Hävettää, huusin lapsille

Tai huudan ja korotan ääntä usein. Tänään ollaan tehty joulusiivousta ja pipareita. Olen yrittänyt kovasti, että lapsilla olisi kivaa. Vielä mitä, pilaan äitinä kaiken. En jaksa heidän levotonta pyörimistään tai sitä, jos eivät tottele. Olen niin raivona, että tekisi mieli paiskata lapset johonkin. Se, ettei nuorimmainen tottele, saa minut järjiltään. Ja nyt, kun lapset jo nukkumassa, omatunto soimaa ja kovaa. Tolkuttoman.  Miten olen edes pystynyt olla heille sellainen häijy, raivopää, ehdottoman vaativa vailla empatiakykyä. Mitä pitäisi tehdä, että osaisin muuttaa toimintaani parempaan? 

En kyllä siedä tai halua sitäkään tilannetta, että antaisin lapsille kaiken periksi. Tai he hyppisivät silmille. Se ei ole mahdollisuus. Lapset siis alle kouluikäisiä.