Millaista teillä oli lapsena, jos isä oli huomattavasti (tyyliin jotain 20 vuotta) vanhempi kuin äiti?

Mihin tyyliin viittaat?

Ei. Ihan normaalia oli. Lapsille kaikki yli 20v ovat aikuisia. Ei niille ole mitään väliä onko 20v vai 50v isä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tyyliin viittaat?

Barokki

Luulen, että se johtui isän vanhuudesta/vanhanaikaisuudesta, että kuritettiin ruumiillisesti vyöllä vaikka olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Mutta olin myös "isintyttö" eli toisaalta hemmotteli kyllä.

No kyllähän jotkut kaverit ihmetteli ja jotkut luuli yläasteella että mun isä on mun isoisä. Mutta siis äiti oli 17 kun sai mut eli ei isäkään mikään ikäloppu ollut.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että se johtui isän vanhuudesta/vanhanaikaisuudesta, että kuritettiin ruumiillisesti vyöllä vaikka olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Mutta olin myös "isintyttö" eli toisaalta hemmotteli kyllä.

Eikö nuorempi ja modernimpi äiti saanut lainkaan päättää kasvatusmenetelmistä?

Vähän toisenlainen asetelma mitä kysyit mutta mun nuoruusvuosien sydänystävän vanhemmilla oli todella iso ikäero. Hänen isänsä oli syntynyt 1919 ja äitinsä 1940. Hänen isänsä oli sodan käynyt mies ja jonkinlainen sotasankari, mikä valkeni mulle vasta isän kuoltua. Mun ja ystävän syntymävuosi on 1976, ystävän isä oli ollu aikaisemminkin aviossa mutta lapsia ei siitä liitosta ollut. Ystäväni oli isänsä ja äitinsäkin ainokainen.

Kaiken kaikkiaan hänen perhetilanteensa erosi niin isosti omastani, että tiedostin sen heti alusta asti kun tutustuimme ja olimme silloin ekaluokkalaisia. Mun vanhemmat on syntyneet 1954 ja 1952 ja mulla on 3 nuorempaa sisarusta.

Ystävän koti oli hirveän ankara. Hienoja antiikkihuonekaluja, upeita mattoja ja seinillä ylipäällikön päiväkäskyjä ja sotilaskuvia. Kun ystävän isä sanoi että nyt lapset hiljaa niin silloin oltiin hiljaa. En tykännyt leikkiä ystävän luona, vaikka hänellä oli paljon ja upeita leluja, koska siellä ei koskaan voinut keksiä mitään spontaania kun piti aina varoa, ettei isä suutu. Hänen äitinsä oli pitkä, hiljainen ja erittäin kaunis nainen.

Muistan  että kun ystävän vanhemmat tuli koulun kevätjuhlissa luokkaan, kaikki hiljenivät. Opettajakin niiasi kun kätteli heitä. Heillä oli aina hienot vaatteet ja isällä puku. Mun vanhemmat oli huolettomia sottapyttyjä ja etenkin äiti viis veisasi ulkonäöstä tai vaatteidensa kunnosta.

Teininä ystävä sai kotiarestia jos myöhästyi kotiintuloajoista minuutinkaan. Ei olis tullut kuuloonkaan että hän olis tehnyt mitään alkoholikokeiluja tai tupakkakokeiluja, hän ei uskaltanut. Mua ne ei kiinnostanu ollenkaan koska aloin urheilla aktiivisesti, joten oikeestaan mitään ikäviä tilanteita ei edes tullu. Sekin jäi mieleen että ystävän kotona oltiin ruokailutavoista ja -ajoista tosi tarkkoja ja mä aina jännitin, osaanko ottaa oikeat haarukat ja veitset vuorollaan. Mun kotona oli sen verran vilskettä, että ruokapöydässä oli aina ruokaa ja iltaisin oli semmoinen kolmen tunnin jakso, kun jokainen kävi syömässä yksin tai yhdessä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että se johtui isän vanhuudesta/vanhanaikaisuudesta, että kuritettiin ruumiillisesti vyöllä vaikka olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Mutta olin myös "isintyttö" eli toisaalta hemmotteli kyllä.

Eikö nuorempi ja modernimpi äiti saanut lainkaan päättää kasvatusmenetelmistä?

Yleensä ne isät on suhteellisen korkeassa asemassa yhteiskunnassa, ainakin nuoreen vaimoonsa verrattuna, ja se todella näkyy kotona. Toki vaimot myös haluavat niin, eihän ne muuten vanhaa ukkoa ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että se johtui isän vanhuudesta/vanhanaikaisuudesta, että kuritettiin ruumiillisesti vyöllä vaikka olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Mutta olin myös "isintyttö" eli toisaalta hemmotteli kyllä.

Eikö nuorempi ja modernimpi äiti saanut lainkaan päättää kasvatusmenetelmistä?

Yleensä ne isät on suhteellisen korkeassa asemassa yhteiskunnassa, ainakin nuoreen vaimoonsa verrattuna, ja se todella näkyy kotona. Toki vaimot myös haluavat niin, eihän ne muuten vanhaa ukkoa ottaisi.

No oudolta silti kuulostaa, jos vaimo on tuollaisessa asiassa antanut miehelle periksi, että on hyväksynyt ruumillisen kurittamisen. Kyllä äideille nyt yleensä lapsi menee miehen edelle.

Kaverini (s.1972) isä oli syntynyt 1919. Kaverin vanhin veli syntynyt 1942 (isän 1.aviosta).

Isä tavallinen duunari. Ennen tuollainen oli tosi yleistä kun piti olla naimisissa saadakseen turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän toisenlainen asetelma mitä kysyit mutta mun nuoruusvuosien sydänystävän vanhemmilla oli todella iso ikäero. Hänen isänsä oli syntynyt 1919 ja äitinsä 1940. Hänen isänsä oli sodan käynyt mies ja jonkinlainen sotasankari, mikä valkeni mulle vasta isän kuoltua. Mun ja ystävän syntymävuosi on 1976, ystävän isä oli ollu aikaisemminkin aviossa mutta lapsia ei siitä liitosta ollut. Ystäväni oli isänsä ja äitinsäkin ainokainen.

Kaiken kaikkiaan hänen perhetilanteensa erosi niin isosti omastani, että tiedostin sen heti alusta asti kun tutustuimme ja olimme silloin ekaluokkalaisia. Mun vanhemmat on syntyneet 1954 ja 1952 ja mulla on 3 nuorempaa sisarusta.

Ystävän koti oli hirveän ankara. Hienoja antiikkihuonekaluja, upeita mattoja ja seinillä ylipäällikön päiväkäskyjä ja sotilaskuvia. Kun ystävän isä sanoi että nyt lapset hiljaa niin silloin oltiin hiljaa. En tykännyt leikkiä ystävän luona, vaikka hänellä oli paljon ja upeita leluja, koska siellä ei koskaan voinut keksiä mitään spontaania kun piti aina varoa, ettei isä suutu. Hänen äitinsä oli pitkä, hiljainen ja erittäin kaunis nainen.

Muistan  että kun ystävän vanhemmat tuli koulun kevätjuhlissa luokkaan, kaikki hiljenivät. Opettajakin niiasi kun kätteli heitä. Heillä oli aina hienot vaatteet ja isällä puku. Mun vanhemmat oli huolettomia sottapyttyjä ja etenkin äiti viis veisasi ulkonäöstä tai vaatteidensa kunnosta.

Teininä ystävä sai kotiarestia jos myöhästyi kotiintuloajoista minuutinkaan. Ei olis tullut kuuloonkaan että hän olis tehnyt mitään alkoholikokeiluja tai tupakkakokeiluja, hän ei uskaltanut. Mua ne ei kiinnostanu ollenkaan koska aloin urheilla aktiivisesti, joten oikeestaan mitään ikäviä tilanteita ei edes tullu. Sekin jäi mieleen että ystävän kotona oltiin ruokailutavoista ja -ajoista tosi tarkkoja ja mä aina jännitin, osaanko ottaa oikeat haarukat ja veitset vuorollaan. Mun kotona oli sen verran vilskettä, että ruokapöydässä oli aina ruokaa ja iltaisin oli semmoinen kolmen tunnin jakso, kun jokainen kävi syömässä yksin tai yhdessä.

 

No onhan 21v parille iso ikäero mutta ei sen isompi kun mitä ap kyseli. On sitä isompiakin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini (s.1972) isä oli syntynyt 1919. Kaverin vanhin veli syntynyt 1942 (isän 1.aviosta).

Isä tavallinen duunari. Ennen tuollainen oli tosi yleistä kun piti olla naimisissa saadakseen turvaa.

Tämä on totta, naisten hyvä palkkaus ja asema yhteiskunnassa on lopettanut ikäeroliitot lähes kokonaan. Mutta ne saattavat palata, kun yhteiskuntaluokkien erot ovat jälleen lähteneet kasvuun.

Minä olin isätön. Äiti oli 43 v kun synnyin ja isä 60 v kuoli aika pia. Koulussa muut lapset luulivat, että asun mummo luona ja kyselivät, missä mun vanhemmat on. Eipä ollut kovin "osallistuva" äitikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että se johtui isän vanhuudesta/vanhanaikaisuudesta, että kuritettiin ruumiillisesti vyöllä vaikka olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Mutta olin myös "isintyttö" eli toisaalta hemmotteli kyllä.

Eikö nuorempi ja modernimpi äiti saanut lainkaan päättää kasvatusmenetelmistä?

Yleensä ne isät on suhteellisen korkeassa asemassa yhteiskunnassa, ainakin nuoreen vaimoonsa verrattuna, ja se todella näkyy kotona. Toki vaimot myös haluavat niin, eihän ne muuten vanhaa ukkoa ottaisi.

No oudolta silti kuulostaa, jos vaimo on tuollaisessa asiassa antanut miehelle periksi, että on hyväksynyt ruumillisen kurittamisen. Kyllä äideille nyt yleensä lapsi menee miehen edelle.

Ymmärräthän ettei tuollainen nainen ole moderni vaikka olisikin nuori.

Hyvin erilaista oli kuin muilla. Ja isä kuolikin sitten kun oltiin 15 ja 10.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että se johtui isän vanhuudesta/vanhanaikaisuudesta, että kuritettiin ruumiillisesti vyöllä vaikka olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Mutta olin myös "isintyttö" eli toisaalta hemmotteli kyllä.

Jos 90-syntyneen isä on ollut vaikka 60v, niin on siis syntynyt 30-luvulla, joten ei varmaan mikään ihme, että tuon aikakauden ihminen on pitänyt remmin käyttöä normaalina asiana kasvatuksessa.