Lue keskustelun säännöt.
Kauanko on kestänyt pisin ihastuksesi saavuttamattomaan?
25.12.2014 |
Mulla on viides vuosi menossa, kun haaveilen salaa samasta miehestä. Kymmenen vuotta olen hänet tiennyt.
Onko näin pitkä ihastuminen ihan normaalia? Varsinkin kun järki sanoo, ettei meille voi koskaan tulla oikeaa suhdetta, ja siltikään en haluaisi edes kuvitella elämää jossa en häntä ajattelisi.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta, meni ohi vasta kun tiet elämäntilanteen vuoksi erosivat enkä enää nähnyt häntä päivittäin.
Useimmiten se pitkäaikainen "ihastuminen" ei ole edes ihastumista vaan haavekuvassa roikkumista ja päiväunta, jos ei tunne kyseistä henkilöä kunnolla.
Alkaa olla jo kohta viisitoista vuotta... En vaan saa tätä miestä mielestäni vaikka ei olla nähty toisiamme kuuteen vuoteen. Hän on ex-mieheni kaveri...
12 vuotta... Rakastan valtavasti. Terveisiä A:lle Hämeeseen.
Tämä reilu kolme vuotta on pisin, ja yhä jatkuu
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamala, voiko tää tosiaan kestää vaikka viisitoista vuotta! Mulla ihastumista oon tuntenut vasta 1,5 vuotta. Ja se oli kyllä jossain määrin ihastumista ensisilmäyksellä, mutta voimakkaampaa ihastusta on ollut alle vuoden. Oon kyllä huomannut, että tää on vaikea tapaus päästä yli. Aikamoisen myllyn läpi olen jo kulkenut. Tulee olemaan aikamoista, jos tätä pitää jaksaa vielä vuosikausia. Tunteet on takamuksesta.
Joskus ala-asteella olin ollu ihastunu 6 vuotta samaan poikaan.. Sellaseen ns. "suosittuun" ja melko ylimieliseen. Onneks jossain vaiheessa heräsin sitte todellisuuteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 vuotta. Vanhemmiten tunnun vain kyynistyvän kun tiedän etten tule tuntemaan samoin ketään toista kohtaan.
Kannattaa oikeasti miettiä onko se ihastumista vai mitä. Tunnetko kuinka hyvin ihastuksesi? Miten voit olla varma, että mies olisi osa elämääsi vaikket häntä edes tunne ja täten tiedä millainen hän elämässäsi olisi?
Tuolla menolla hukkaa elämänsä kun sitä voisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia. Tunsimme toisemme hyvin läheisesti, elämäntilanne ei vain koskaan sallinut suhdetta.
Sitä en ymmärrä, miten joku on kaukaiseen havekuvaan vuosia kiinnittynyt. Jos ei ole tietoa, tultaisiinko toimeen ja onko toisella tunteita myös, minun maailmassani kyse olisi lapsellisesta haaveilusta ja se ei kyllä varttia pidempään jatkuisi. Tämä siitä huolimatta, että en ole mikään tunteeton kyynikko, järki on vain aika voimakas vaikutin.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 19:07"]
Vuosia. Tunsimme toisemme hyvin läheisesti, elämäntilanne ei vain koskaan sallinut suhdetta.
Sitä en ymmärrä, miten joku on kaukaiseen havekuvaan vuosia kiinnittynyt. Jos ei ole tietoa, tultaisiinko toimeen ja onko toisella tunteita myös, minun maailmassani kyse olisi lapsellisesta haaveilusta ja se ei kyllä varttia pidempään jatkuisi. Tämä siitä huolimatta, että en ole mikään tunteeton kyynikko, järki on vain aika voimakas vaikutin.
[/quote]
Ok, sitten asia on mutkikkaampi kun tunnette kuitenkin hyvin.
Omalla kohdalla tuo kolmen vuoden ihastuminen oli lukioiässä, mutta esim. yksi miltei 25-vuotias kaverini on ollut vuosia ihastunut mieheen, jota ei läheisesti tunne. Joten onhan noita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein 8 vuotta nuoruusvuosina kesti ihastus. Hävettää vieläkin muistella.
Kysymys. Miksi ette tunnusta ihastustanne? Jos on vastakaikua niin saisitte ihanan päätöksen jutulle. Jos ette saa vastakaikua niin ette silti menetä tässä paljoa ja pääsette jatkamaan elämää ja keskittymään muihin suhteisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamala. Voiko tämä kestää noin kauan :(
28v, tuskin loppuu ennen toisen kuolemaa
Vuosia. Miksi en tunnusta? Jos en saisi vastakaikua, menisi elämä uusiksi kasvojen menettämisen myötä. Nuorena niin tein muutamankin kerran, silloinhan elämäntilanteet vaihtuivat niin nopeasti ettei ollut mitään pelkoa loppuelämän häpeästä!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:58"]Vuosia. Miksi en tunnusta? Jos en saisi vastakaikua, menisi elämä uusiksi kasvojen menettämisen myötä. Nuorena niin tein muutamankin kerran, silloinhan elämäntilanteet vaihtuivat niin nopeasti ettei ollut mitään pelkoa loppuelämän häpeästä!
[/quote]
Et sä mitään kasvoja menetä oikeesti!!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:58"]Vuosia. Miksi en tunnusta? Jos en saisi vastakaikua, menisi elämä uusiksi kasvojen menettämisen myötä. Nuorena niin tein muutamankin kerran, silloinhan elämäntilanteet vaihtuivat niin nopeasti ettei ollut mitään pelkoa loppuelämän häpeästä! [/quote] Et sä mitään kasvoja menetä oikeesti!!
[/quote]
Kaikki ei ole niin kivoja kuin sinä. Jotkut antaa kyllä pakit kivasti. Paras tapa on ollut valehdella "sori mulla on jo poikaystävä" vaikka minäkin olen tiennyt ettei ole. Se ei jätä jossiteltavaa.
18v. Mieheni bestman. En kyllä oikeasti haluaisi vaihtaa, mutta silti sydän alkaa aina läpättää, kun näen hänet.
Kahdeksan vuotta jatkuvaa kaipausta ja mahdoton rakastua muihin...sitten loppui kun sain selville, että miiehellä oli ihan käsittämätön kaksoiselämä. Kyllä se siitä. Paras olisi jos saisit jonkun "closuren"... Mulla siis kahdeksan vuotta saavuttamattomana säilyi tunteet, eli aika pitkään... Ja ne tunteet oli luokkaa Eeppinen...