätä sorttia?
Suvussamme on enimmäkseen kotona pärjäävä skitsofreenikko. Takana on jälleen yksi jouluaika varsin värikästä ja vaiherikasta joulua. Näytelmä, jota koko perhe pyörittää, on luokassaan vallan taitavaa sosiaalista peliä, jolla pyritään pitämään yksi osallistuja riehaantumatta.
Kysymykseni kuuluukin, onko kohtuutonta ja sairaalloisen itsekästä ulkoistaa itsensä ja lapsensa tälläisistä tapahtumista sillä perusteella, että on kyllästynyt näyttelemään ja ylläpitämään kulissia, joka on tuskastuttavan teennäinen.
Karmea totuus on, että henkilön läsnäolo on aikalailla epämiellyttävää lähes koko perheen kannalta. Sosiaalisen vastuun kyllä ymmärrän, samalla tiedostan sen, että omat lapseni joutuvat elämään "varpaillaan" näiden sukulaisvierailuiden aikana. Missä menee raja siihen, että voi rehellisesti sanoa, ettei halua viettää aikaa ihmisen kanssa, kenen käytöstä pitää varoa ja pelätä.
Korkealle arvostan ihmisiä, ketkä antavat aikaansa hyväntekeväisyystyöhön ja vapaaehtoistoimintaan. Itsekkäästi kuitenkin kaipaan kipeästi stressitöntä ja rentoa vapaa-aikaa, joilloin voisi olla ihan ilman ulkoista puristusta.
Ehkä kuitenkin vaan väsyksissä viikon filmaamisesta, välipäivinä pääseekin taas duuniin lepäämään :/
Kommentit (36)
Kiitos kommenteistanne, hankala on aihe ja teki miten vain, on ratkaisu jonkun osapuolen kannalta huono.
Osa suvusta on etännyttänyt välit nimenomaisesta syystä, sekin on surullista, että yhden kärsivän ihmisen vuoksi menetetään merkityksellisiä kohtaamisia muiden sukulaisten kanssa.
Sairas ihminen, joka on lähtökohtaisesti aina hankala ja ilkeä, on surkea taakka ympäristölleen. Vaikka kuinka yrittäisi etsiä ihmisestä hyvää ja iloa, joutuu toteamaan, että sairaus on vienyt lähes koko ihmisen persoonan mennessään. Lääkitystä ja sen kohdallaan oloa en osaa arvioida, kova on ainakin valikoima, mitä päivittäin henkilö joutuu syömään. Terapia-apua ainakin on asuinkunta säästösyistä vähentänyt siinämäärin, että viikottaiset terapiat ovat nyt historiaa. Tilanne kuitenkaan ei ole vuosien aikana ainakaan parantunut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten puolesta ei voi elää ja olla, vain itsensä ja perheensä. Jos jää ylimääräisiä resursseja voi niistä vähän antaa muillekin. On itse vedettävä ne rajat vaikka se tuntuisi kuinka ikävälle!
Kaikkia ei vain voi auttaa. Ymmärrän harmituksesi, tuollainen voi olla raskas ihminen. Eräs sukulaiseni sairastaa samaa vaivaa, tosin ei ole enää aggressiivista tai draamasorttia, mutta välillä hieman vainoharhainen. Ei ole välttämättä huono asia jos vietät yhden joulun jossain muualla. Se voisi rikkoa omituiseksi näytelmäksi tullutta kaavaa.
Etenkin jos se on joka vuosi juuri juolu kun hän on mukana, voi alkaa tuntua puuduttavalta. Voiko asiaa järjestellä jotenkin eri tavalla - jos kyseinen henkilö asuu omillaan, voiko hän olla siellä osan joulun päivistä ja tulla yhteiseen jouluun esim 1-2 päivänä? Tai parina iltana syömään yhdessä? Tai sitten muu porukka meneekin skitsofreenikon luo käymään jonain joulun päivistä? Tällä tavalla tämä sairas ihminen voi olla mukana juhlinnassa ja samalla muut voivat viettää aikaa myös ilman häntä.
Kyllähän se olisi helpompaa suvuille, jos nämä kiukkuiset mielenterveyspitilaat suljettaisiin laitoksiin. Olisiko se kuitenkaan onnellista sille potilaalle. Säästösyistä näin ei enää tehdä. Omaisten olisi kumminkin helppo huokaista, kun hankala sululainen on säilössä ja turvassa laitoksessa. Sinne voisi sitten viedä vaikka joulukukan porukalla.
Nämä ovat monimutkaisia asioita.
Ei ole pakko jaksaa, eikä ole pakko sietää. Skitsofrenia on etenevä sairaus. Tee itsesi kanssa sopu ja päätä hyvissä ajoin miten ensi joulun vietät. Ei se tee sinusta huonoa ihmistä, jos ensi joulun vietät vain lastesi kanssa tai vain piipahdat sukulaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä ei ole sun lapsi, niin tottakai voitte viettää oman joulunne... Niin me muutkin tehdään. Ei kaikki jaksa sukulaisjoukuja, oli siellä mt-potilaita tahi ei.
Onko se pakko nähdä aina niemenomaan jouluna? Joulu on kuitenkin lapsiperheille aika big deal. Ottakaa joku toinen juhlapyhä tai joku muu ajankohta joka on tämän henkilön kanssa toimeentulemiselle omistettu. Vietätte sitten joulua rauhassa kotonanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin ajattelisin ensi sijassa omia lapsia. Se on minusta vanhempien tehtävä. Kenenkään lapsen ei tarvitse kuunnella itsemurha-uhkailuja eikä muutakaan sairasta settiä. Koska on imeisesti lähisukulainen niin pidä yhteyttä muuten jos voit ja pidä huoli, että lapsilla on turvallinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuus on pahassa ristiriidassa sen kanssa kuinka taas kerran joulun alla kampanjoitiin yksinäistä joulua vastaan. Kenenkään ei pitäisi joutua viettämään joulua yksin, jokaiselle pitäisi löytyä joku joka välittää jne.
Ja tässä ketjussa sitten paljastuu se todellisuus: kenen osa se sitten on välittää niistä jotka vanhuuden, sairauden jne johdosta ovat päätyneet yksin vailla ihmisiä jotka tahtoisivat heidän kanssaan aikaa viettää edes kerran vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu on varmaan sille skitsofreenikolle tärkeä ajankohta tavata sukua ja hänelle on ihanaa, että saa olla suvun kanssa monta päivää. Hän on muulloin aivan yksin ja varmaan odottaa joulua.
Totta, totuus on ristiriidassa yleisen ihanteen kanssa...
Minut on kasvatettu tyyliin "perhe pitää yhtä ja ketään ei jätetä" ja siksipä tätä tilannetta olenkin sietänyt vuosikaudet. Nyt ehkä oman ikääntymisen, lasten kasvamisen ja elämän rajallisuuden ymmärtämisen kautta, mitta alkaa olla täynnä.
Minä niin mielelläni ottaisin vaikka kolme yksinäistä vanhusta koko jouluksi, jos saisin antaa vaihdossa yhden hankalan juhlavieraan. Mutta ei elämä niin mene. Se menee niin, että jos ilmoitan, että meidän perhe ei paikalle tule, pilaan tällä ilmoituksella koko loppuporukan joulun. Ja niin en varmaankaan tee.
Toisaalta on tämä ollut lapsillekin varmasti opettavaa, osaavatpahan käyttäytyä korrektisti, meluamatta ja turhia ilakoimatta, kun tarve vaatii. Kotimatkat ovat aina hyvää keskustelua siitä, miten ihmiset voivat ymmärtää asioita eri tavoin. Esim. lasten elokuvalle nauraminen voidaan kokea henkilökohtaiseksi pilkaksi tai lahjapaperin teippauksella voi olla erikoisia merkityksiä koko maailman kannalta.
Ihmeellinen on ihmismieli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, todellakin ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla on useampikin lähisukulainen psykoottinen, ei ole mennyt ainuttakaan joulua tai muuta juhlapyhää viiteentoista vuoteen ettei joku sekoilisi tai riehuisi. Itse päätin, että vietän ensi joulun yksin, olen nimittäin lapseton sinkku. Muu suku saa ihan rauhassa loukkaantua ja suuttua, olen jo ihan tarpeeksi uhrannut henkisiä resurssejani perheeni vuoksi. Johonkin se omakin raja täytyy vetää, tämän opin terapeutiltani. En jaksa enää muiden vainoharhoja, agressiivisuutta yms. Harmillista, että samalla joudun ottamaan etäisyyttä myös niihin sukulaisiin, jotka ovat terveitä :/
Tuommoset sairaat ovat todella rasittavia jos niitä vanhemmat hyysää kotona kun ei "raskita" ajoissa viedä asiankuuluvaan hoitoon, olkoon joulu, juhannus tai arki. SIinä paskassa joutuu muu perhe ja etenkin lapset olemaan koko lapsuutensa ja olemaan tosiaankin varpaillaan, että mistä päin nyt tuulee ja kuinka pitää miellyttää mielisairasta. TOdella itsekästä vanhemmilta hyysätä terveiden lasten kustannuksella kun tällaiset todellakin kuuluu hoitolaitokseen eikä kotiin sekoilemaan.
Luojan kiitos, tätä paskaa ei tarvitse enää sietää omassa kodissa ja omien lasten.
Jos tekee oman perheen kohdalla linjanvedon, että tätä sukulaista ei enää tavata, niin vastuu vaan siirtyy enemmän muille. Onko sekään reilua.