Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin täynnä tätä! Elämässä ei ole koskaan mitään ohjelmaa.
22.10.2021 |
Olen lapsuudesta lähtien joutunut kaiken tehdä yksin kun ei vaa saa ihmisiä mukaan mihinkään.
Tämä ikuinen yksinäisyys on alkanut todenteolla rikkoa minua. En tiedä jaksanko enää pitkään.
Tuleeko tämä aina jatkumaan? Olen kohta työkyvytön tämä yksinäisyyden takia. En enää kestä nähdä eikä kuulla miten kaikilla muilla on aina joku yhteisö kenen kanssa tehdään asioita.
Mikä ihmettä minussa on vikana kun minusta tykätään kovasti mutta ei sitten kuitenkaan oteta mukaan mihinkään? Ihan työurakin tästä kärsii valtavasti.
Aikuisena ihmisenä kaipaan kesäohjelmaa, mökkiohjelmaa, pikkujouluja. En jaksa ikuisesti vain opiskella, tehdä töitä, liikkua ja harrastaa.
Itse mietin että onko syy siihen että mietin liikaa asioita? Enkö ole konkreettinen ihminen? Enkö anna ihmisille syy nähdä minut ihmisenä?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Minussa on sama vika, mutta en osaa päätellä, mikä vika se on. Työelämässä sentään oli kivaa, mutta nyt pitkäaikaistyöttömänä ja täydellisen yksinäisenä harmittaa lähestyä kuuttakymppiä.
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
1.Tekemään yksin, ei tehdä yksin.
2. Hanki aktiivisesti parempia kavereita.
Kavereita saa kun ei ihan kaikkea vuodata niiden niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Sitä voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja puuhakas, mutta silti ei kelpaa siviilissä vapaaehtoistöistä tuttujen ihmisen seuraan. Ei siis kerta kaikkiaan ole riittävän kiinnostava tai hauskaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedä viinaa! Alkoholi, tuo ihmeaine!
Vähän sama minullakin kuin ap:lla, tosin ei noin totaalista yksinäisyyttä. Aina sitä voi keksiä itselleen viihdettä, mutta siihen lopulta kyllästyy. Kuten ap. Miksi minä olen se joka ottaa muihin yhteyden mutta muut ei minuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää sua tekemästä sitä ohjelmaa ihan itse ja itsellesi? Mä ruikutin vuosikaudet sitä, ettei mitään tapahdu, kunnes tajusin, että kaikki on musta itsestäni kiinni. En tarvitse seuraneitiä esim. käydäkseni vaikka elokuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Sitä voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja puuhakas, mutta silti ei kelpaa siviilissä vapaaehtoistöistä tuttujen ihmisen seuraan. Ei siis kerta kaikkiaan ole riittävän kiinnostava tai hauskaa seuraa.
No sitten asialle ei voi oikein mitään. Mutta miksi kukaan haluaisikaan viettää aikaansa sellaisen kanssa, joka ei ole millään tavalla kiinnostava eikä hauska? Mitä sellaisen ihmisen kanssa saisi esim jostain mökkireissusta? Itseään voi kehittää. En tarkoita, että itseään pitäisi muuttaa vaan kehittää. Pitää miettiä, millaisista asioista itse pitää. Millaisista asioista haluaa muiden kanssa keskustella. Millaisia asioita haluaa tehdä. Miettiä, onko itse ennemmin vakavasti keskusteleva vai sellainen, joka pitää hauskoista jutuista (esim tilannekomiikasta). Ja pitää hakeutua sellaisiin paikkoihin, missä kohtaa samanhenkisiä. Esim jos on kiinnostunut politiikasta, lähteä paikallistason politiikkaan mukaan. Jokaisessa ihmisessä on jotain kiinnostavaa, mutta monet eivät ehkä tunnista itsessään ominaisuuksia, joista joku toinen voisi kiinnostua. Ja sen vuoksi ei osata hakeutua heidän seuraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sua tekemästä sitä ohjelmaa ihan itse ja itsellesi? Mä ruikutin vuosikaudet sitä, ettei mitään tapahdu, kunnes tajusin, että kaikki on musta itsestäni kiinni. En tarvitse seuraneitiä esim. käydäkseni vaikka elokuvissa.
Ap kertookin tekevänsä töitä, opiskelevansa, liikkuvansa ja harrastavansa, mutta yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Sitä voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja puuhakas, mutta silti ei kelpaa siviilissä vapaaehtoistöistä tuttujen ihmisen seuraan. Ei siis kerta kaikkiaan ole riittävän kiinnostava tai hauskaa seuraa.
No sitten asialle ei voi oikein mitään. Mutta miksi kukaan haluaisikaan viettää aikaansa sellaisen kanssa, joka ei ole millään tavalla kiinnostava eikä hauska? Mitä sellaisen ihmisen kanssa saisi esim jostain mökkireissusta? Itseään voi kehittää. En tarkoita, että itseään pitäisi muuttaa vaan kehittää. Pitää miettiä, millaisista asioista itse pitää. Millaisista asioista haluaa muiden kanssa keskustella. Millaisia asioita haluaa tehdä. Miettiä, onko itse ennemmin vakavasti keskusteleva vai sellainen, joka pitää hauskoista jutuista (esim tilannekomiikasta). Ja pitää hakeutua sellaisiin paikkoihin, missä kohtaa samanhenkisiä. Esim jos on kiinnostunut politiikasta, lähteä paikallistason politiikkaan mukaan. Jokaisessa ihmisessä on jotain kiinnostavaa, mutta monet eivät ehkä tunnista itsessään ominaisuuksia, joista joku toinen voisi kiinnostua. Ja sen vuoksi ei osata hakeutua heidän seuraansa.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammalla ikätoverilla on omat perheensä ja ystäväpiirinsä, joihin ei mahdu enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Sitä voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja puuhakas, mutta silti ei kelpaa siviilissä vapaaehtoistöistä tuttujen ihmisen seuraan. Ei siis kerta kaikkiaan ole riittävän kiinnostava tai hauskaa seuraa.
No sitten asialle ei voi oikein mitään. Mutta miksi kukaan haluaisikaan viettää aikaansa sellaisen kanssa, joka ei ole millään tavalla kiinnostava eikä hauska? Mitä sellaisen ihmisen kanssa saisi esim jostain mökkireissusta? Itseään voi kehittää. En tarkoita, että itseään pitäisi muuttaa vaan kehittää. Pitää miettiä, millaisista asioista itse pitää. Millaisista asioista haluaa muiden kanssa keskustella. Millaisia asioita haluaa tehdä. Miettiä, onko itse ennemmin vakavasti keskusteleva vai sellainen, joka pitää hauskoista jutuista (esim tilannekomiikasta). Ja pitää hakeutua sellaisiin paikkoihin, missä kohtaa samanhenkisiä. Esim jos on kiinnostunut politiikasta, lähteä paikallistason politiikkaan mukaan. Jokaisessa ihmisessä on jotain kiinnostavaa, mutta monet eivät ehkä tunnista itsessään ominaisuuksia, joista joku toinen voisi kiinnostua. Ja sen vuoksi ei osata hakeutua heidän seuraansa.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammalla ikätoverilla on omat perheensä ja ystäväpiirinsä, joihin ei mahdu enää.
Silti Suomessa on eniten yhden hengen kotitalouksia ja seuraavaksi eniten kahden hengen kotitalouksia. Et ole ainoa, joka ei ole perustanut perhettä. Mutta onko välttämätöntä olla ikätoveri? Entä, jos onkin joku sellainen, jolla ehkä on lapsiakin, mutta lapset jo sen verran isoja, ettei heille tarvitse hankkia enää lapsenvahtia? Tai pitääkö toisen olla nimenomaan lapseton? Tätäkin palstaa kun lukee, hyvin usein moni kertoo olevansa yksinäinen, vaikka onkin lapsia. Joillain parisuhdekin, mutta silti tuntevat itsensä yksinäisiksi.
Kaikista pahimpina ruuhkavuosina uusille ihmisille ei ehkä olekaan aikaa, mutta ihmisten elämät kuitenkin muuttuvat. Hyvä ystävä saattaa muuttaa kauas ja vaikka edelleen soitellaan ja viestitellään, ei kuitenkaan enää tavata niin usein kuin ennen. Tai kyseinen henkilö on muuttanut uudelle paikkakunnalle, kaikki ystävät jääneet entiselle paikkakunnalle eikä tunne uudesta paikasta vielä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Sitä voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja puuhakas, mutta silti ei kelpaa siviilissä vapaaehtoistöistä tuttujen ihmisen seuraan. Ei siis kerta kaikkiaan ole riittävän kiinnostava tai hauskaa seuraa.
No sitten asialle ei voi oikein mitään. Mutta miksi kukaan haluaisikaan viettää aikaansa sellaisen kanssa, joka ei ole millään tavalla kiinnostava eikä hauska? Mitä sellaisen ihmisen kanssa saisi esim jostain mökkireissusta? Itseään voi kehittää. En tarkoita, että itseään pitäisi muuttaa vaan kehittää. Pitää miettiä, millaisista asioista itse pitää. Millaisista asioista haluaa muiden kanssa keskustella. Millaisia asioita haluaa tehdä. Miettiä, onko itse ennemmin vakavasti keskusteleva vai sellainen, joka pitää hauskoista jutuista (esim tilannekomiikasta). Ja pitää hakeutua sellaisiin paikkoihin, missä kohtaa samanhenkisiä. Esim jos on kiinnostunut politiikasta, lähteä paikallistason politiikkaan mukaan. Jokaisessa ihmisessä on jotain kiinnostavaa, mutta monet eivät ehkä tunnista itsessään ominaisuuksia, joista joku toinen voisi kiinnostua. Ja sen vuoksi ei osata hakeutua heidän seuraansa.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammalla ikätoverilla on omat perheensä ja ystäväpiirinsä, joihin ei mahdu enää.
Silti Suomessa on eniten yhden hengen kotitalouksia ja seuraavaksi eniten kahden hengen kotitalouksia. Et ole ainoa, joka ei ole perustanut perhettä. Mutta onko välttämätöntä olla ikätoveri? Entä, jos onkin joku sellainen, jolla ehkä on lapsiakin, mutta lapset jo sen verran isoja, ettei heille tarvitse hankkia enää lapsenvahtia? Tai pitääkö toisen olla nimenomaan lapseton? Tätäkin palstaa kun lukee, hyvin usein moni kertoo olevansa yksinäinen, vaikka onkin lapsia. Joillain parisuhdekin, mutta silti tuntevat itsensä yksinäisiksi.
Kaikista pahimpina ruuhkavuosina uusille ihmisille ei ehkä olekaan aikaa, mutta ihmisten elämät kuitenkin muuttuvat. Hyvä ystävä saattaa muuttaa kauas ja vaikka edelleen soitellaan ja viestitellään, ei kuitenkaan enää tavata niin usein kuin ennen. Tai kyseinen henkilö on muuttanut uudelle paikkakunnalle, kaikki ystävät jääneet entiselle paikkakunnalle eikä tunne uudesta paikasta vielä ketään.
Sinä taidat selitellä ihan teoriapohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Sitä voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja puuhakas, mutta silti ei kelpaa siviilissä vapaaehtoistöistä tuttujen ihmisen seuraan. Ei siis kerta kaikkiaan ole riittävän kiinnostava tai hauskaa seuraa.
No sitten asialle ei voi oikein mitään. Mutta miksi kukaan haluaisikaan viettää aikaansa sellaisen kanssa, joka ei ole millään tavalla kiinnostava eikä hauska? Mitä sellaisen ihmisen kanssa saisi esim jostain mökkireissusta? Itseään voi kehittää. En tarkoita, että itseään pitäisi muuttaa vaan kehittää. Pitää miettiä, millaisista asioista itse pitää. Millaisista asioista haluaa muiden kanssa keskustella. Millaisia asioita haluaa tehdä. Miettiä, onko itse ennemmin vakavasti keskusteleva vai sellainen, joka pitää hauskoista jutuista (esim tilannekomiikasta). Ja pitää hakeutua sellaisiin paikkoihin, missä kohtaa samanhenkisiä. Esim jos on kiinnostunut politiikasta, lähteä paikallistason politiikkaan mukaan. Jokaisessa ihmisessä on jotain kiinnostavaa, mutta monet eivät ehkä tunnista itsessään ominaisuuksia, joista joku toinen voisi kiinnostua. Ja sen vuoksi ei osata hakeutua heidän seuraansa.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammalla ikätoverilla on omat perheensä ja ystäväpiirinsä, joihin ei mahdu enää.
Silti Suomessa on eniten yhden hengen kotitalouksia ja seuraavaksi eniten kahden hengen kotitalouksia. Et ole ainoa, joka ei ole perustanut perhettä. Mutta onko välttämätöntä olla ikätoveri? Entä, jos onkin joku sellainen, jolla ehkä on lapsiakin, mutta lapset jo sen verran isoja, ettei heille tarvitse hankkia enää lapsenvahtia? Tai pitääkö toisen olla nimenomaan lapseton? Tätäkin palstaa kun lukee, hyvin usein moni kertoo olevansa yksinäinen, vaikka onkin lapsia. Joillain parisuhdekin, mutta silti tuntevat itsensä yksinäisiksi.
Kaikista pahimpina ruuhkavuosina uusille ihmisille ei ehkä olekaan aikaa, mutta ihmisten elämät kuitenkin muuttuvat. Hyvä ystävä saattaa muuttaa kauas ja vaikka edelleen soitellaan ja viestitellään, ei kuitenkaan enää tavata niin usein kuin ennen. Tai kyseinen henkilö on muuttanut uudelle paikkakunnalle, kaikki ystävät jääneet entiselle paikkakunnalle eikä tunne uudesta paikasta vielä ketään.
Sinä taidat selitellä ihan teoriapohjalta.
En selittele teoriapohjalta vaan kokemuksesta. Olen elänyt niin sinkkuvuodet, ruuhkavuodet kuin elämäntilanteiden muutoksetkin. Olen muuttanut, olen opiskellut parikin ammattia, olen vaihtanut työpaikkaa useammankin kerran. Ystäviäni ja kavereitani on muuttanut kauas, joitain on valitettavasti kuollutkin. En ole ollut koskaan yksinäinen, vaikka ihmisiä onkin poistunut elämästäni. Uusia ihmisiä on tullut tilalle sen mukaan, miten mulla on elämässäni kulloinkin ollut tilaa uusille ihmisille. Osa heistä on mua vanhempia, osa nuorempia ja osa ikätovereitani. Yksi läheisimmistä ystävistäni on vain 7 vuotta vanhempi kuin mun esikoiseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi lähteä mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, missä järjestetään erilaisia asioita. Esimerkkinä vaikka jokin eläinsuojelujärjestön hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö. Kun aktiivisesti osallistut erilaisten keräysten, kirpputorien ja tapahtumien järjestämiseen, tulet muille riittävän tutuksi. Jos sitten myöhemmin vuokraat mökin, muut porukasta todennäköisesti lähtevät ihan mielellään järjestämiisi mökkibileisiin.
Mutta jos tulee muille tutuksi, mutta muita ei silti kiinnosta olla tekemisissä?
No pitää tehdä itsestään kiinnostava. Yleensä homma toimii niin, että kun suurin osa on aika laiskoja järjestämään yhtään mitään, he antavat ihan mielellään sen roolin jollekin toiselle. Olipa sitten kyse esimerkissäni mainituista keräyksistä yms tai niistä mökkibileistä. Mutta ennen mökkibileitä pitää toimia ryhmässä aktiivisena ja olla jos ei nyt koko porukan vetäjä niin ainakin yksi heistä. Innovoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä muiden aktiivisten kanssa. Ja olla hauskaa seuraa muille.
Sitä voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja puuhakas, mutta silti ei kelpaa siviilissä vapaaehtoistöistä tuttujen ihmisen seuraan. Ei siis kerta kaikkiaan ole riittävän kiinnostava tai hauskaa seuraa.
No sitten asialle ei voi oikein mitään. Mutta miksi kukaan haluaisikaan viettää aikaansa sellaisen kanssa, joka ei ole millään tavalla kiinnostava eikä hauska? Mitä sellaisen ihmisen kanssa saisi esim jostain mökkireissusta? Itseään voi kehittää. En tarkoita, että itseään pitäisi muuttaa vaan kehittää. Pitää miettiä, millaisista asioista itse pitää. Millaisista asioista haluaa muiden kanssa keskustella. Millaisia asioita haluaa tehdä. Miettiä, onko itse ennemmin vakavasti keskusteleva vai sellainen, joka pitää hauskoista jutuista (esim tilannekomiikasta). Ja pitää hakeutua sellaisiin paikkoihin, missä kohtaa samanhenkisiä. Esim jos on kiinnostunut politiikasta, lähteä paikallistason politiikkaan mukaan. Jokaisessa ihmisessä on jotain kiinnostavaa, mutta monet eivät ehkä tunnista itsessään ominaisuuksia, joista joku toinen voisi kiinnostua. Ja sen vuoksi ei osata hakeutua heidän seuraansa.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammalla ikätoverilla on omat perheensä ja ystäväpiirinsä, joihin ei mahdu enää.
Silti Suomessa on eniten yhden hengen kotitalouksia ja seuraavaksi eniten kahden hengen kotitalouksia. Et ole ainoa, joka ei ole perustanut perhettä. Mutta onko välttämätöntä olla ikätoveri? Entä, jos onkin joku sellainen, jolla ehkä on lapsiakin, mutta lapset jo sen verran isoja, ettei heille tarvitse hankkia enää lapsenvahtia? Tai pitääkö toisen olla nimenomaan lapseton? Tätäkin palstaa kun lukee, hyvin usein moni kertoo olevansa yksinäinen, vaikka onkin lapsia. Joillain parisuhdekin, mutta silti tuntevat itsensä yksinäisiksi.
Kaikista pahimpina ruuhkavuosina uusille ihmisille ei ehkä olekaan aikaa, mutta ihmisten elämät kuitenkin muuttuvat. Hyvä ystävä saattaa muuttaa kauas ja vaikka edelleen soitellaan ja viestitellään, ei kuitenkaan enää tavata niin usein kuin ennen. Tai kyseinen henkilö on muuttanut uudelle paikkakunnalle, kaikki ystävät jääneet entiselle paikkakunnalle eikä tunne uudesta paikasta vielä ketään.
Sinä taidat selitellä ihan teoriapohjalta.
En selittele teoriapohjalta vaan kokemuksesta. Olen elänyt niin sinkkuvuodet, ruuhkavuodet kuin elämäntilanteiden muutoksetkin. Olen muuttanut, olen opiskellut parikin ammattia, olen vaihtanut työpaikkaa useammankin kerran. Ystäviäni ja kavereitani on muuttanut kauas, joitain on valitettavasti kuollutkin. En ole ollut koskaan yksinäinen, vaikka ihmisiä onkin poistunut elämästäni. Uusia ihmisiä on tullut tilalle sen mukaan, miten mulla on elämässäni kulloinkin ollut tilaa uusille ihmisille. Osa heistä on mua vanhempia, osa nuorempia ja osa ikätovereitani. Yksi läheisimmistä ystävistäni on vain 7 vuotta vanhempi kuin mun esikoiseni.
Niin, sinä selittelet teoriapohjalta, koska sinulle kavereiden hankkiminen on aina ollut helppoa.
Alue: Aihe vapaa
Aika rankkaa olla 32vuotias nainen jolla ei ole työuraa, ei miestä, ei yhteisöjä. Mitä varten täällä elää? Olen aivan liikaa yrittänyt.