Avioliitto aiheuttanut valtavat traumat seksiä kohtaan

Olen ollut avioliitossa mieheni kanssa 11 vuotta, kaksi lasta. Olen lapsen syntymän jälkeen kokenut tulleeni kiusatuksi, haukutuksi, painostetuksi ja jatkuvasti nimitellyksi seksin takia mieheni taholta.

Ekan lapsen syntymän jälkeen harrastimme ekan kerran seksiä noin 3 viikkoa synnytyksestä. Sen jälkeen säännöllisesti vähintään kerran tai kaksi viikossa. Miehen mielestä meidän olisi tullut sännätä aina sänkypuuhiin kun lapsi nukahti ulos vaunuihin. Samoin iltaisin kun lapsi viimein rauhoittui ekoille kunnollisille pitkille unille olisi pitänyt saman tien alkaa herraa viihdyttämään seksihommilla. Ei puhettakaan, että olisi ollut ajatus minun omalle ajalle lehteä lukien, teetä juoden, rentoutuen. Ei hänellä tullut sellainen mieleenkään, jos tätä yritin ehdottaa olin saatanan pihtari ja huoriinko tässä pitää lähteä. Nämä kuuluisat sanat hän sanoi kerran töistä tullessaan kun lapsi oli noin 5kk ikäinen.

Sanomattakin selvää varmaan, että minä hoidin yöheräilyt sekä viikonloppuaamut. Herra oli niin väsynyt töistään (8-16 toimistotyö) että nukkui sekä lauantait että sunnuntait. Muutaman kerran heräsi lapsen kanssa sunnuntaina, mutta lapsihan karjui minua kurkku suorana eikä isällä riittänyt mitkään keinot tilanteen selvittelyyn tai rauhoittamiseen.

Lapsen ollessa noin vuoden ikäinen olin jo aivan uupunut arkeen. Saimme kotiin perhetyöntekijän, jolle yritin puhua myös parisuhteemme ongelmista. Siinä vaiheessa oli ollut jo yksi fyysinen yhteenotto, josta olin saanut mustelmat käsivarsiini.

Toinen lapsi sai alkunsa pakkoseksistä sohvalla, en olisi itse mitenkään jaksanut mutta mies pakotti minut siihen ja laukesi väkisin sisälle. Toinen lapsi on kuitenkin ollut aarteeni, elämäni valo ja ilo. Aivan ihana lapsi, täynnä rakkautta ja lämpöä. Häntä en kadu. Hän on tasapainottanut perheemme arkea haastavan esikoisen jälkeen, sillä esikoislapsemme on luonteeltaan huomattavasti hankalampi.

Tällä hetkellä tilanne on se, etten pysty enää seksiin laisinkaan. Koko keho pistää vastaan, oksettaa, ällöttää, tekee mieli murjoa miehen namaaa nyrkeillä. En olisi uskonut, että tähän oikeasti tullaan. Joskus ajattelin, että tässä voi käydä vielä näin, kun tarpeeksi monta kertaa suostun seksiin vasten tahtoani. Niitä kertoja on ollut monia.

Koen olevani täysin traumatisoitunut seksin suhteen ja täysin umpikujassa miehen kanssa joka muuttuu vain koko ajan ilkeämmäksi ja hankalammaksi. Enää hän ei minua hauku, se loppui kun hän huomasi nyt etten oikeasti enää halua. Nyt hänellä on päällä kunnon vittumainen ja ilkeä kausi, jossa keskittyy siihen miten huonosti meillä menee ja miten kaikki on aivan perseestä tässä elämässä.

Itse haluaisin vain rauhaa. Olla aikuinen, oma itseni. Hoitaa kehoani ja mieltäni rauhassa. Ajatella asioita lämmöllä ja ilolla, elää elämää rauhassa eteenpäin, vailla valtavaa kehollista seksipainetta. Tällaistako se avioliitto oikeasti on?

Kahden tyttären äitinä en anna heidän koskaan mennä naimisiin, jos tämä on se mihin se johtaa. Olen 41-vuotias, jos sillä on merkitystä. Koen että elämää on vielä paljonkin löytää siihen onnea ja iloa.