Heti aamusta jäkäjäkä-mies

Näin joulun alla on tullu hirveesti univelkaa. Nyt sitten nukuin ne pois, heräsin tunti sitten, mies ja lapsi hereillä ja eiköhän heti välittömästi ala jäkätys siitä, että ylipäätään nukuin noin pitkään, vaik "sovittiin" tai hän sopi itse eilen, et herään kymmeneltä viimeistään ja on nyt raukka joutunut olemaan lapsen kans koko pitkän aamun yhdessä. Laskipa oikein tunteja.

Eikä silti oo saanut mitään aikaan, ei oo tiskattu niitä muutamia tiskejä, koko kämppä on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, vaikka nukkumaan mennessäni oli siistiä. Eka töikseen siis mulle jäkätettyään komensi mut keittämään itelleen kahvia ja sen jälkeen, kun en ennen kahvin valmistumista ja kupillisen juomista suostunut alkaa pelaamaan heidän kans lautapeliä, jota he voi kahdestaankin pelata, korjasi suurielkeisesti syytellen koko pelin pois kertoillen pettyneelle lapselle että "noniin, nyt jää pelit pelaamatta ku äiti ei haluu pelaa". Kiva.

Onneks lapsi on nukkumassa jo, kai tä mykkäkoulu tarvii saada hänen takiaan katki ennen kuin herää. Miten voi olla syyllinen olo, että äiti on kerrankin kaikkien joulujärjestelyjen jne jälkeen saanut NUKKUA kunnolla. Onko se reilua syytellä siitä..=(