"kiusaamisesta"

Eikö kannattaisi vähän katsella mitä ympärillä tapahtuu? 

-P16

Ja sinähän et pidä sitä ilkeästi katsomista ja vaikkapa toisen epäonnistumiselle naureskelua, ja ryhmässä kuiskuttelua välillä vilkuillen ja nauraen, kiusaamisena? Ja jos vaikka nämä samat tyypit ovat aiemmin suoraan sanallisesti haukkuneet, jättävät ulkopuolelle jne., ja toiminta sitten jatkuu esim. tuollaisena mainitsemanasi? Just.

No, ei se noin yksioikoista ole.

kyllä joa halutaan , niin katsotaan laajemminkin. 

Mitenkään vähättelemättä opettajien ammattitaitoa joskus törmää myös tällaiseen:

Kiusattu uskaltautuu kertomaan kiusaamisestaan opettajalle. Kiusaaminen on ollut opettajille huomaamatonta (ilkeitä katseita, syrjään jättämistä yms.), mutta jatkuvaa ja kiusatun itsetuntoa musertavaa. Opettajan mielestä kiusaajat ovat kuitenkin hyvin koulutettujen vanhempien pikku kullanmuruja, jotka ovat aina tunneillakin niin aktiivisia, etteivät mitenkään voi kiusata. Ehkä opettaja on itsekin kiusannut vastaavalla tavalla lapsena.

Eli toisin sanoen: et käsitä mistä kiusaamisessa, varsinkaan huomaamattommasa sellaisessa, on kyse. Tyypillinen ope.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:15"]Mitenkään vähättelemättä oikeaa kiusaamista, niin opena törmään usein myös tällaiseen:

"Kiusattu", usein äärimmäisen epävarma, neuroottinen ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko tyttö tulee kertomaan kiusamisesta. Hän nimeää suuren joukon kiusaajia, joista moni on todella kivan ja tasapainoisen oloisia reippaita lapsia. Kiusaaminen on jotain "pahasti katsomista" ja naureskelua. Kivatiimi kutsuu kaikki kiusaajat koolle ja he ovat ihan hoomoilasna että mitä. Ja tätä sitten jatketaan jopa vuosia ties minkä,ammattoauttajien kesken...

Ja tästähän ei saa puhua. Kiusattu on aina oikeassa ja kiusaajat "pitäisi tappaa"...?
[/quote]

Meidän yläasteen luokalla oli juuri näin.

Joo munkin kiusaaja osa näyttää "herranterttunaamaa" hännystelijäjoukko ympärillään. Itse vetäydyin apaattisena ja surullisena joukon ulkopuolelle, enkä saanut kyllä opettajilta minkäänlaista ymmärrystä... Näitä on niiin nähty. Pitäis osata katsoa asioita hieman laajemmin.

Niinpä niin. Kiusaaminen onkin monesti juuri tuollaista ns opettajille näkymätöntä. En usko että se yksi tyttö vuosia "kiusaa" muita ilmoittamalla että muut kiusaa sitä. On siinä oikeat syyt ja hyvä kun on uskallettu kertoa. Onko erilaisten (vaikka niiden hiljaisten) kiusaaminen oikein?

T: entinen koulukiusattu

Opettajien kuulo ja havannointikyky on kyllä järkyttävän huonoa kun eivät pysty erottamaan mikä on kiusaamista ja mikä ei. Vittu mitä siirappiaivoja opeiksi päästetään.

Kiusattu sen tietää parhaiten, milloin kokee itsensä kiusatuksi... Ja kun kertomaan tulee, on tilanne usein jo paha! Kasvavissa oppilasmäärissä opettajan on entistä vaikeampi kiusaamista havaita!

AP ei ymmärrä miten sosiopaatti toimii.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:42"]

Kiusattu sen tietää parhaiten, milloin kokee itsensä kiusatuksi... Ja kun kertomaan tulee, on tilanne usein jo paha! Kasvavissa oppilasmäärissä opettajan on entistä vaikeampi kiusaamista havaita!

[/quote]

Niinpä, ja kuvitteletko ap, että se epävarma ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko oppilas uskaltaisi kertoa kiusaamisesta, jos ei sellaista olisi oikeasti kokenut? t. 5

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:15"]

Mitenkään vähättelemättä oikeaa kiusaamista, niin opena törmään usein myös tällaiseen:

"Kiusattu", usein äärimmäisen epävarma, neuroottinen ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko tyttö tulee kertomaan kiusamisesta. Hän nimeää suuren joukon kiusaajia, joista moni on todella kivan ja tasapainoisen oloisia reippaita lapsia. Kiusaaminen on jotain "pahasti katsomista" ja naureskelua. Kivatiimi kutsuu kaikki kiusaajat koolle ja he ovat ihan hoomoilasna että mitä. Ja tätä sitten jatketaan jopa vuosia ties minkä,ammattoauttajien kesken...

Ja tästähän ei saa puhua. Kiusattu on aina oikeassa ja kiusaajat "pitäisi tappaa"...?

[/quote]

Miksiköhän kiusattu on usein epävarma ja sosiaalisilta taidoiltaan heikko? Niin, mietipä sitä!

Miksiköhän kiusaajat ovat ihan hoomoilasina, kun heitä syytetään? Olisiko juuri siksi, että pääsevät siten kuin koira veräjästä?

Kukaan ei ole käskenyt tappaa kiusaajia. Heillä pitää kuitenkin tehdä selväksi, että teoilla on seurauksensa. Kouluikäisenä on vielä mahdollista tulla järkiinsä, mutta jos kiusaajan annetaan kasvaa aikuiseksi asti luulossa, että hän ei ole tehnyt mitään väärää, hänestä kasvaa todennäköisesti ap:n kaltainen empatiakyvytön aikuinen.

Se on sana sanaa vastaan ja hyvin harvoin on mitään oikeita todisteita kiusaamisesta. Jotkut on ihan kauheen herkkiä ja pelkää vaikka niille ei olisi edes sanottu edes oikein koskaan mitään.  

Ja kiusaamista on myös syytellä toisia kiusaamisesta koska siitä seuraa aina ongelmia ja leimaamista. 

Minunkin luokallani oli ala-asteella tyttö, joka koki kaiken kiusaamisena. Siis ihan kaiken. Minä ja moni muu kaverini istuttiin monet kerrat opettajan puhuttelussa kun oltiin "kiusattu". "Uhri" tulkitse kiusaamiseksi mm:

- Supattelun ja viestilaput. Jos supisin jotain kaverini korvaan tai lähetin kaverilleni viestilapun, oli tämä tyttö varma, että asia koski häntä. Varsinkin jos supinan aihe oli jokin hauska ja se sai toisen nauramaan, oli tyttö jo matkalla opettajan luo kertomaan, että hänelle naureskellaan.

- Häneen päin katsominen. Katsoit millä ilmeellä tahansa, tahallasi tai vahingossa jonnekin sinne suuntaan, se oli tämän tytön tulkinnan mukaan ilkeää, jopa "murhaavaa" mulkoilua. Hän muunmuassa väitti kerran opettajalle, että uhkailin häntä katseellani.

- Jos hänet otti leikkiin, niin hän saattoi kesken leikin tai sen jälkeen mennä kertomaan, kuinka häntä on kiusattu leikkiessä. Jos hän hävisi esimerkiksi hipassa, se oli kiusaamista. Luonnollisesti kun häntä ei sitten sattuneesta syystä haluttu leikkeihin, sekin oli kiusaamista ja syrjimistä.

- Jos koskit häneen vahingossa, se oli "tahallista tyrkkimistä ja melkein lyömistä". Erän luokan poika kaatui kerran tätä tyttöä päin kaverinsa kanssa leikillään nahistellessaan, tyttö oli sitä mieltä että poika teki sen tahallaan satuttaakseen häntä.

Tuo tyttö oli todella huonoitsetuntoinen ja hänen sosiaaliset taitonsa olivat olemattomat. Lapsena luulin hänen käyttäytyvän noin ilkeyttään ja veemäisyyttään, mutta nyt aikuisena ymmärrän että hän saattoi oikeasti olla arka ja ahdistunut. Olen lukenut joitain hänen aikuisiällään nettiin kirjoittamiaan tekstejä ja niissä hän kuvaa itseään rankasti koulukiusatuksi. Kai se on näkökulmakysymys, mutta sen tiedän varmuudella, että ainakaan niinä kuutena vuotena mitä olimme samalla luokalla, häntä ei ole kiusattu mitenkään tarkoituksellisesti "koko luokan voimin" kuten hän itse kuvailee lapsuuttaan.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:00"]

Minunkin luokallani oli ala-asteella tyttö, joka koki kaiken kiusaamisena. Siis ihan kaiken. Minä ja moni muu kaverini istuttiin monet kerrat opettajan puhuttelussa kun oltiin "kiusattu". "Uhri" tulkitse kiusaamiseksi mm:

- Supattelun ja viestilaput. Jos supisin jotain kaverini korvaan tai lähetin kaverilleni viestilapun, oli tämä tyttö varma, että asia koski häntä. Varsinkin jos supinan aihe oli jokin hauska ja se sai toisen nauramaan, oli tyttö jo matkalla opettajan luo kertomaan, että hänelle naureskellaan.

- Häneen päin katsominen. Katsoit millä ilmeellä tahansa, tahallasi tai vahingossa jonnekin sinne suuntaan, se oli tämän tytön tulkinnan mukaan ilkeää, jopa "murhaavaa" mulkoilua. Hän muunmuassa väitti kerran opettajalle, että uhkailin häntä katseellani.

- Jos hänet otti leikkiin, niin hän saattoi kesken leikin tai sen jälkeen mennä kertomaan, kuinka häntä on kiusattu leikkiessä. Jos hän hävisi esimerkiksi hipassa, se oli kiusaamista. Luonnollisesti kun häntä ei sitten sattuneesta syystä haluttu leikkeihin, sekin oli kiusaamista ja syrjimistä.

- Jos koskit häneen vahingossa, se oli "tahallista tyrkkimistä ja melkein lyömistä". Erän luokan poika kaatui kerran tätä tyttöä päin kaverinsa kanssa leikillään nahistellessaan, tyttö oli sitä mieltä että poika teki sen tahallaan satuttaakseen häntä.

Tuo tyttö oli todella huonoitsetuntoinen ja hänen sosiaaliset taitonsa olivat olemattomat. Lapsena luulin hänen käyttäytyvän noin ilkeyttään ja veemäisyyttään, mutta nyt aikuisena ymmärrän että hän saattoi oikeasti olla arka ja ahdistunut. Olen lukenut joitain hänen aikuisiällään nettiin kirjoittamiaan tekstejä ja niissä hän kuvaa itseään rankasti koulukiusatuksi. Kai se on näkökulmakysymys, mutta sen tiedän varmuudella, että ainakaan niinä kuutena vuotena mitä olimme samalla luokalla, häntä ei ole kiusattu mitenkään tarkoituksellisesti "koko luokan voimin" kuten hän itse kuvailee lapsuuttaan.

[/quote]

Tuollaiseksi tulee kun tarpeeksi kauan kokee kiusaamista. Varmaan vähän vaikea luottaa ihmisiin jos on aina saanut paskaa niskaansa. Kiusaaja usein myös vähättelee tekojaan: "En mä ny sulle nauranu"

Niin, muna vai kana? Onko tyttö sosiaalisilta taidoiltaan niin heikko, että hän tulee siksi kiusatuksi, vai tekeekö kiusaaminen hänestä sosiaalisesti heikon? Nimittäin pitkälle kiusattu ei tasan taatusti ole sosiaalisilta taidoiltaan vahvoilla - missä hän niitä olisi päässyt harjoittelemaan, jos hänet sysätään ulos joukosta? Toisekseen kiusaaja ei aina ole se klassinen kaikkia häiriköivä ja itsekin kärsivä raukka, vaan ihan tavallinen tyttö tai poika ihan tavallisesta perheestä, ehkäpä jopa suosittu ja kaiken kaikkiaan hyvä oppilas. Ulkoapäin on helppo todeta, että kiusattu on vain liian omituinen menestyäkseen ihmissuhteissa. Totuus voi olla, että nämä samat hyvät oppilaat heittävät tämän raukan repun kinoksiin kotimatkalla, savustavat hänet leikeistä ulos, juoruavat ja puhuvat pahaa, ottavat näennäisesti ryhmätöihin mutta passittavat hänet tekemään omaa osuuttaan yksin. Eivät siksi, että olisivat lähtökohtaisesti pahoja tai syntyjään ilkeitä. Kiusaaminen on vallastilanne, jossa kiusaajaa kannustaa lauma ihan tavallisia lapsia tavalla tai toisella. Ja tilanne vain yltyy, kun kaltaisesi opettajat tyytyvät näennäiseen tilanteeseen eivätkä välttämättä koskaan selvitä tarinaa tämän kaiken takana.

Tunnen erään henkilön joka on epävarmuutensa takia erittäin ilkeä muille, jatkuvasti tiuskii ja purkaa pahaa oloaan ihme tilanteissa. Senpä takia ihmiset alkavat vältellä häntä. Itse kokee tietysti olevansa kiusattu ja syrjitty. Ei tunnusta itsessään olevan mitään vikaa.