Joululahjojen pakkohankinta ahdistaa!

Minusta ihmisiä on paljon hauskempaa lahjoa yllättäen ja pyytämättä ympäri vuoden.

Yritä sopia, että ette osta. Niin mekin tehtiin. Sitkeimmille lahjojille ilmoitettiin yks vuos, että nyt ei enää aiota aikuisille lahjoja hommata. Hiljakseen on lahjavuori pienentynyt. Nykyään saadaa lähinnä joulukukkia, suklaita ja viinejä.

Et osta. Kiität kauniisti, jos itse saat lahjoja. Kyllä ne siitä pikkuhiljaa hiipuu, kun ei itse lahjo takaisin.

Mikä siinä on, ettei toiselle voi lahjaa ostaa?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:33"]Mikä siinä on, ettei toiselle voi lahjaa ostaa?
[/quote]

Meillä ois aika paljon lahjottavia. Paljon helpompaa kaikille, kun aikuiset ihmiset ostavat itse mitä tarvitsevat. Ei me osteta miehen kanssa toisillemme edes synttäri- tai hääpäivälahjoja. Muistaa voi muutenkin. Lahjat on lapsia varten, ei aikuiset niitä tarvitse.

Onneksi mulla ei ole kelle tarvitsisi ostaa. Exän pakkohankintoja sivusta just kuuntelin, ja yritin puhua sille järkeä että kannattaako väkisin jotain krääsää hommata, tai tavaroita/levyjä/kirjoja jotka saattavat jo olla saajalla.

Omassa perheessäni minä taisin olla se viimeinen lahjojen ostaja vuosia sitten, jotain viinipulloa tms. "helposti hävitettävää" laittelin muutaman vuoden, mutta itse en saanut kuin yhdeltä, joten lopetin sitten senkin.

Enkä minä ymmärrä sitä lasten isän sukulaistenkaan tyhjänpäiväistä lahjanhankintaa, teineillä alkaa olla jo sen verran tarkka maku että ei ne summamutikassa ostetut vaatelahjatkaan/liinavaatteet enää miellytä. Tai eihän se teini valita välttämättä, mutta käyttämättä ne silti lopulta jää.

Nyt oltiin kuulemma ostamassa jotain kallista tabletinsuojusta, vaikka itselläni on hankinnassa tietynlainen. Isänsä kyseli minulta kokotietoja, eikä olisi halunnut sanoa sukulaisille että minä hankin sen itse. Ihmettelin että pöljäkö se on, antaa ostaa jotain mikä jää käyttämättä. Että ostaisivat vaikka lahjakortin jonnekin. Mutta ei, ei sitä voi vaan mennä toivomuksia esittämään kuulemma.