Miksi ihmisen pitäisi olla korkeasti koulutettu ja matkustella?

Ihana aloitus, oon samoja miettinyt lähiaikoina. Se on jännää kun jotkut saa suurimman onnen arvokkaista tavaroista (talot, autot, elektroniikka, laukut, huonekalut, vaatteet) ja matkustelusta, JA paheksuvat jos joku toinen ei niistä haaveile. Kummaa. Duunarikin saattaa olla onnellinen ;)
Ja korkeasti koulutettu saattaa tosiaankin olla ihan intohimon tulos, jonkun asian tutkiminen ja opiskelu on itselle tärkeätä. Tärkeämpää kun ne isot rahat. Sekin on mahdollista.

Mä olen perusinsinööri. Ei me matkkustella, vaan käytetään se raha kotimaan matkailuun ja mökkeilyyn. Nautitaan siitä enemmän. Kai se avartaisi, jos kävisi jossain, mutta kun mä tykkään niin siitä lapin loman rauhasta. Maksaa enemmän kuin äkkilähtö Eurooppaan. On puhuttu, että pitäisi käydä jossain ja sitten kuitenkin päädymme varaamaan sen mökin lapista. En halua tämän kummempaa uraa, olen suunnitteluhommissa ja se riittää. Olen ollut tehdastöissäkin ja ajattelin silloinkin, että olisin varmaan ihan onnellinen siinäkin. 

Olen sitä mieltä että opiskelu, jota voi tehdä ilman koulujakin, kannattaa aina. Itselleni tulee hyvä mieli kun opin uusia asioita, rehellisesti on sanottava että hyvin minimaalisesti ihminen tietää asioita jos a) ei opiskele peruskoulun jalkeen ja/tai b) yllä pidä itse sivistystään yllä.

Akateeminen ei tarvitse olla, ennen vanhaan puhuttiin itsensä sivistämisestä, siksi kai sitä nykyäänkin voi kutsua? Sitä että on ns. "tiedonjanoinen", kaikesta ei voi kaikkea tietää, mutta jakaisin kahteen osaan sen mitä kaikkien kannattaisi opiskella (koulussa tai itsenäisesti):

-Sellaiset ns. perustiedot kaikesta mikä on elämässä hyödyllistä, tuon voi aloittaa ihan arkisista asioista kuten pyykinpesu jne. arkiset asiat jotka jokaisen kannattaa osata, aina isompiin asioihin joista on kaikille hyötyä, esim. että tietää mitkä oikeudet ja velvollisuudet on esim. kuluttajana, työntekijänä, vuokralaisena/asunnon ostajana jne. koska em. jutut tietämällä ei kukaan pääse huijaamaan ja tarvittaessa tietää "miten homma toimii".

-Omaan mielenkiintoon kohdistuvat asiat, olkoon sitten vaikka taide, Venäjän keisarit, urheilu, poliittinen historia, museoautot, kirjallisuus, mikä tahansa mikä pitää ns. mielen virkeänä.

On oikeasti aika kamalaa kuinka sivistymättömiä osa ihmisistä on, ja he usein kärsivät siitä. Sitten jälkikäteen itketään kun ei olla jotain asiaa tiedetty ja nyt sitten ollaan tässä tilanteessa. Siihen ei voi luottaa että viaomaiset aina kertovat kaikean, tai että lähiesiin voi luottaa. Pari esimerkkiä em. viitaten: tuttu ei tiennyt mitään iäkkään sukulaisen oikeuksista saada esim. kotihoitoa ja erikoisvalmisteinen sänky kotiinsa, vuosia kärvistelleet epätoivoisessa tilanteessa eikä kukaan viranomainen kertonut heille heidän oikeuksistaan. Toista tuttua, suoraan sanottuna, k*setettiin perinnön jaossa, puhuttiin suut ja silmät täyteen valheita ja laitettiin allekirjoittamaan epäedullinen paperi jne. Vastaavissa tilnateissa olisi hyvä että olisi jo valmiina se tieto, tai ei edes sen verran älyä että pystyy hankkimaan sen tiedon jottei tule ns. huijatuksi.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:06"]Sekä kouluttautuminen että matkustelu viisaasti tehtyinä avartavat mieltä ja auttavat ymmärtämään maailmaa ja muita ihmisiä. Myös niitä, jotka eivät elä täsmälleen samanlaista elämää kuin itse elää. Avara mieli on viisautta. Harva sellainen joka ei koskaan lue mitään eikä käy oman normaalin elinpiirinsä ulkopuolella on kovinkaan suuri henkisesti.
[/quote]

No sulla se ei ainakaan ole toiminut.

Jokainen tavallaan. Itse haaveilen erakkoelämästä luonnonrauhassa. Tähän asti kun on elänyt, on tajunnut, että harvat asiat oikeastaan elämässä ovat tärkeitä ja merkitsevät mitään. Mutta tämä siis on vain oma elämäntapani ja haaveeni. Olen etsinyt kokemuksia maailmalta ja koulutuksesta, mutta tajunnut viimein, että ihminen on sama ja tavara on vain tavaraa. Ei mitään uutta auringon alla.

Mutta jokaisen täytyy itse löytää itselleen ne tärkeät asiat elämässä, koska itse sen oman elämänsä elää. Ei kukaan muu ja yksin olet kuitenkin kaiken keskellä ja yksin lähdet täältä. 

Jokainen valitsee itse oman alansa ja koulutuksensa, duunari on monessa suhteessa onnellisempi ja parempituloinen kuin akateminen pienituloinen. En kadehdi ollenkaan näitä "koulutettuja".

Matkustelu on mulle ollut aina tärkeää, jopa silloin kun olimme tosi köyhiä edellisen laman aikana 90 luvun alussa. Samalla rahalla näkee maailmalla paljon enemmän kuin täällä kotimaassa (toki varojen mukaan täälläkin matkustettu vähän) - siksi vietämme lomat ulkomailla. Meidän valinta - tavaralla ei ole merkitystä mutta elämyksillä ja elämästä nauttimisella on.

Noh jos on huono itsetunto pitää päätään vaivata moisilla "ongelmilla". Me muut voimme tykätä ja tehdä mitä itse haluamme, eikä sitä mitä joku kenties ajattelee meidän haluavan.

Miksi korkeaan koulutukseen liitetään aina sana "ura"? Meillä on lukuisia korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka ihan vaan käyvät töissä. Iso osa opettajista, lääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä esimerkiksi.

Minä olen kasvatustieteen maisteri ja työskentelen lastentarhanopettajana. En todellakaan haaveile mistään urasta, mutta olen halunnut opiskella kehittyäkseni työssäni paremmaksi.

Ainoastaan tällä palstalla tarvii

Ihan samaa olen miettinyt. Taviksena voi olla vähemmän stressiä ja elämä oikeasti parempaa. Mutta siihen tarvitaan hyvä itsetunto ja sisäinen turvallisuuden tunne, tunne siitä että tämä riittää ja elämä saa olla ulkoisesti vaatimatonta. Vaatimattomuus on vähän poissa muodista tällä hetkellä.

Elämä ei aina mene niin kuin ajattelee itselläkään. Tärkeintä lienee, että on itse tyytyväinen elämäänsä. Minä opiskelin yliopistossa ja valmistuin ammattiin, jossa ajattelin, että teen jotain hyvää yhteiskunnalle ja työtä jolla on merkitystä. No, ajat muuttuvat, enkä saanutkaan oman alan töitä. Olen ollut töissä "duunarihommissa." Olin välillä oman alan töissä asiantuntijana, mutta työ oli eri puolella Suomea, ja jouduin asumaan kaukana miehestäni, perheestäni ja ystävistäni. Muutin takaisin "kotiin" näihin hanttihommiin, ja tajusin, että se työ on vähiten tärkeä asia elämässä. Vaikka olenkin asunut välillä ulkomailla, se koti on kuitenkin muodostunut tiettyyn paikkaan, ja sen rinnalla ne omat urahaaveet on aika vähäpätöisiä.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta viime luokkakokouksessa omista entisistä luokkakavereista näki ne uraorientoituneet ja perheorientoituneet, ja molemmissa oli niitä, jotka olivat selvästi onnellisia. Varmastikkin tärkeintä on löytää se oma polku, ja sen jälkeen onkin ihan sama mitä mieltä muut ovat.

Itse asiassa aika monikin perusduunari täällä korostaa rahan merkitystä (tärkeää päästä nopeasti koulusta työhön) ja oman kertomuksensa mukaan tienaavatkin paljon enemmän kuin korkeasti koulutetut.

Sekä kouluttautuminen että matkustelu viisaasti tehtyinä avartavat mieltä ja auttavat ymmärtämään maailmaa ja muita ihmisiä. Myös niitä, jotka eivät elä täsmälleen samanlaista elämää kuin itse elää. Avara mieli on viisautta. Harva sellainen joka ei koskaan lue mitään eikä käy oman normaalin elinpiirinsä ulkopuolella on kovinkaan suuri henkisesti.

No mutta. Tehkää te mitä teette -ei kiinnosta.

Minä vietän ensi vuonna -kuten aiemminkin- vähintään 2 kuukautta ulkomailla. Ja nautin siitä todella paljon, joka ikisestä hetkestä kun pääsen tästä holhoavasta verohelvetistä pois, lämpimään, aurinkoon, paikkoihin jossa Ferrarit ja Corvettet ovat autoja vaan....

En oikeastaan tiedä enää mikä on tavoittelemisen arvoista. Etsin onnea yliopistosta, korkeasti koulutetusta miehestä, omaisuudesta, tavaroista, matkustelusta, trendikkäistä harrastuksista, sivistyksen hankkimisesta, eksoottisten kavereiden haalimisesta, minimalismista, itsekurista, mahdollisimman täydellisestä elämänhallinnasta, pitkästä CV:stä, mutta mikään ole tuonut täyttymystä. Olen tyhjä ja turta. Ehkä yritin olla muiden mieliksi muuta kuin olen. Ehkä en oikeasti halunnutkaan noita em. asioita. Joskus pienenä minulta kysyttiin mikä olisi unelma-ammattini ja vastasin että haluan tehdä samaa kuin mummo, joka oli eläkkeellä :). Mummolla oli aina aikaa itselleen ja muille ja hän oli läsnä ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. :)

Pelkään että olen tässä läpi-individualistisessa kilpailuyhteiskunnassa jotenkin hukannut todellisen minäni.

On vain trendikästä statusta ilmaisevaa toimintaa? Taidan kaivata yksinkertaista elämää kaiken haalimani "glitterin" sijaan...Haluan myös USKOA johonkin, enkä aina vain epäillä itseäni ja muita.  

Ei tarvitse.Hyvä elämä on tuhannen muuta kuin hieno ura ja matkustelu.

Noin 40 maata kiertänyt.