onko isovanhemmalla oikeus tietää?

Anteeksi mitä?

Isovanhemmalla on oikeus tietää, mutta tässä tapauksessa se on miehen velvollisuus kertoa hänelle, ei sinun.

Minun lapseni toinen mummi tietää lapsesta, mutta olen tietoisesti jättänyt hänen ja lapseni suhteen lapseni isän harteille. Lapsellani ei nyt olekaan mitään suhdetta isänsä äitiin, eikä isäänsäkään.

Tunnetko miehen äidin? Se on nyt aika oleellinen asia mielestäni.

5/ en tunne, tiedän. Mies on exäni.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 17:59"]Isovanhemmalla on oikeus tietää, mutta tässä tapauksessa se on miehen velvollisuus kertoa hänelle, ei sinun.
[/quote]

Mikä oikeus? Missä kohtaa lakikirjaa?

Minusta sinun on hyvä kertoa miehen vanhemmille lapsesta. Jos mies ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, en luottaisi, että hän itse kertoo vanhemmilleen lapsesta. Tiedä vaikka lapsi olisi miehen vanhemmille kauan kaivattu ja suuresti rakastettu pienokainen. Tai sitten ei. Mutta sinä olet tehnyt velvollisuutesi lapsen edessä, kun olet ilmoittanut hänen olemassaolostaan hänen sukulaisilleen. He tekevät sitten oman ratkaisunsa tapaamisten suhteen.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 18:01"]

Tunnetko miehen äidin? Se on nyt aika oleellinen asia mielestäni.

[/quote]Olen eri mieltä. Oleellisinta on se, että tuleva isoäiti saa tietää lapsenlapsestaan. Ja jos tieto ei tule pojaltaan, niin seuraavaksi paras vaihtoehto on juuri se, että ap ottaa yhteyttä ja kertoo asiasta vaikkei entuudestaan tunnekaan.

Ei ole mitään velvollisuutta.

Ei minusta ole mitään velvollisuutta ilmoittaa tai tietää lapsenlapsen olemassaolosta. Tuollaisessa tilenteessa kuin sinun en alkaisi miehen sukulaisille kertoa mitään, mies sen tehköön ja jos ei tee, en minäkään tekisi. Ei ole mitään sellaista olemassa kuin "isovanhemman oikeudet".

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 17:57"]

Olen raskaana ja lapsen isä ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme. Onko mun velvollisuus huolehtia että miehen äiti saa tietää lapsesta? Tai toisinpäin, onko hänellä oikeus saada tietää lapsesta? Jotenkin kolkuttaa omatunto että haluaisin itsekin tietää jos minusta tulisi isovanhempi. Minun puolesta saavat miehen puolen sukulaiset olla tekemisissä vauvan kanssa. Kiva olisi että olisi isänkin puolen sukulaisia. :)

[/quote]

Velvollisuudentunteesta älä kerro, mutta jos haluat isovanhemmat lapsesi elämään, voit itsekin ottaa yhteyttä heihin ja kertoa lapsesta. Mikään ei estä sen enempää kuin velvoitakaan sinua kertomaan syntyvästä lapsenlapsesta. 

Ei kai velvollisuutta. Itse ajattelisin lapsen kantilta asiaa.

Sinuna kertoisin, lähettäisin vaikka kirjeen, kun lapsi on syntynyt.

 Lapsella on oikeus omaan sukuunsa, isovanhempiin, serkkuihin jne. vaikka isä onkin kieltäytynyt olemasta lapsen arjessa ja tietysti isän suku päättävät ovat lapsen kanssa tekemisissä vai ei, mutta lapsen vuoksi sinun tulisi kertoa. Se on lapsen etu ja oikeus. Ja sekin on mahdollista, että isovanhempien välityksellä isä haluasi olla enemmän tekemisessä lapsensa kanssa.

Isoäitinä näin haluaisin, vaikka lapseni ei haluaisikaan pitää yhteyttä lapseensa. Minä ainakin haluaisin tiedon ja lapsi olisi osa elämääni ja näin onkin tapahtunut omassa suvussani ja lapsen äiti on saanut anopinsa ja ovat oikein hyvissä väleissä ja lapsi isänsä puoleisen suvun.

En mä kyllä kertoisi, jos en olisi ollut missään tekemisissä heidän kanssaa. Mies kertoo jos kertoo. Todennäköisesti kuitenkin tulet löytämään uuden miehen, joka ottaa sitä isän paikkaa lapsen elämässä ja sitä kautta lapsi siis tulee saamaan mummon ja ukin. Ja onhan hänellä sinun vanhempasi. (Jos siis on) 

Itse tekisin niin, että jos isovanhemmat haluaisivat olla lapsen elämässä niin toivottaisin heidät tervetulleiksi lämpimästi, mutta mies saa itse kertoa jos haluaa. 

Jos lapsi vanhempana haluaisi olla tekemisissä biologisten isovanhempiensa kanssa, niin auttaisin löytämään heidät.

Mulle isyys ei ole verta ja soluja, sama koskee isovanhemmuutta.

"Ei minusta ole mitään velvollisuutta ilmoittaa tai tietää lapsenlapsen olemassaolosta. Tuollaisessa tilenteessa kuin sinun en alkaisi miehen sukulaisille kertoa mitään, mies sen tehköön ja jos ei tee, en minäkään tekisi. Ei ole mitään sellaista olemassa kuin "isovanhemman oikeudet"."

Siinä olet oikeassa ettei isovanhemmilla ole mitään oikeuksia, mutta lapsella on. Hänellä on oikeus omaan sukuunsa - isovanhempiin, serkkuihin jne. Se on lapsen etu ja oikeus. Jopa perintöasioissa tai suvun sairauksissa.  Ja tässä tapauksessa se on ap. velvollisuus kertoa asia, jos lapsen tuleva isä ei sitä tee.

Kerro uhmeessä. Kaverini sai lapset 19-vuotiaana ja erosi miehestään 21-vuotiaana. Lapser ei varmaan tavanneet mummoaan yli kymmeneen vuoteen ja sitten kaverini mietti, kutsuisko yo-juhliin. Lopulta päätyi.kutsumaan Todella oli myöhemmin päätöksestään onnellinen. Ex-aviomiestään ei kutsunut.

Voit kertoa, sitä kuinka isovanhemmat sen ottavat onkin eri asia. Mun ystävällä on lapsi miehelle, jota ei perhe-elämä kiinnostanut eikä kertonut vanhemmilleen lapsesta. Pojan ollessa 10v, isovanhemmat saivat tietää hänestä (ilmeisesti isä sittenkin kertoi). Voi sitä lapsen riemua kun hän sai joulukortin näiltä isovanhemmilta :)

Sinulla ei ole velvollisuutta kertoa. Mutta toivon että kertoisit, itse olen mummo ja haluaisin ehdottomasti tietää ja olla lapsen elämässä mukana jos olisi tuo tilanne! Aivan ihanasti ajattelet..suurin osa isovanhemmista haluaa ehdottomasti tietää, mukavaa kun ajattelet asiaa noinkin päin!

Jos olisin tuleva isoäiti, haluaisin tietää. Voisin vaan kuvitella että jos lapsen isä ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa, on se aika hänen varpailleen astumista mennä itse kertomaan hänen äidilleen. Mitä jos sitten tämä haluaakin olla tosi osallistuva mummo? Miehestä varmaan tuntuu kivalta mennä käymään kotona jos siellä on kuvia lapsesta, mummo on onnensa kukkuloilla yms. Jos olisin tuo mies niin suuttuisin kyllä tosi paljon. On hänen asiansa kertoa äidilleen.

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 21:16"]Jos olisin tuleva isoäiti, haluaisin tietää. Voisin vaan kuvitella että jos lapsen isä ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa, on se aika hänen varpailleen astumista mennä itse kertomaan hänen äidilleen. Mitä jos sitten tämä haluaakin olla tosi osallistuva mummo? Miehestä varmaan tuntuu kivalta mennä käymään kotona jos siellä on kuvia lapsesta, mummo on onnensa kukkuloilla yms. Jos olisin tuo mies niin suuttuisin kyllä tosi paljon. On hänen asiansa kertoa äidilleen.
[/quote]

Oppisipa pitämään mulukukkansa kurissa! :D