Punastun, änkytän, hikoilen,vääntelen käsiä, en keksi sanottavaa!

Minulla Propral vähentää punastumista ihan reilusti, poistaa äänen värisemisen, kireyden ja änkyttämisen, poistaa vapinan, laskee sykettä ja poistaa pakokauhun ja hikoilun. Sanoja se ei tuo suuhun sen enempää kuin normaalistikaan, mutta uskallan helpommin sanoa sanottavani, kun ei tarvitse pelätä noitten jännitysoireiden näkymistä tai kuulumista.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 18:24"]

Propral hidastaa sydämen sykettä ja vähentää punastelua, mutta ei se kenestäkään sanavalmista seuranaista tee. Turha väittää. Mutta voit toki kokeilla sitä, kunhan et nyt mitään ihmettä odota.

t. Rytmihäiriöiden takia Propralia syövä

[/quote]

Täällä ei ole kukaan väittänyt, että Propral tekisi ihmisestä puheliaamman.

[/quote]

Kyllä väittää. Jo eka betasalpaajien tyrkyttäjä eli kasi väittää, että nuo oireeT, monikossa, loppuvat. Oireista änkyttäminen ja sanattomuus olivat sosiaalisia oireita, eikä niihin ikävä kyllä propral tehoa pätkääkään. 

Edelleen, propral laskee sykettä ja vähentää (ei poista) punastelua sekä jonkin verran käsien vapinaa. Ei muuta.

[/quote]

no voi auta armias... 

t: 8

Pieni känni päälle, niin johan tulee puhetta!

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 00:25"]Pieni känni päälle, niin johan tulee puhetta!
[/quote]

No en käytä alkoholia enkä halua vaikuttaa ääliöltä. Ap

Kiitos kaikille asiallisista vastuksista. <3 Nuita nappeja varten pitäisi varmaan olla resepti? Luulen etten saa varattua lääkäri aikaa kuitenkaan tämän vaivan takia.

Muutama vuosi sitten yritin vielä hirveästi olla sosiaalinen ja saada uusia ystäviä. Olen kuitenkin oppinut sen että vaikka muilla on paljon ystäviä ja tuttuja ei se tarkoita että myös minulla pitäisi olla. Olen tekemisissä oikeastaan vain oman ja mieheni perheiden kanssa, pari vanhaa kaveria kyselee joskus todella harvoin kuulumisia ja kyselen sitten myös vastaavasti heiltä. Luotan että ystävyys suhteet syntyvät luonnostaan, en enää yritä niitä rakentaa. Stressaannun ja väsyn vain siitä. En edes jaksaisi sitä että monta kertaa viikossa pitäisi nähdä kavereita ja jutella. Kaikista parasta minusta on viettää aikaa miehen ja lasten kanssa. Olen kyllä hyväksynyt sen mitä olen.

Myös soittamiset ovat minusta ahdistavia, soitto lääkäriin, neuvolaan Ym.. Tämän olen kuitenkin oppinut sietämään kun on vain pakko ollut varata aikaa. En koskaan vastaa puhelimeen jos en tiedä kuka soittaa.

Jälkikäteen mietin ja häpeän sanomisiani ja eleitä. Saatan päästää sammakoita tai sanat sotkeutuvat. Punastelen sitten vielä kotonakin. Muistelen vuosiakin vanhoja tilanteita missä olen mokannut. Minulla on erittäin huono itsetunto, olen narsisti äidin tytär ja koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt lyttäämistä ja haukkumista sieltä suunnalta. Uskon että se on osaltaan aiheuttanut tätä.

Olen 22v, jospa ikä tosiaan tekisi minuakin rohkeammaksi tässä asiassa.

Alkoholin kanssa en ala läträämään kun en sitä osaa, imetänkin vielä.

Ap

Ap

Anteeksi pötkö teksti! Kirjoitan puhelimella. Ap