Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaisinpa elää omannäköistä elämää. Muita?
23.10.2021 |
Mikä minua estää? Onko rajoitteet vain omassa päässä? Mikä sinua estää?
Minulla on 3 lasta, jotka ovat tärkeintä maailmassa. Tuntuu että heidän vuokseen en uskalla tehdä muutoksia elämässäni. Pelkään olevani surkea äiti... Nyt olen onneton parisuhteessa, inhoan asuinaluettamme ja sen puuttuvaa omaa rauhaa. Talo on miehen, en ole edes sisustanut tätä mieleiseksi. Koska kaikki pitää olla harmaata, väritöntä ja tylsää... Miehen mielestä kaikki on hyvin näin. Minun rahat menee lapsiin ja elämiseen, mies ostaa itselleen mitä haluaa... Tekee mitä haluaa. Avioero on väistämätön. En jaksa enää pitkään, mutta silti viivyttelen ja voin huonosti... Olen kodinhoitaja ja laskunmaksaja. Miestä ei taida kiinnostaa minun asiat. Miten se voi olla tyytyväinen tähän??? Yhdessä 13 vuotta, viimeiset 7 ei kovin kummoisia.
Haluaisin oman talon minulle ja lapsille, oman pihan. Laittaa sen omanlaiseksi. Työkin minulla on, huonopalkkainen ja inhottava. Mutta työ kuitenkin. Saisiko sillä lainaa? En uskalla edes kysyä. Miten lapset? Kukaan ei ymmärtäisi miksi eroan hyvästä miehestä.
Mistä voimaa muuttaa tämä? Olen lamaantunut, ajoittain pelkään olevani myös masentunut.
Kommentit (14)
Äkkiä pois vain ja elämä mieluisaksi. Itsellä elämä parani. Eron jälkeen muutaman vuoden kuluttua vielä vaihdoin kaupunkia ja työpaikkaa.
Elämässä katuu yleensä vain tekemättömiä asioita, ei tehtyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko teillä kuitenkin pariterapian paikka? Sinun täytyy saada näkemyksesi ilmaistua miehelle niin, että hän myös kuuntelee ne.
Kyllä se päivä vielä koittaa kun huomaat että, elämä on tässä ja nyt, sinun elämäsi, sinä myös päätät siitä, ja sitten teet ratkaisusi.
Olen varmaan. En ymmärrä miten tähän päädyttiin... En valita miehelle enkä muille. Elän vain kuin puunukke. En ole marttyyri, tiedän itse sotkuni aiheuttaneeni ja tiedän, että minun hommani se on kaivaa itseni ulos tästä. Työkaluja vain kaipaisin...
Sellaisia ystäviä ei ole, joille voisin tästä puhua. Siksi puran tänne.
Ap
Kirjaa itsellesi paperille ylös kaikki nyt tilanteessa harmittavat asiat. Tutki, mitkä ovat sellaisia, joiden muuttaminen on omassa vallassasi. Avauksen perusteella vaikuttaa siltä, että mies hyötyy sinusta taloudellisesti. Tee laskelmat, miten pärjäisit yksin lasten kanssa, kun saat elatusmaksut, palkan työstäsi ja mahdollisesti asumistukea.
Parisuhde ei anna sinulle ainakaan tällä hetkellä muuta kuin mahdollisuuden asua lasten kanssa miehen omistamassa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän omannäköistä elämää. En välitä siitä mitä muut minusta ajattelee. Ylpeys käy lankeemuksen edellä eli turha yrittää esittää jotain parempaa kuin on tai tavoitella semmoista, johon vain lahjakkaat ja hyväosaiseen perheeseen syntyneet voi saada. Olen tyytyväinen työtön. Välillä käyn muutaman tunnin töissä/kk ettei työkkäri häiritse. Elän hyvin säästeliäästi enkä halua puolisoa tai lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se päivä vielä koittaa kun huomaat että, elämä on tässä ja nyt, sinun elämäsi, sinä myös päätät siitä, ja sitten teet ratkaisusi.
Kiitos näistä sanoista. Olen pelännyt että se päivä ei koita, ei ole enää voimia. Mutta ehkä se tulee. Pakkohan sen on tulla. Mies ei tule ymmärtämään.
Joku ehdotti pariterapiaa, mies ei suostuisi. Minä olen se jolla on ongelmia, ei hän. Tottahan se toisaalta on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan. En ymmärrä miten tähän päädyttiin... En valita miehelle enkä muille. Elän vain kuin puunukke. En ole marttyyri, tiedän itse sotkuni aiheuttaneeni ja tiedän, että minun hommani se on kaivaa itseni ulos tästä. Työkaluja vain kaipaisin...
Sellaisia ystäviä ei ole, joille voisin tästä puhua. Siksi puran tänne.
Ap
Harrastatko vielä seksiä miehesi kanssa?
Tilanteesi kuulostaa tutulta, olen lähes samassa tilanteessa ja mietin sitä että onko teillä vielä läheisyys luontevaa, jos et pysty asiasta puhumaan? Itse ainakin olen tämänkaltaisten ajatusten vallitessa alkanut vihata myös seksiä, pidän miestäni todella inhottavana ja en haluaisi olla hänen lähellään lainkaan - tämäkin tietenkin aiheuttaa vielä lisää ongelmia.
Mieti vielä onko ero ainoa vaihtoehto. Miksi et saa toteuttaa enemmän itseäsi kotonanne? Miksi et voi laittaa pihaa ja sisustaa kotia? Niistä saisi iloa jokapäiväiseen elämään. Miten miehen saisi osallistumaan enemmän, tekisi asioita lasten kanssa ja te yhdessä koko perheenä. Tottakai olet uupunut ja kyllästynyt jos teet vain kotitöitä ja palkkasi ei riitä mihinkään. Ero on joskus paikallaan, mutta ei sekään ole oikotie onneen. Entä jos lähtisit opiskelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee muutos heti.
Mä tajusin vasta päälle nelikymppisenä, kun sairastuin vakavasti. Ei ne mun haaveet ja toiveet elämästä mitään kummoisia olleet, mutta minun näköisiäni kumminkin. Niitä kohti menen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan. En ymmärrä miten tähän päädyttiin... En valita miehelle enkä muille. Elän vain kuin puunukke. En ole marttyyri, tiedän itse sotkuni aiheuttaneeni ja tiedän, että minun hommani se on kaivaa itseni ulos tästä. Työkaluja vain kaipaisin...
Sellaisia ystäviä ei ole, joille voisin tästä puhua. Siksi puran tänne.
Ap
Harrastatko vielä seksiä miehesi kanssa?
Tilanteesi kuulostaa tutulta, olen lähes samassa tilanteessa ja mietin sitä että onko teillä vielä läheisyys luontevaa, jos et pysty asiasta puhumaan? Itse ainakin olen tämänkaltaisten ajatusten vallitessa alkanut vihata myös seksiä, pidän miestäni todella inhottavana ja en haluaisi olla hänen lähellään lainkaan - tämäkin tietenkin aiheuttaa vielä lisää ongelmia.
En harrasta, en vain pysty enää. Vastentahtoisesti olen harrastanut kun ajattelin sen pitävän suhteen koossa, mutta nyt en kykene. Ajatuskin saa minut voimaan pahoin. Edellisestä kerrasta kuukausia. Erohan tästä tulee... Toivoin ajoittain, että mies löytää uuden ja pääsen tästä ilman taistelua, mutta ei...
Tilanne taitaa olla sama kuin teillä. Voimia sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti vielä onko ero ainoa vaihtoehto. Miksi et saa toteuttaa enemmän itseäsi kotonanne? Miksi et voi laittaa pihaa ja sisustaa kotia? Niistä saisi iloa jokapäiväiseen elämään. Miten miehen saisi osallistumaan enemmän, tekisi asioita lasten kanssa ja te yhdessä koko perheenä. Tottakai olet uupunut ja kyllästynyt jos teet vain kotitöitä ja palkkasi ei riitä mihinkään. Ero on joskus paikallaan, mutta ei sekään ole oikotie onneen. Entä jos lähtisit opiskelemaan?
Ei se varmasti ole oikotie onneen, siksi tässä löysässä hirressä varmaan roikunkin vielä... Ei minulla taida olla varaa opiskella, ammattini on hyvin työllistävä. Asumme pienellä paikkakunnalla, josta en halua muuttaa. Se on sentään onnistunut. Ja haluan että lapset saavat pitää koulun ja kaverit.
Huh huh, kylläpä sulla on asiat huonosti. Niin paljon pelkkää valitusta.
Oletko uhriuttanut itsesi.