pilasin muiden joulun

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:08"]Minusta sinun ei pidä oman terveytesi kustannuksella suorittaa joulua vaikka hammasta purren. Kukaan ei päätä masentua. Et ole ilkeyttäsi uupunut ja masentunut. Siinä tilassa ihminen ei kuitenkaan kykene toimimaan kuten normaalisti ja on viisautta viheltää peli poikki. Tarvitset nyt lepoa ja apua, et hammasta purren vietettyä joulua. Lapsesi ei vielä muista tästä joulusta mitään ja miehesi on aikuinen ihminen, jonka ykkös prioriteetti tulisi nyt olla sinun kuntoon saaminen.
[/quote]
Rakastan miestäni, mutta hän ei oikein ymmärrä minua tai mun tunteita. Ja kuinka voisikaan kun en ymmärrä aina itsekään. Hänen mielestään ryven itse säälissä, eikä ymmärrä miten pelottavaa on tuntea näin kun tunnen ja turhauttavaa. Elämässäni on kaikki hyvin. On hyvä mies ja erittäin toivottu pieni lapsi, josta olen kiitollinen joka päivä. Hän syyllistää minua ku näin tekee pitkää päivää, että minä voisin olla kotona pikkuisen kanssa ja siltikin olen onneton. Olemme molemmat väsyneitä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:12"]

Aijai jos mies repeäisi samalla tavalla väsymyksestä johtuen huutamaan ja lähettelemään vittumaisia viestejä. Olisi kyllä välittömästi kaikkien mielestä aika jättää se sika. Äiskä tietysti voi väsyneenä tehd' yhtä ja toista. Onhan se niin rankkaa, eikä miehen töissä käyminen ole sitä lainkaan.

[/quote]

Masennus on sairaus. Sitä on turha vähätellä väsymykseksi. Millainen ihminen ylipäätään vähättelee toisen sairautta ja jaksamista? Lyö ja potkii, kun toinen makaa jo maassa. Sinä saat vastauksen tähän kysymykseen katsomalla itseäsi peilistä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:08"]Minusta sinun ei pidä oman terveytesi kustannuksella suorittaa joulua vaikka hammasta purren. Kukaan ei päätä masentua. Et ole ilkeyttäsi uupunut ja masentunut. Siinä tilassa ihminen ei kuitenkaan kykene toimimaan kuten normaalisti ja on viisautta viheltää peli poikki. Tarvitset nyt lepoa ja apua, et hammasta purren vietettyä joulua. Lapsesi ei vielä muista tästä joulusta mitään ja miehesi on aikuinen ihminen, jonka ykkös prioriteetti tulisi nyt olla sinun kuntoon saaminen. [/quote] Rakastan miestäni, mutta hän ei oikein ymmärrä minua tai mun tunteita. Ja kuinka voisikaan kun en ymmärrä aina itsekään. Hänen mielestään ryven itse säälissä, eikä ymmärrä miten pelottavaa on tuntea näin kun tunnen ja turhauttavaa. Elämässäni on kaikki hyvin. On hyvä mies ja erittäin toivottu pieni lapsi, josta olen kiitollinen joka päivä. Hän syyllistää minua ku näin tekee pitkää päivää, että minä voisin olla kotona pikkuisen kanssa ja siltikin olen onneton. Olemme molemmat väsyneitä.

[/quote]

Miehesi ei ole lääkäri tai psykologi. Sellaisen puheille sinun tulisi nyt mennä. Ei elämä ole niin yksinkertaista, että jos puitteet ovat kunnossa, kukaan ei sairastu masennukseen. Ei se niin mene. Minä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, vaikka kaiken piti olla ihan hyvin. Nykyään käyn terapiassa ja saan apua. Mieheni onneksi otti minut tosissaan, kun sanoin, että tarvitsen apua. Masennusta on turha vähätellä väsymykseksi. Se on väsymystä, joka ei nukkumalla paranneta.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:08"]Minusta sinun ei pidä oman terveytesi kustannuksella suorittaa joulua vaikka hammasta purren. Kukaan ei päätä masentua. Et ole ilkeyttäsi uupunut ja masentunut. Siinä tilassa ihminen ei kuitenkaan kykene toimimaan kuten normaalisti ja on viisautta viheltää peli poikki. Tarvitset nyt lepoa ja apua, et hammasta purren vietettyä joulua. Lapsesi ei vielä muista tästä joulusta mitään ja miehesi on aikuinen ihminen, jonka ykkös prioriteetti tulisi nyt olla sinun kuntoon saaminen.
[/quote]

Samaa mieltä olen. Kärsin pahasta masennuksesta useamman vuoden ajan lasten ollessa pieniä, enne kuin tajusin hakea apua. Nyt jälkeenpäin ajatellen kaikkein kauheinpia hetkiä olivat juuri ne, kun osallistuin ihan lamaantuneessa tilassa johonkin anopin päivällisille tai mihin tahansa juhliin, ja piti hammasta purren yrittää olla seurallinen ja jos ei nyt iloinen niin ainakin neutraalin normaali, vaikka oikeasti en kaivannut mitään muuta kuin rauhaa, hiljaisuutta ja unta. Toisaalta taas rakkaiden ihmisten seura teki välillä hyvää ja virkisti mustaa mieltä vähän.

Ap: n olisi kaikkein parasta miettiä, onko yhteinen joulun vietto enemmän voimia syövä vai rentouttava asia, ja päättää sitten miten on parasta toimia. Muille voi sanoa vaikka olevansa mahataudissa jos päätätä jäädä kotiin lepäämään. Ei omaa jaksamattomuuttaan tarvitse alkaa muille selittelemään.

Ja joulun jälkeen sitten pikaisesti apua hakemaan. Elämä voi ja saa olla kivaa, iloista ja valoisaa. Luojan kiitos että mielialalääkkeet ja terapiat on keksitty, eikä masennuksesta tarvitse kärsiä kun vaan saa haettua apua.

Hyvää joulua ap :-)

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:12"]Aijai jos mies repeäisi samalla tavalla väsymyksestä johtuen huutamaan ja lähettelemään vittumaisia viestejä. Olisi kyllä välittömästi kaikkien mielestä aika jättää se sika. Äiskä tietysti voi väsyneenä tehd' yhtä ja toista. Onhan se niin rankkaa, eikä miehen töissä käyminen ole sitä lainkaan.
[/quote]
Ei ymmärrän kyllä hyvin että mieheni on myös töistä väsynyt. Ei saa yleistää. Tällä kertaa oli vain minun vuoroni pyytää anteeksi. Miehet vaan tuntuvat harvemmin avautuvan näistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:12"]

Aijai jos mies repeäisi samalla tavalla väsymyksestä johtuen huutamaan ja lähettelemään vittumaisia viestejä. Olisi kyllä välittömästi kaikkien mielestä aika jättää se sika. Äiskä tietysti voi väsyneenä tehd' yhtä ja toista. Onhan se niin rankkaa, eikä miehen töissä käyminen ole sitä lainkaan.

[/quote]

Masennus on sairaus. Sitä on turha vähätellä väsymykseksi. Millainen ihminen ylipäätään vähättelee toisen sairautta ja jaksamista? Lyö ja potkii, kun toinen makaa jo maassa. Sinä saat vastauksen tähän kysymykseen katsomalla itseäsi peilistä.

[/quote]

No jumalauta. Minuakin masentaa välillä melko lailla. Perhe-elämä on raskasta ja aikaa vievää, seksiä tai omaa aikaa ei irtoa käytännössä koskaan, työssäkäymistäni pidetään huvina, eikä sitä arvosteta vaikka maksan kaiken. Epäilen että tuo ei kuitenkaan kelpaisi syyksi raivoamiselle. Vai kelpaako sinusta?

<3

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:12"]

Aijai jos mies repeäisi samalla tavalla väsymyksestä johtuen huutamaan ja lähettelemään vittumaisia viestejä. Olisi kyllä välittömästi kaikkien mielestä aika jättää se sika. Äiskä tietysti voi väsyneenä tehd' yhtä ja toista. Onhan se niin rankkaa, eikä miehen töissä käyminen ole sitä lainkaan.

[/quote]

Masennus on sairaus. Sitä on turha vähätellä väsymykseksi. Millainen ihminen ylipäätään vähättelee toisen sairautta ja jaksamista? Lyö ja potkii, kun toinen makaa jo maassa. Sinä saat vastauksen tähän kysymykseen katsomalla itseäsi peilistä.

[/quote]

No jumalauta. Minuakin masentaa välillä melko lailla. Perhe-elämä on raskasta ja aikaa vievää, seksiä tai omaa aikaa ei irtoa käytännössä koskaan, työssäkäymistäni pidetään huvina, eikä sitä arvosteta vaikka maksan kaiken. Epäilen että tuo ei kuitenkaan kelpaisi syyksi raivoamiselle. Vai kelpaako sinusta?

[/quote]

Se, että masentaa välillä ei ole sama asia kuin masennus, joka on sairaus. Jos olisit joskus ollut masentunut, ymmärtäisit tämän. Se ei ole tila, jossa hetkellisesti harmittaa, masentaa tai väsyttää. Se on tila, jossa useat meistä olisivat mieluummin kuolleita kuin eläisivät elämäänsä päivästä toiseen. Ei masentuneen ihmisen ajatuksen juoksua voi verrata terveen ihmisen ajatuksen juoksuun. Ymmärrä tämä ero.

Ei tässä pohdita syitä raivoamiselle. Se ei tietenkään ole kivaa tai oikein kenellekään. On kuitenkin pään pensaaseen työntämistä jäädä jankkaamaan raivoamisesta, kun käsillä on oikea ongelma; masennus. Se on sairaus, johon tarvitaan apua. Lääkkeitä ja terapiaa. 

Jätä se sika!

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:26"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:12"]

Aijai jos mies repeäisi samalla tavalla väsymyksestä johtuen huutamaan ja lähettelemään vittumaisia viestejä. Olisi kyllä välittömästi kaikkien mielestä aika jättää se sika. Äiskä tietysti voi väsyneenä tehd' yhtä ja toista. Onhan se niin rankkaa, eikä miehen töissä käyminen ole sitä lainkaan.

[/quote]

Masennus on sairaus. Sitä on turha vähätellä väsymykseksi. Millainen ihminen ylipäätään vähättelee toisen sairautta ja jaksamista? Lyö ja potkii, kun toinen makaa jo maassa. Sinä saat vastauksen tähän kysymykseen katsomalla itseäsi peilistä.

[/quote]

No jumalauta. Minuakin masentaa välillä melko lailla. Perhe-elämä on raskasta ja aikaa vievää, seksiä tai omaa aikaa ei irtoa käytännössä koskaan, työssäkäymistäni pidetään huvina, eikä sitä arvosteta vaikka maksan kaiken. Epäilen että tuo ei kuitenkaan kelpaisi syyksi raivoamiselle. Vai kelpaako sinusta?
[/quote]
Mikä tahansa kelpaa jos se saa sinut voimaan huonosti. Eihän elämän pitäisikään olla mitään kilpailua siitä kenellä menee huonoiten tai parhaiten. Vaan puhumalla ja ymmärtämällä ja tukemalla tehdään siitä parasta mahdollista kaikille. Numero yksi mitä tahtoisin mieheltäni, olisi ymmärrystä. En halua olla tällainen. En halua hänen tuntevan syyllisyyttä töissä käymisestä, tahtoisin hymyillä ja olla paras mahdollinen vaimo antaa jopa seksiäkin illalla, mutta en jaksa. ..en yksinkertaisesti jaksa.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 18:25"]

Taisin tänään pilata koko perheen joulun. Olen lapsen kanssa kahdestaan lähes joka päivä. (Mies tekee pitkää päivää töissä )poikamme on about 1,5 vuotias. Olen jo pidemmän aikaa ollut väsynyt ja masentunut. Tänään romahdin täysin, pelkästään koska en saanut poikaa päiväunille. Lähetin miehelleni sekä äidilleni (jonka oli tarkoitus siskoni ja veljeni kanssa tulla meille aatoksi) että en aio enkä jaksa viettää joulua. Korotin myös ensimmäisen kerran ääntäni pojalle. Miehestä uhkasin erota kun olen yksin muutenkin. Nyt on joulumieli katossa kaikilla... ja itselläni vielä pahempi olo.

[/quote]

Sellaista sattuu joskus. Jos on jo pitkään padonnut tunteita sisälleen ja yrittänyt vaan olla hyvä äiti ja puoliso, tunteet purkautuvat todennäköisimmin juuri silloin kun kaiken pitäisi olla hyvin. Eihän se kenellekään kivaa ole, tai luo joulumieltä, mutta sinulla on oikeus olla joskus myös vihanen tai kohtuuton. Kukaan ei ole täydellinen.

Saatko perheenjäseniltäsi tukea? Jos saat, ota kaikki vastaan. Ja jos pystyt, yritä nauttia joulusta parhaasi mukaan. Kukaan ei odota että olisit mikään ilopilleri, mutta itselläsikin olisi varmaan parempi mieli jos viettäisit joulua muiden mukana. Ehkä voisitte siirtää joulun jonkun toisen kotiin?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:26"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:16"] [quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:12"] Aijai jos mies repeäisi samalla tavalla väsymyksestä johtuen huutamaan ja lähettelemään vittumaisia viestejä. Olisi kyllä välittömästi kaikkien mielestä aika jättää se sika. Äiskä tietysti voi väsyneenä tehd' yhtä ja toista. Onhan se niin rankkaa, eikä miehen töissä käyminen ole sitä lainkaan. [/quote] Masennus on sairaus. Sitä on turha vähätellä väsymykseksi. Millainen ihminen ylipäätään vähättelee toisen sairautta ja jaksamista? Lyö ja potkii, kun toinen makaa jo maassa. Sinä saat vastauksen tähän kysymykseen katsomalla itseäsi peilistä. [/quote] No jumalauta. Minuakin masentaa välillä melko lailla. Perhe-elämä on raskasta ja aikaa vievää, seksiä tai omaa aikaa ei irtoa käytännössä koskaan, työssäkäymistäni pidetään huvina, eikä sitä arvosteta vaikka maksan kaiken. Epäilen että tuo ei kuitenkaan kelpaisi syyksi raivoamiselle. Vai kelpaako sinusta? [/quote] Mikä tahansa kelpaa jos se saa sinut voimaan huonosti. Eihän elämän pitäisikään olla mitään kilpailua siitä kenellä menee huonoiten tai parhaiten. Vaan puhumalla ja ymmärtämällä ja tukemalla tehdään siitä parasta mahdollista kaikille. Numero yksi mitä tahtoisin mieheltäni, olisi ymmärrystä. En halua olla tällainen. En halua hänen tuntevan syyllisyyttä töissä käymisestä, tahtoisin hymyillä ja olla paras mahdollinen vaimo antaa jopa seksiäkin illalla, mutta en jaksa. ..en yksinkertaisesti jaksa.

[/quote]

Hae lääkitys ja pyri terapiaan. Vaikka kuinka haluan ymmärtää vaimoani ja hänen masennustaan, se lieveilmiöineen vitutaa minua aivan saatanasti. En jaksa kiukuttelua, jatkuvaa ahdistelua, seksittömyyttä jne. asioita joita sinäkin todennäköismmin teet.

Nyt tilanne kuitenkin näyttää valoisammalta, kun lääkitys on ollut muutaman viikon päällä. Sen hankkimista on ihan turha venyttää, koska kyse ei ole mistään "happy pillseistä" jotka aiheuttaisivat epäaitoja tunteita, vaan aineesta joka korjaa sen kemiaalisen epätasapainon päässäsi normaaliksi, mikä pahan olosi aiheuttaa. Vituttamisen lisäksi tekee pahaa katsella toisen kärsimystä, mutta ei vaan aina jaksa ymmärtää kun itseäkin väsyttää ja on kaikenlaisia vaikeuksia.

Meillä samanikäinen lapsi ja kilarit tuli jo viime viikolla. Uhattiin erolla molemmat. Lopputuloksena kuitenkin todettiin, että se mitä tarvitaan on siivoja ja yöunet. Mummi otti lapsen pariksi yöksi ja siivoja tuli kolmen pvän varoitusajalla eilen.

Ainakin meillä tuo lapsen kehitysvaihe kiristää pinnaa. Lasta on pakko vahtia jatkuvasti, ei osaa vielä sanoa mikä on, mutta vauhtia on jo 100 lasissa.

Tsemppiä ja voimia ap! Älä anna muiden määritellä mitä tarvitset tai et. Pidä huolta itsestäsi! Ja jaetaan näitä hiekkalaatikolla; et ole yksin.

Tuosta lapselle raivoamisesta saa muuten rakentavan tapahtuman molemmille. ap, halaa lapsi lyttyyn ja selitä, mitä tapahtui. (Äiti oli niin väsynyt, että tuli vaan huudettua kaikille, vähän niinkuin silloin kun XXX tapahtui sinulle. Nyt kaikki on jo paljon paremmin, ja äidistä tuntuu pahalta että tuli huudettua... )

Lapsikin ehkä oppii pikkuhiljaa että paskoja tilanteita tulee, mutta niistä pääsee läpi. Aikuisillakin voi olla vaikeaa, mutta kyllä tilanteet ratkeavat. 

Ja kaikille masennus/ masentaa pohtijoille, masennus on sairaus, ei olotila. Sanat ovat samankaltaiset, samoin ulospäin näkyvät oireet, mutta masennus on sairaus joka vakavammissa muodoissa saattaa johtaa kuolemaan ja lievemmissäkin tapauksissa saattaa aiheuttaa vaikeaa invaliditeettiä. Se ei ole mielentila, vaan sairaus joka pitää hoitaa. Anteeksi tämä purkaus, mutta läheisistäni yksi on kuollut ja yksi selvinnyt täydellisesti k.o. taudista. Kova tie oli molemmilla, ei vähiten sen takia että masennusta edelleen luullaan mielentilaksi josta voi parantua esim. lähtemällä reippaalle lenkille luontoon. 

Hei