Mikä mulla on? Ahdistuksesta asiaa

Koet ahdistuneisuushäiriötä. Se on hyvin yleistä eikä sitä tarvitse hävetä.

Onko tapahtunut jotain? 

Mitä ajatuksia tuon ahdistuksen takana on? Pelkäätkö, että aikaa ei löydykään (parturista) tai sinulle sanotaan ei? Olisiko jotain torjutuksi tulemisen pelkoa?

Työterveydessä kannattaa käydä juttelemassa, jotta ei ala vaikuttaa itsetuntoon pitkässä juoksussa.

Vierailija kirjoitti:

Koet ahdistuneisuushäiriötä. Se on hyvin yleistä eikä sitä tarvitse hävetä.

Joo kyllä. En häpeäkään vaan yritän saada selvyyden mikä tällainen ahdistus(häiriö) voi olla ja mistä olen sen saanut. Ap

Synnit painaa. Ahdistus tulee pahoista teoista .

Vierailija kirjoitti:

Onko tapahtunut jotain? 

Mitä ajatuksia tuon ahdistuksen takana on? Pelkäätkö, että aikaa ei löydykään (parturista) tai sinulle sanotaan ei? Olisiko jotain torjutuksi tulemisen pelkoa?

Työterveydessä kannattaa käydä juttelemassa, jotta ei ala vaikuttaa itsetuntoon pitkässä juoksussa.

Ei ole mitään ajatuksia sen ahdistuksen takana, ahdistaa vain. En pelkää kritiikkiä, en torjutuksi tulemista tms. Ei ole tapahtunutkaan mitään. Tämä alkoi pikkuhiljaa. Työterveyttä ei ole nyt käytössä, aiemmin olen sellaisessa kyllä käynyt mutta en oikein apua saanut. Ap

Ehkä olet ylikuormittunut työsi sosiaalisuudesta? Kaipaat lepoa ja omaa aikaa (lenkkeily, siivoaminen), ja omiin piirehin vetäytymistä?

Kuulostaa ihan luonnolliselta reaktiolta. Kuormitus on voinut tulla ajan mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koet ahdistuneisuushäiriötä. Se on hyvin yleistä eikä sitä tarvitse hävetä.

Joo kyllä. En häpeäkään vaan yritän saada selvyyden mikä tällainen ahdistus(häiriö) voi olla ja mistä olen sen saanut. Ap

Ahdistuneisuushäiriötä on vaikea selittää. Itselläni on se eikä sitä huomaa minusta millään lailla päällepäin. Minua pidetään itsevarmana miehenä ja kaikki on periaatteessa hyvin. Uskon nykyajan kulttuurin ja elämäntyylin olevan näiden perimmäinen syy. Kauan sitten oli metsästäjä/keräilijä tyyppejä jotka saivat ns purettua elimistöön erittyvän adrenaliinin vaaran uhatessa joko pakenemalla tai konkreettisesti puolustautumalla. Geeneissämme kulkee se esivanhempiemme perintö, ja oirehdimme tässä oravanpyörässä missä elämme, koska liian helppo tai henkisesti vaativa nykymeno ei ole lopulta ihmisen luontainen tapa elää. Töissä jos pomo sanoo ilkeästi, emme voi paeta emmekä puolustautua fyysisesti. Se muualta tuleva 'uhka" kasautuu sisimpäämme, koska emme pääse purkamaan sitä stressiä luonnollisella tavalla. En tiedä oliko tästä yhtään apua tai saitko AP mitään selvää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tapahtunut jotain? 

Mitä ajatuksia tuon ahdistuksen takana on? Pelkäätkö, että aikaa ei löydykään (parturista) tai sinulle sanotaan ei? Olisiko jotain torjutuksi tulemisen pelkoa?

Työterveydessä kannattaa käydä juttelemassa, jotta ei ala vaikuttaa itsetuntoon pitkässä juoksussa.

Ei ole mitään ajatuksia sen ahdistuksen takana, ahdistaa vain. En pelkää kritiikkiä, en torjutuksi tulemista tms. Ei ole tapahtunutkaan mitään. Tämä alkoi pikkuhiljaa. Työterveyttä ei ole nyt käytössä, aiemmin olen sellaisessa kyllä käynyt mutta en oikein apua saanut. Ap

Jotain ajatuksia siellä takana kyllä on, koska arki muuten rullaa. Jotain joka liittyy ihmissuhteisiin, koska se herää tilanteissa joissa joudut olla vuorovaikutuksessa. Vaarana tietysti on, että siitä kasvaisi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö jolloin jopa portaikkoon tai hissiin astuminen ahdistaisi.

Ethän ole sattumoisin aloittanut hormonaalista lääkitystä tai ehkäisyä vasta, joka vaikuttaisi? Onko kilpirauhasarvot katsottu?

Ahdistus on reaktio siihen että joku ei tunnu turvalliselta. Keho tulkitsee tilanteen vaaraksi omalle selviytymiselle ja sympaattinen hermosto yliaktivoituu. Laukaiseva tekijä voi olla joku ahdistavaksi koettu tilanne tai sitten puhtaasti kehon kemiallisen tasapainon muutos (lääkitys, sairastuminen) joka tuo mukanaan tuon tilanteille herkistymisen ja ylivirittymisen.

Suosittelen käymistä psykiatrin luona.

Et tiedä onko tuo tilanne poistumassa, vai onko se peräti pahentumassa. Mitä aikaisemmin mielenterveysongelmiin puututaan, sitä aikaisemmin ne saadaan kuriin ilman että ottavat sinun elämäsi kokonaan haltuun.

Oma koti ja omat tutut kotiaskareet ovat yleensä "turvapaikka". Siellä ei välttämättä mitään ongelmia ole, koska mieli lepää rauhallisena. Kuitenkin mitä enemmän sinne turvapaikkaan jumittaudut, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois.  

Et varmaan halua, että tilanne etenee siihen pisteeseen, että et pysty käymään kaupassa, tai viemään lasta päiväkotiin?

En tiedä missä asut, mutta soita terveyskeskukseen tai sitten suoraan alueen psykiatriseen sairaanhoitoon ja kerro tilanteesi. Siitä se lähtee eteenpäin. Vaikka itsestäsi tuntuu, että tilanne ei ole niin paha, niin aina kannattaa pelata varman päälle ennakoiden. Ilmaistahan se kuitenkin on.

Mä en oikeen tajua tämmöisiä ihmisiä, ketkä ei tiedä mistä jokin heidän kokema tuntemus johtuu. Kai sille ahdistukselle nyt jokin syy on ja kuullostaisi vähän siltä, että jostain syystä et halua olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa. Sosiaalisten tilanteiden pelko, häpeätkö itseäsi, et koe olevasi riittävän hyvä, et pidä muista ihmisistä? Mieti.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen tajua tämmöisiä ihmisiä, ketkä ei tiedä mistä jokin heidän kokema tuntemus johtuu. Kai sille ahdistukselle nyt jokin syy on ja kuullostaisi vähän siltä, että jostain syystä et halua olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa. Sosiaalisten tilanteiden pelko, häpeätkö itseäsi, et koe olevasi riittävän hyvä, et pidä muista ihmisistä? Mieti.

Ei ole sos til pelkoa eikä häpeää ja itseluottamuskin on kunnossa. Kaupoilla käyn ihan ongelmitta ja muuallakin mihin voi vapaasti mennä ihmisten ilmoille ilman aikataulua ja vastuita. Kun mietin niin ahdistus liittyy aikatauluihin ja vastuuseen, ei niinkään ihmisiin sinänsä. Mutta jos sopii jonkun ajan niin pitää muistaa se aika ja ehtiä perille. Laskuissa on vastuu maksaa ajoissa, päiväkodissa vastuu ilmoittaa ajoissa, lääkärissä vastuu hakea ajoissa lääkkeet apteekissa. Ja jos ei pysty kantamaan vastuutaan joutuu selittelemään, ihmiset kyselee ja tenttaa ja vaatii jne. Ap

Ahdistaa siis asiat joissa joku pyytää, vaatii ja kysyy jotain. Pyytää vastaamaan viestiin, pyytää maksamaan laskun (ajoissa), vaatii hoitamaan jonkun asian, kyselee meidän asioista (joita en vain jaksa miettiä jonkun vanhan yksityiskohdan tarkkuudella kun olen niin väsynyt). Ei ahdista sosiaaliset kontaktit sinänsä ahdista. Ap

Eli onhan sulla vastaus siihen mikä ja miksi ahdistaa. Nuo kaikki mainitsemasi asiat on sellaista pakkopullaa, ei ihmekään että ahdistaa ja niistä kun ei pääse eroon sen yhden kerran tekemällä vaan niitä pitää jaksaa tehdä uudelleen ja uudelleen. Eli kyllästyminen ja uupumus. Ja kukapa nyt nauttisi mistään aikatauluista, olisihan se kiva mennä ja tulla ihan vapaasti ja ilmestyä vaikka sinne kampaamoon spontaanisti juuri sillä hetkellä kun itsestä siltä tuntuu, mutta kun ei se homma niin toimisi.

Sinulla on ehkä liian korkeat vaatimukset itsestäsi

Oletko eronnut lähiaikoina?

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen tajua tämmöisiä ihmisiä, ketkä ei tiedä mistä jokin heidän kokema tuntemus johtuu. Kai sille ahdistukselle nyt jokin syy on ja kuullostaisi vähän siltä, että jostain syystä et halua olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa. Sosiaalisten tilanteiden pelko, häpeätkö itseäsi, et koe olevasi riittävän hyvä, et pidä muista ihmisistä? Mieti.

Tämä tuli mieleen.

Mutta on myös ihmisiä jotka ei tunnista tunteitaan että kaipa meitä on moneen junaan.

Voimakas yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, mahdollisesti. Käy kurkkaamassa diagnoosin kriteerit täältä: https://www.kaypahoito.fi/hoi50119

AP, tuo menee kyllä ihan suoraan sosiaalisten tilanteiden pelko kategoriaan. Ainakin itse sain liki vastaavassa tilanteessa diagnoosin yleistynyt ahdistushäiriö ja lievä sos. tilanteiden pelko. Kaksi vuotta terapiaa löysi musta yllättäen ihan selkeitä taustatekijöitä ja paraneminen on hyvässä vauhdissa. Veikkaisin, että korona-ajan tuottama kuormitus on ylittänyt sun selviytymiskynnyksen ja oireilet nyt monien monien vuosien summaa.

Älä mittaa elämän arvoa ja menestystä noilla jutuilla mitä mainitsit. Johtuisiko siitä? Kun huomaat että miten ei oikein kulje, elämässä on pakko olla siis muutakin. Jotkut sitten keskittyy tavoittelemaan noita juttuja, sama juttu. Onko sulla suorituskeskeisyyttä? Luulet että muut eivät hyväksy sinua? Elätkö oikeasti sellaista elämää mitä haluat. Onko sulle kukaan kertonut Jeesuksesta? Ihan tosissaan, kannattaa tutustua. Jos olet suorituskeskeinen, ei se mitään haittaa. Ei se ole huono asia. 

Vierailija kirjoitti:

AP, tuo menee kyllä ihan suoraan sosiaalisten tilanteiden pelko kategoriaan. Ainakin itse sain liki vastaavassa tilanteessa diagnoosin yleistynyt ahdistushäiriö ja lievä sos. tilanteiden pelko. Kaksi vuotta terapiaa löysi musta yllättäen ihan selkeitä taustatekijöitä ja paraneminen on hyvässä vauhdissa. Veikkaisin, että korona-ajan tuottama kuormitus on ylittänyt sun selviytymiskynnyksen ja oireilet nyt monien monien vuosien summaa.

En pelkää sosiaalisia tilanteita kunhan niissä kukaan ei vaadi minulta mitään asioiden hoitamista. En jännitä sosiaalisia kohtaamisia yhtään ja ennakoimattomat kohtaamiset päinvastoin energisoi, kunhan kukaan silloinkaan ei ala vaatimaan minunta mitään asioiden hoitamisia. Minulla on taustalla työuupumus ja luulen että tämä voi olla peruja jostain siitä. Ap