Lue keskustelun säännöt.
Kjell Westö’n kirjat…
21.10.2021 |
Oon lukenut Rikinkeltainen taivas ja Trinonus. Millainen tuo Lang on? Vai onko joku muu parempi kirja?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että Westö lopettaisi kirjojen kirjoittamista, kun on intohimoinen kirjailija ja vielä ikäkin on alle 65?
Ruotsinkielinen keskinkertaisuus. Todistaa että Stiftelsenit syytä rahaa ja bolagit kustantaa kunhan pappa on oikeaa sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään muuten, Rikinkeltainen taivas ja Leijat Helsingin yllä ovat omia suosikkikirjojani, mutta Tritonus oli nolo ja silkkaa ajanhukkaa. Vanha mies fantasioi itselleen liian nuoresta naisesta, hohhoijakkaa, näitä on maailmassa 13 tusinassa, jo aivan liikaa. Ja vielä lämpätty päälle teennäinen antirasistinen teema. Vaikea uskoa että sama kirjailija!
De ja vu ilmiö! Mietin jostain syystä aamupäivällä ja etsin sen jälkeen Kjell Westön uusinta! Aikamoinen sattuma. Ei ole mitään suosikkia mutta kuten jo sanottu, Tritonus ei ottanut tuulta alleen ja oli pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuunnellut vajaa 6h työmatkoilla pyörräillessä Missä kuljimme kerran ja täytyy sanoa, että ihana kirja Mukava jatkaa ja odotan työmatkapyöräilyä
Kuulokkeiden pitäminen päässä pyörällä ajaessa on KIELLETTYÄ.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuunnellut vajaa 6h työmatkoilla pyörräillessä Missä kuljimme kerran ja täytyy sanoa, että ihana kirja Mukava jatkaa ja odotan työmatkapyöräilyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kuljimme kerran on suosikkini. Melkein kaikki on luettu, Tritonusta ei vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kaikki Westön kirjoittamat romaanit ja novellit. Tunnustan siis ihan suoraan, että olen fani.
Ehdottomasti parhain on mielestäni edelleen Missä kuljimme kerran. Tuntuu uskomattomalta, että kirjailija, jonka sukujuuret ovat Pohjanmaalla, kirjoittaa näin hienosti menneiden aikojen Helsingistä. Ei ihme, että hän sai teoksesta Finlandia-palkinnon.
Tuo viimeisin Tritonus ei yllä läheskään samalle tasolle, kuin muu tuotanto. Antaisin sille kolme tähteä viidestä, jos pitäisi arvostella. Jotenkin tästä kirjasta huokui vanheneminen ja luopuminen, mutta jäljelle jäi vain sellainen hämmentynyt olo. Jotenkin kuvittelin, että tämä jäisi Westön viimeiseksi kirjaksi, mutta jostakin luin, että vielä olisi uusi kirja tekeillä.
Minusta taas on ääretön rasite MIssä kuljimme kerran -romaanille, että se on sellaista pikkutarkkaa historiatietoa. Selvästi kirjailija esittelee lukijoille, miten hartaasti hän on perehtynyt aikakauteen. Tuloksena väärällä tavalla yksityiskohdissa liian tarkkaa kerrontaa, kun keskiössä pitäisivät aina olla ihmiset, jotka tässäkin kirjassa jäävät ulkokultaisiksi ja kovin kliseisiksi, aivan kuin olisi katsottu tellusta leffoja (ja vielä englantilaisia ja usalaisia) ja niitä soveltaen tehty sitten kovin filmirullan makuisia ihmiskuvia. Painotukset väärinpäin, ei tehnyt vaikutusta.
Minä taas tykkään pikkutarkasta historian kuvauksesta ja vielä Helsingistä. Myös Kaari Utrio harrasti sitä historiallisissa romaaneissaan. Missä kuljimme kerran on paras Westön kirjoista. En ole vielä kaikkia lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kuljimme kerran ja älä käy yöhön yksin ovat parhaita kirjoja mitä olen lukenut. Viimeaikaiset ovat aika mitäänsanomattomia. Lang oli ok, mutta ei jäänyt merkittävästi mieleen.
Parhaita kirjoja? Et siis ikinä lue esim klassikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon seksiä on näissä Westön kirjoissa, jopa pikkuserkkujen välillä kirjassa Älä käy yöhön yksin.
No sehän kirjoittaa suomenruotsalaisista piireistä. Siellä siskoakin usein pannaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan JÄRKYTTÄVÅN boring. Ja se Helsingin fanitus in niin pikkuporvarillisen oksettavaa.
Helsingin fanitus on meidän helsinkiläisten kotiseuturakkautta. En ole pikkuporvari enkä suomenruotsalainen mutta tykkään aina kirjoista mussä on hyvää helsinkikuvausta ja historiaa mukana. Nykypäivän voi kokea ihan itse. Missä kuljimme kerran on huippuhyvä.
Minä olen lukenut Rikinkeltaisen taivaan ja se riitti minulle Westöön kirjoista. Ei minulla ollut eikä ole ennakkoluuloja, mutta kirja kuvaa ruotsinsuomalaisen hienoston elämää, joka on minulle vierasta ja saa sellaisena pysyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras on mielestäni Älä käy yöhön yksin. Tritonuksesta en pitänyt juurikaan.
Jep, tuo
Älä käy yöhön yksin on suosikkini.
Se on melkein kuin omasta elämästäni kirjoitettu, käsittämätön tunne tuli lukiessa.😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan JÄRKYTTÄVÅN boring. Ja se Helsingin fanitus in niin pikkuporvarillisen oksettavaa.
Helsingin fanitus on meidän helsinkiläisten kotiseuturakkautta. En ole pikkuporvari enkä suomenruotsalainen mutta tykkään aina kirjoista mussä on hyvää helsinkikuvausta ja historiaa mukana. Nykypäivän voi kokea ihan itse. Missä kuljimme kerran on huippuhyvä.
Muualta kotoisin olevana olen ikävän tietoinen siitä, että osa kirjasta jää tavallaan kokematta, koska ei ole mitään suhdetta Helsinkiin. Ei se varsinaisesti haittaa lukukokemusta, mutta on kuitenkin sellainen olo, ettei tästä saa kaikkea irti. Silti Missä kuljimme kerran on erittäin hyvä ja kaunis kirja. Pidin myös Kangastus 38sta. Muita Eestön kirjoja en ole jaksanut lukea kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon seksiä on näissä Westön kirjoissa, jopa pikkuserkkujen välillä kirjassa Älä käy yöhön yksin.
No sehän kirjoittaa suomenruotsalaisista piireistä. Siellä siskoakin usein pannaan.
Hui! Täytyy olla raskasta olla suomenruotsalainen nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan JÄRKYTTÄVÅN boring. Ja se Helsingin fanitus in niin pikkuporvarillisen oksettavaa.
Helsingin fanitus on meidän helsinkiläisten kotiseuturakkautta. En ole pikkuporvari enkä suomenruotsalainen mutta tykkään aina kirjoista mussä on hyvää helsinkikuvausta ja historiaa mukana. Nykypäivän voi kokea ihan itse. Missä kuljimme kerran on huippuhyvä.
Oman kylän tiukka fanitus juuri on pikkuporvarillisuuden huippu. Varsinkin Helsingin tapauksessa joka on semmoinen MetRoPoLi että 😆
Westö on kuin astetta paskempi Jörn Donner. Molemmat rutikuivia ns ammattikirjailijoita, sopisivat enemmän historioitsijoiksi tai journalisteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kuljimme kerran ja älä käy yöhön yksin ovat parhaita kirjoja mitä olen lukenut. Viimeaikaiset ovat aika mitäänsanomattomia. Lang oli ok, mutta ei jäänyt merkittävästi mieleen.
Parhaita kirjoja? Et siis ikinä lue esim klassikkoja?
Tuo aikaisempi kirjoittaja sanoi, että parhaimpia eikä paras, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Eli, hän on lukenut muitakin hyviä kirjoja kuin mainitun.
Kun lukee tarpeeksi, niin luetun ymmärtäminen paranee.😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon seksiä on näissä Westön kirjoissa, jopa pikkuserkkujen välillä kirjassa Älä käy yöhön yksin.
No sehän kirjoittaa suomenruotsalaisista piireistä. Siellä siskoakin usein pannaan.
Hui! Täytyy olla raskasta olla suomenruotsalainen nainen?
Hih!
Liian pitkäveteisiä meikäläisen luettaviksi.
Ihan JÄRKYTTÄVÅN boring. Ja se Helsingin fanitus in niin pikkuporvarillisen oksettavaa.