Selasin tinderiä eilen, ihan kuin olisin selannut samoja profiileita monta tuntia, kaikissa samankaltaisia ihmisiä ja kuvia
Kuin klooniarmeijaa olisi swaippaillut, monta tuntia swaippasin hylsyjä, eikä meinannut löytyä millään oman tasoista ihmistä. Valtaosa vaikutti olevan jotain yliopiston käyneitä, todella kauniita, joogailevia, tennistä pelaavia maailmanmatkaajia. Pari ulkomaalaista, yltäpäältä tatuoitua, taiteilijasielua ja yyhootakin tietysti mahtui joukkoon, mutta hämmästyin kauniiden, yliopiston käyneiden, varmaankin taloudellisesti menestyneidenkin naisten määrästä, ja kaikki tälläiset vetäisin pikaisesti silmistäni. Ei normaalilla duunarilla tuommoisiin ole mitään saumaa, saatikka työttömällä. Mutta ei sieltä perkule löytynyt tasoisiani. Normaalit, matalasti koulutetut naiset loistivat poissaolollaan. Kummallista, että tuonkaltaisia kauniita yliopiston käyneitä naisia on noin valtavasti vapaana, eikä normaaleja löydy mistään.
Kommentit (29)
Ja myös 90 prosentilla oli liitettynä instagram tili, jossa vaihtelevasti paljasteltiin, enemmän tai vähemmän. Joku ihan kivan oloinenkin piti jotain instanickiään esillä, joten varmasti ovat hakemassa vain kuolaavia seuraajia tinderin kautta. Ihan surkea sovellus nykyään. En ole moneen vuoteen deittailut ja nyt tuli kyllä yllätyksenä millainen tarjonta perusmiehelle tuolla on, sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
No ei se kuule riitä noihin tyttösiin. Pitäisi olla yliopistotutkinto ja kovapalkkainen työ, että näiden kanssa voi päästä edes lähietäisyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa puhua paskaa.
Jumalauta rämppäsin ranteen kipeäksi, monta tuntia Ei tarvinnut kuin vilkaista, että aha taas sama ja seuraava. Varmasti monta sataa profiilia hylkäsin, eikä loppua tuntunut löytyvän.
No ei nainen ota mitä tahansa miestä jos pärjää omillaan. Se on selviö. Ne kivat ja nätit amistytöt pariutui jo parikymppisenä ja teki lapsia, eli se juna meni jo ystäväiseni.
Kolmekymppisenä pariutuessa pelataan ihan eri säännöillä kuin kakskymppisenä. Joko sä olet lapseton ja jollain tasolla opinnoissa/työelämässä menestynyt. Tai sitten sä olet perusduunari jolla on jo lapset tehtynä ja haet kaltaistasi seuraa. Tai sit putoot siihen joukkoon joka ei ole saavuttanut vielä kumpaakaan asiaa elämässään; uraa tai perhettä. Silloin tilanne lienee kaikkein vaikein pariutumisen kannalta, koska jäljelle jää kysymys että mitä olet tehnyt viimeiset 10-15 vuotta?
n32 kirjoitti:
No ei nainen ota mitä tahansa miestä jos pärjää omillaan. Se on selviö. Ne kivat ja nätit amistytöt pariutui jo parikymppisenä ja teki lapsia, eli se juna meni jo ystäväiseni.
Kolmekymppisenä pariutuessa pelataan ihan eri säännöillä kuin kakskymppisenä. Joko sä olet lapseton ja jollain tasolla opinnoissa/työelämässä menestynyt. Tai sitten sä olet perusduunari jolla on jo lapset tehtynä ja haet kaltaistasi seuraa. Tai sit putoot siihen joukkoon joka ei ole saavuttanut vielä kumpaakaan asiaa elämässään; uraa tai perhettä. Silloin tilanne lienee kaikkein vaikein pariutumisen kannalta, koska jäljelle jää kysymys että mitä olet tehnyt viimeiset 10-15 vuotta?
Miksi pitäisi erityisesti mitään "tehdä"?! On vaan ja ihmettelee tätä maailmaa.
Niinhän nuo monet nuoret naiset näyttävät toistensa klooneilta nykyään, kaikki prikulleen samaa hiustyyliä myöten. Liekö somen vaikutusta, kun muilla vuosikymmenillä naisilla oli vielä enemmän persoonallista tyyliä.
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
No ei nainen ota mitä tahansa miestä jos pärjää omillaan. Se on selviö. Ne kivat ja nätit amistytöt pariutui jo parikymppisenä ja teki lapsia, eli se juna meni jo ystäväiseni.
Kolmekymppisenä pariutuessa pelataan ihan eri säännöillä kuin kakskymppisenä. Joko sä olet lapseton ja jollain tasolla opinnoissa/työelämässä menestynyt. Tai sitten sä olet perusduunari jolla on jo lapset tehtynä ja haet kaltaistasi seuraa. Tai sit putoot siihen joukkoon joka ei ole saavuttanut vielä kumpaakaan asiaa elämässään; uraa tai perhettä. Silloin tilanne lienee kaikkein vaikein pariutumisen kannalta, koska jäljelle jää kysymys että mitä olet tehnyt viimeiset 10-15 vuotta?
Miksi pitäisi erityisesti mitään "tehdä"?! On vaan ja ihmettelee tätä maailmaa.
Naiset tekevät. Siinä ihmettelijä on vain taakka.
Vierailija kirjoitti:
En ole moneen vuoteen deittailut ja nyt tuli kyllä yllätyksenä millainen tarjonta perusmiehelle tuolla on, sitä ei ole.
Sama juttu naisena. Hyvin vähän löysin perusmiehiä. Suurin osa kuvittelee olevansa jotain ylempää kastia. Perusjamppoja vähemmän näkyy. Jonkun paidattoman purjevenepenan kanssa mulla ei ole mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
No ei nainen ota mitä tahansa miestä jos pärjää omillaan. Se on selviö. Ne kivat ja nätit amistytöt pariutui jo parikymppisenä ja teki lapsia, eli se juna meni jo ystäväiseni.
Kolmekymppisenä pariutuessa pelataan ihan eri säännöillä kuin kakskymppisenä. Joko sä olet lapseton ja jollain tasolla opinnoissa/työelämässä menestynyt. Tai sitten sä olet perusduunari jolla on jo lapset tehtynä ja haet kaltaistasi seuraa. Tai sit putoot siihen joukkoon joka ei ole saavuttanut vielä kumpaakaan asiaa elämässään; uraa tai perhettä. Silloin tilanne lienee kaikkein vaikein pariutumisen kannalta, koska jäljelle jää kysymys että mitä olet tehnyt viimeiset 10-15 vuotta?
Miksi pitäisi erityisesti mitään "tehdä"?! On vaan ja ihmettelee tätä maailmaa.
Ei pidä. Mut monet haluaa tehdä. Minä haluan. En mä halua kumppania joka on 15 vuotta vaan ihmetellyt. Saamatta mitään aikaiseksi. Sen tekemisen ohella voi toki sit joskus vaan olla ja ihmetellä. Mutta itse olen tekijä ja aikaansaaja.
Mutta aivan varmasti tuolla deittipalveluissa on jonkun verran myös +30 naisia joilla ei ole koulutusta, uraa tai lapsia. Joillain ei ole edes työpaikkaa. Jotka on vaan ihmetelleet koko ikänsä. Vähän ap voi joutua näkemään selailun vaivaa niitä löytääkseen, mutta kyllä niitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
No ei nainen ota mitä tahansa miestä jos pärjää omillaan. Se on selviö. Ne kivat ja nätit amistytöt pariutui jo parikymppisenä ja teki lapsia, eli se juna meni jo ystäväiseni.
Kolmekymppisenä pariutuessa pelataan ihan eri säännöillä kuin kakskymppisenä. Joko sä olet lapseton ja jollain tasolla opinnoissa/työelämässä menestynyt. Tai sitten sä olet perusduunari jolla on jo lapset tehtynä ja haet kaltaistasi seuraa. Tai sit putoot siihen joukkoon joka ei ole saavuttanut vielä kumpaakaan asiaa elämässään; uraa tai perhettä. Silloin tilanne lienee kaikkein vaikein pariutumisen kannalta, koska jäljelle jää kysymys että mitä olet tehnyt viimeiset 10-15 vuotta?
Miksi pitäisi erityisesti mitään "tehdä"?! On vaan ja ihmettelee tätä maailmaa.
Naiset tekevät. Siinä ihmettelijä on vain taakka.
Niin, olenkin ihmetellyt jo niin tuloksellisesti, että eipä niilä "tekemisillä" ole oikeastaan paskankaan merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
No ei nainen ota mitä tahansa miestä jos pärjää omillaan. Se on selviö. Ne kivat ja nätit amistytöt pariutui jo parikymppisenä ja teki lapsia, eli se juna meni jo ystäväiseni.
Kolmekymppisenä pariutuessa pelataan ihan eri säännöillä kuin kakskymppisenä. Joko sä olet lapseton ja jollain tasolla opinnoissa/työelämässä menestynyt. Tai sitten sä olet perusduunari jolla on jo lapset tehtynä ja haet kaltaistasi seuraa. Tai sit putoot siihen joukkoon joka ei ole saavuttanut vielä kumpaakaan asiaa elämässään; uraa tai perhettä. Silloin tilanne lienee kaikkein vaikein pariutumisen kannalta, koska jäljelle jää kysymys että mitä olet tehnyt viimeiset 10-15 vuotta?
Miksi pitäisi erityisesti mitään "tehdä"?! On vaan ja ihmettelee tätä maailmaa.
Naiset tekevät. Siinä ihmettelijä on vain taakka.
Niin, olenkin ihmetellyt jo niin tuloksellisesti, että eipä niilä "tekemisillä" ole oikeastaan paskankaan merkitystä.
Sille tekijälle on. Et oikein kuulosta sopivalta kumppanilta sellaiselle. Etsi toinen ihmettelijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
No ei nainen ota mitä tahansa miestä jos pärjää omillaan. Se on selviö. Ne kivat ja nätit amistytöt pariutui jo parikymppisenä ja teki lapsia, eli se juna meni jo ystäväiseni.
Kolmekymppisenä pariutuessa pelataan ihan eri säännöillä kuin kakskymppisenä. Joko sä olet lapseton ja jollain tasolla opinnoissa/työelämässä menestynyt. Tai sitten sä olet perusduunari jolla on jo lapset tehtynä ja haet kaltaistasi seuraa. Tai sit putoot siihen joukkoon joka ei ole saavuttanut vielä kumpaakaan asiaa elämässään; uraa tai perhettä. Silloin tilanne lienee kaikkein vaikein pariutumisen kannalta, koska jäljelle jää kysymys että mitä olet tehnyt viimeiset 10-15 vuotta?
Miksi pitäisi erityisesti mitään "tehdä"?! On vaan ja ihmettelee tätä maailmaa.
Naiset tekevät. Siinä ihmettelijä on vain taakka.
Niin, olenkin ihmetellyt jo niin tuloksellisesti, että eipä niilä "tekemisillä" ole oikeastaan paskankaan merkitystä.
Merkitystä kenelle? Sulle? Ei kai tarvikkaan olla. Ne tekemiset on merkityksellisiä varmaan sille naiselle ihan itselleen, ja se on ainoa millä on väliä. Se tästä nyt vielä puuttuis et ottais vaivoikseen miehen jonka mielestä sillä mitä teen ja rakastan tehdä "ei ole paskankaan merkitystä".
Olen samaa mieltä AP:n kanssa siitä että tinderissä on hirveä ylitarjonta akateemisista hienostelijanirppanokkanaisista ja valtava puute alle 35v urheilullisista kilteistä ja kunnollisista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
No ei se kuule riitä noihin tyttösiin. Pitäisi olla yliopistotutkinto ja kovapalkkainen työ, että näiden kanssa voi päästä edes lähietäisyydelle.
Mistä tiedät? Vedit heidät vasempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
No ei se kuule riitä noihin tyttösiin. Pitäisi olla yliopistotutkinto ja kovapalkkainen työ, että näiden kanssa voi päästä edes lähietäisyydelle.
Mistä tiedät? Vedit heidät vasempaan.
No kyllä minä nyt oman tasoni sen verran ymmärrän, ettei tällä lärvillä eikä elämänsaavutuksilla kilpailla muiden menestyneiden ehdokkaiden kanssa. Vaikka tietysti, voihan sitä lotossakin voittaa, todennäköisyydet siihen ovat samat.
Mee töihin!