Äitini on sairas kontrollifriikki ja tarvitsen apua

Tästä tulee niin pitkä romaani ja kiitän niitä, ketkä jaksavat lukea tämän ja antaa neuvoja tähän kamalaan tilanteeseen. Yritän hieman tiivistää tilannetta, sillä muuten tästä tulisi kamalan pitkä romaani. Kysykää jos tulee jotain kysyttävää tai jotain jäi epäselväksi.

Eli olen siis 19-vuotias, kuukauden päästä 20 vuotta täyttävä nuori nainen. Minulla on ollut aina huono suhde äitiini, ja olen koko ikäni joutunut kestämään silmitöntä henkistä väkivaltaa häneltä. Viime aikoina tilanne on tuntunut riistäytyvän käsistä ja jaksaminen alkaa olla jo aika lopussa.

Minun kasvuni on ollut äidilleni ilmeisesti kova paikka. Olen perheen kuopus. Kun aloin seurustelemaan ensimmäisen poikaystäväni kanssa(olin 15-vuotias), hän teki selväksi, etten saa seurustella.

Äidilläni on aina ollut ongelmia sen kanssa, että olen seksuaalisesti aktiivinen. Hauskinta tässä on se, että en ole koskaan hiiskahtanutkaan hänelle seksielämästäni, eli hänen ei pitäisi tietää siitä. En ole koskaan harrastanut seksiä kotona enkä myöskään koskaan maininnut sanallakaan olevani seksuaalisesti aktiivinen. Jostain hän keksi, että olen joku koko kylän polkupyörä ja että harrastan seksiä jokaisen miehen kanssa.

Hän tykkää penkoa kaappejani ja laukkujani, ja kun hän löysi e-pillerini, hän sai hermoromahduksen ja haukkui minut täysin huoraksi, miestennielijäksi ja niin edelleen. Mainittakoon, että silloin 15-vuotiaana en harrastanut seksiä, vaikka seurustelinkin, vaan söin pillereitä kuukautisten takia. Neitsyyteni menetin paljon myöhemmin.

No, ensimmäinen parisuhteeni päättyi(olin tällöin 17) ja hän oli oikein onnellinen että lopetin sellaiset ”huorausjutut” (tällä nimellä hän kutsuu seurustelua) ja että olin sinkku. Tällöin kontrollointi ei helpottanut, vaan hän siirtyi muihin asioihin. Hän halusi tietää joka ikisen liikkeeni, raha-asiani olivat hänen asioitaan, ja 17-vuotiaaksi saakka minun kotiintuloaikani oli viikonloppuisin klo 22 ja arkena klo 20. Hän suuttui, jos ei saanut tietää 24/7 missä menen, hän vaati että saa valita mitkä kurssit käyn lukiossa (pakotti minut lukemaan mm. venäjän oppimäärän), ja niin edelleen. Näitä on niin paljon, ettei tila riitä kertomaan. Laukkujen ja kaappien penkominen vain jatkui.

Tutustuin 18-vuotiaana mukavaan ja kunnolliseen, saman ikäiseen poikaan. Aloimme seurustella, ja olemme nyt olleet yhdessä yli vuoden. Poikaystäväni on todella hyväkäytöksinen, kohtelee minua hyvin, hänellä on tavoitteita, on todella fiksu ja komea, harrastaa urheilua ja on päihteetön. Eli hän ei siis ole mikään häntäheikki joka hakkaa ja pettää minua minkä kerkeää. Salasin seurusteluni aika pitkään, taisin vasta puolen vuoden päästä paljastaa, että minulla on poikaystävä nyt. Senkin jouduin tekemään isäni kautta, sillä hän on rento ja osaa pohjustaa äidilleni tuollaiset asiat. En kertonut tästä heti, koska äitini aina varoitteli ”huoraamisesta” (eli siis seurustelusta) ja kielsi minulta sen, koska olen liian nuori semmoiseen, se ei minulle kuulu ja minun täytyy keskittää huomioni 100%:sesti yliopistoon hakemiselle.

No, helvetti tietenkin repesi, kun hän kuuli että minulla on taas poikaystävä. Hän sai taas hermoromahduksen, muistan kun hän huusi minulle että miksi minua kiinnostaa vain miesten kanssa oleminen, olen oksettava, poikaystäväni on oksettava (huom. hän ei ollut tavannut häntä), miksi keskityn vain seksin harrastamiseen, olen liian nuori siihen, seurustelu ja seksi kuuluu aikuisille, olen vielä pieni lapsi, keskittyisit yliopistoon pääsemiseen jne. Tiedän, että tämä kuulostaa sairaalta :-(

En välittänyt näistä huudoista ja kielloista, olinhan jo täysi-ikäinen. Täysi-ikäistyttyäni äitini suuttui minulle, koska otin tilini omiin nimiini, enkä kerro raha-asioistani (mm. miten paljon tienaan ja paljonko minulla on rahaa tililläni). Jos menin poikaystävän sukulaisille, jouduin valehtelemaan äidilleni, koska hän ei ikinä antaisi minun mennä.

Ennen joulua päätin mennä poikaystäväni kanssa jälleen hänen sukulaistensa luo, ja päätin kertoa äidilleni totuuden, että menen poikaystäväni sukulaisten luo, koska olin kyllästynyt valehteluun. Tästä äitini flippasi jälleen. Tuli huutoa siitä, että olen liian nuori seurustelemaan, saatika matkustamaan poikaystäväni kanssa kahdestaan (viereiselle paikkakunnalle). Huusi, että seksiä en saa harrastaa ja se on aikuisille, enkä minä saa tehdä sitä sillä olen vielä lapsi. En edes muista, mitä kaikkea hän minulle sanoi, hän huusi minulle niin kamalia asioita…

Tuntuu, että seksuaalisuuteni on pilalla. Kuulen joka päivä häneltä, kuinka seksi on väärin ja likaista (eikä hän ole edes uskovainen…) ja se on oksettavaa, ja olen liian nuori harrastamaan moista, se on kielletty minulta jne jne. Tämä vaikuttaa seksielämääni negatiivisesti, enkä oikein osaa edes nauttia seksistä, kun minulle on opetettu pienestä asti näin.

Olen myös kertonut, että muutan keväällä yhteen poikaystäväni kanssa. Tästäkin tuli hirveät huudot minulle, että tällainen pikkupissis on liian nuori moiseen.

Minusta tuntuu, etten kestä enää. Olen koko elämäni sietänyt tällaista henkistä väkivaltaa. Koskaan en ole saanut yhtäkään kannustavaa sanaa, aina vain haukkuja ja halveksuntaa. Ihan pienestä asti muistan että pelkästä maitolasin kaatumisesta sain tukkapöllyä ja huutoa. Ja uskokaa tai älkää, mutta hän myös kieltää minulta tamponien ja stringien käytön, sillä olen liian nuori. Tamponit pilaa emättimen ja stringit ovat aikuisten naisten pornohepeneitä.

Kaikki unelmani hän lyttää, sanoo ettei minusta tule mitään enkä pääse minnekään yliopistoon, koska harrastan vain päivät pitkät seksiä miesten kanssa. Hänen kanssaan on mahdotonta tulla toimeen, vaikka kuinka yrittäisi. Tästä syystä meidän suhteemme on ihan pilalla. Meillä ei ole ikinä äiti-tytär-hetkiä, vaan melkein joka päivä on huutoriitelyä. Ja jos on rauhallinen päivä, olemme vain hiljaa emmekä puhu toisillemme mitään.

Joskus puhuin isäni kanssa tästä ja hän sanoi, että äidilläni on vaikeuksia päästää minusta irti, sillä olen aina hänen pieni tyttönsä. Mutta enhän minä ole mikään lapsi enää, mielestäni 19-vuotias voi ihan hyvin seurustella ja harrastaa seksiä, tai matkustaa ilman että äiti kieltää.

En ymmärrä mistä tällainen käytös kumpuaa. Olen vastuullinen nuori, lukiosta kirjoitin kaksi Laudaturia ja kolme Eximiaa. Tienaan omat rahani käymällä töissä ja keväällä pyrin yliopistoon toista kertaa arvostetulle alalle. Koskaan en ole tullut kotiin räkäkännissä, jakanut itseäni kadulla, käyttänyt huumeita tai paskonut koulunkäyntiäni. Poikaystäväni suku rakastaa minua, ovat ottaneet minut lämpimin halauksin vastaan, olen ollut aina tervetullut. Äitini sen sijaan on tavannut poikaystäväni vain kerran, sillä hän ei suostu tapaamaan miestä, joka ”turmelee tytärtään”. Eli meille ei saa tämä poika koskaan tulla. Isäni on tavannut poikaystäväni useamman kerran, ja he tulevatkin hyvin toimeen ja vietämme useinkin aikaa yhdessä.

Eli tiivistettynä, äitini on kontrollifriikki joka ei pysty päästämään minusta irti, eikä hyväksymään sitä, etten ole enää pikkuvauva. Mitä teen?

Lisään vielä, että tosiaan toivon, että olisin trolli, mutta tämä on minulle täyttä arkipäivää. Joten tarvitsen apua, ennen kuin sekoan itse. Kiitos.