Nuorena tavoitteellisesti harrastaneet! Oletteko miettineet, millaista nuoruutenne olisi ollut ilman harrastusta?
Tuli toisesta ketjusta mieleen. Oletko katunut harrastustasi? Mitä harrastit ja montako kertaa viikossa? Kilpailitko? Ym.
Kommentit (5)
Tuntui tosiaan, että oli kaksi koulupäivää. Ensin se tavallinen koulupäivä ja sitten vielä toinen koulupäivä harrastuksessa. Joskus oli rankkaa, kun piti lukea lisäksi kokeisiin tai tehdä esitelmää. Jos pystyisin elämään sen uudestaan, en ottaisi niin paljon sitä harrastusta. Ilman sitä tai vähemmällä harrastuksella olisi ehtinyt nähdä kavereitakin ja niin edelleen. Elämä oli liian rankkaa sen jatkuvan harrastamisen kanssa. Joinain kausina viikonloputkin olivat täynnä. Ei ollut minkäänlaista vapaa-aikaa.
No en oikein osaa kuvitella asiaa. Harrastuksestani tuli minulle ammatti, soitin erästä instrumenttia ja olen nyt klassisessa orkesterissa soittajana.
Kyllä se oli minulle intohimo, ei mikään pakko.
En kadu, että harrastin, mutta se kaduttaa että en harrastanut muita kiinnostavia asioita yhtä innokkaasti. Nyt joudun paikkailemaan sivistystäni keski-ikäisenä.
Helkkarin tylsää olisi ollut. Harrastuksessa oli kaverit ja se oli mielekästä tekemistä ankean koulunkäynnin vastapainoksi. Harrastin erilaisia urheilulajeja. Junioritasolla kilpailinkin.