Apua! Heti aamusta 3v taas kuin "Omen", ei kestä =`(
Pakko kirjoittaa! Mulla on vähän reilut 3v lapsi, joka on nykyisin ihan kauhea..normaalisti menee hoitoon, nyt joululomalla, mut siis taas tänä aamuna heti siitä kun herää alkaa kauhea kiukuttelu, kitinä, komentelu..lähtien siitä et herää pahantuulisena, rämpyttää heti ensitöikseen valoja, alkaa kiljumaan kun komentaa, haluaa syödä, mutta ei sit haluakaan jos antaa, vetää heti raivarit kun ei saa suklaakeksiä..siis en kestä enää tätä IHAN jatkuvaa riitelyä ja kitinää ja huutoa ja vikinää! Ihan-koko-ajan. Ihan kuin lapsi olis jotenkin riivattu, vaikka sit hyvinä hetkinä on ihana.
Lapsi oli eilen mummulassa pari tuntia hoidossa ja sanoivat, että oli kuin enkeli, kunnes me palattiin ja muuttui kuin yö ja päivä kiukuttelijaksi ja pahakäytöksiseksi. Sama hoidossa.
Hän on meidän eka lapsi ja ainoa, ollaanko me nyt sit kasvatettu sellanen kodin ruhtinas, joka luulee voivansa tehdä mitä vaan, ei kunnioita meitä? Vai oonko jotenkin ei-läsnäoleva äiti ja hän oireilee sitä, vaik nimenomaan ajattelin et olen tosi läsnäoleva ja lapsi on mulle kaikki kaikessa. Mut tä jatkuva pahantuulisuus, on tä kai uhmaakin mut nytkin jouduin viemään lapsen sänkyynsä, kun sain lopulta banaaninpuolikkaasta päähän ja tuntui et meen pian sekaisin jatkuvasta huudosta ja riidasta kun vasta kahviakaan en oo juonut. Voiko tällaisesta soittaa johonkin ja mihin? Vai onko tä vaan uhmaa ja mun pitäis mennä itteeni ja tajuta et sitä saa mitä tilaa? Pää hajoo..
Kommentit (19)
Onko lapsella tylsää kotona? Yleensähän just äiti on se, jolle kiukutellaan kaikista eniten, mutta sit kuitenkin äiti on ainut joka kelpaa esim. jos ei tule uni. Voisitte lähteä vaikka leikkipuistoon ja nähdä siellä leikkikavereita tai mennä vaikka eväsretkelle jos se ruoka maistuis paremmin.
Pisti ensimmäisenä silmään, että riitelet 3v:n kanssa. Et kai todella? Sulla on siellä uhmaikäinen kersa, joka turhautuu kaikesta. Sä olet lähtenyt mukaan kiukutteluun ja menetät hermosi nyt persoonalle, joka ei mahda uhmaiälleen mitään.
Mulla on nyt 8v kaksoset, jotka suuttuivat kaikesta ja olivat kuin riivattuja sen uhmaiälleen ajan. Ei auttanut kuin ajatella asia niin, että suhtautuu niihin kohtauksiin huumorilla ja ei lähde mukaan. Välillä oltiin ihan loppu, mutta tärkeintä on asettaa rajata ja antaa raivota sitä uhmaansa. Ihan käytännössä pyrittiin kääntämään asiat aina tavalla tai toisella positiiviseen tai huomio toiseen asiaan. Kerran esim sanoin, että ruokana on kanaa, johon uhmis tietenkin hermostui että ei halua kanaa äääääää. Korjasin heti että joo no niin olikin että et tykkää ja täällä on sua varten broileria. Uhmis
Ilahtui.
Lapsi hakee rajoja myös kotona. Hoidossa ja kylässä hän ei sitä uskalla tehdä. Koti on sihen siis turvallinen paikka.
Rutiinit ehkä auttavat ja korvatulpat;-)
Joo kyllä tästä varmaan ulos pitäis lähteä tai pelata palapelejä? Ehkä se auttaisi. Mullakin on tullut toi mieleen, et josko on sit tylsistynyt, mutta miten voi olla kun just aamupalaa vasta yritettiin syödä, eli aktiviteetit ei edes alkanut ja täysi show jo päällä. Tietääkö joku onko olemassa jotain kunnallista tahoa josta tällaiseen voisi hakea ammattineuvoja vai onko se sit vain neuvola? Eka lapsi ja ollaan nimenomaan yritetty niitä rajoja ja rakkautta antaa, mut tuntuu et ehkä sit enemmän rakkautta ja liian vähän rajoja kun tuntuu, et lapsi ei vanhemmilleen anna kuin keppiä ja porkkanaa tulee harvoin ja ne onkin sitten ihan maagisia hetkiä, kun niin harvoin toistuu, ellei sit oo sellainen kausi.
Älä yhtään rupee kivaksi ja joustavaksi kun laps tinttailee. Ja pysy tyynenä vaikka varmasti vaikeaa. Selitä että lapselle sanotaan kaks kertaa ja jos ei mee kaaliin niin sitte on syömättä. Joo tiedän kuulostaa rankalta mut asiasta voi hoidos sanoa että nyt tälläinen kausi ja otettiin äärimmäinen keino käyttöön, onko muita vinkkejä?. Lapsi oppii äkkiä olemaan kun tajuaa ettei hän ole vallassa, vinkuminen ja temppuilu ei tuo hänelle minkäänlaista etua tai yliotetta vaan harmia. Olkaa johdonmukaisia se mitä sanotte, tapahtuu! Mutta muistakaa antaa haleja ja pusuja ja kehuja aina kun laps on hyvin.
Suurin osa lapsista on luonnostaan "pikku diktaattoreita" ja vanhempien tehtävä on sitten näyttää kuka määrää tiedän perheessä. Lapsi tietää että olet epätoivoinen, ihan pihalla ja paniikissa joten hän testaa kuinka pitkälle voi mennä.
Pidä pää kylmänä äläkä lähde mukaan raivareihin ja ole tiukan johdonmukainen kaikissa rutiineissa joiden avulla arki rullaa.
Meillä on ihan samanlainen 3v, tosin ei ole ainut lapsi. Joskus aloittaa kiukuttelun jo ennenkuin on edes sängystä noussut. Tiedän ettei saisi hermostua itse, mutta en ole kovinkaan pitkäpinnainen ihminen enkä siis ihmettele mistä lapsi on oman kärsivällisyytensä perinyt. :D
Olisko hänellä ollut ikävä sinua? Hakee huomiota. Liikuntaa ja positiivista tekemistä lapselle. Rajat kanssa. Soita neuvolaan sieltä saa hyvin tukea.
Tähän on olemassa oiva ja toimiva konsti. Tukkapölly. Ei maksa mitään ja toimii varmasti
Meillä on jonkun verran joustoa esim. aamiaisen kanssa eli saatan kysyä otatko puuroa vai leipää. Mutta jos kumpikaan ei kelpaa niin sitten sanon tyynesti että aamiaista ei ole pakko syödä mutta seuraava ruoka on vasta päivällä. Tulee raivarit ja pysyn tiukkana ja ohjaan lapsen omaan huoneeseen kiukuttelemaan koska haluan itse juoda aamukaffit rauhassa ja kerron tämän lapselle. Yleensä hetken päästä lapsi tulee keittiöön ja sanoo että voisin ottaa sitä leipää. Jos ei tule niin seuraava ruoka on lounas.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 09:46"]
Tähän on olemassa oiva ja toimiva konsti. Tukkapölly. Ei maksa mitään ja toimii varmasti
[/quote]
Lapsen kiduttaminen on rikos.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 09:46"]Tähän on olemassa oiva ja toimiva konsti. Tukkapölly. Ei maksa mitään ja toimii varmasti
[/quote]
Kurittaminen on suomessa kiellettyä. Sille tielle kun lähtee niin pelolla kasvatat ja siitä ei hyvää seuraa,
Kannattaa myös kokeilla olla huomaamatta lasta lainkaan kiukun aikana. Et katso häntä kohti ollenkaan kun kiukuttelee. Itsesaäkin huomaan että annan ihan liikaa huomiota kiukkupussille
hei, täällä mummi. jotenkineksyin tänne sivulle ja luinnuo neuvot kiukuttelevalle 3-vuotiaalle. ymmärrän väsymyksenne ja turhautumisenne. tuossa ylhäällä oli monta hyää neuvoa... siis jos ruoka ei kelpaa , tarjoilu loppuu ja ruokaa saa vasta seuraavalla aterialla. lapsi kokee myös turvallisuutta kun kiukuttelee vanhemmilleen, ja toisaalta voitte iloita siitä että hänellä on jo valmiuksia hallita tunteitaan hoidossa ja mummolassa... kiukuttelu loppuu aikanaan kun vaan jaksatte... hoitakaa parisuhdetta ja iloitkaa toisistanne... ja huolehtikaa myös siitä että teillä vanhemmilla on joskus omaa aikaa esim. kuntosali tms. liikunta.. muistakaa että lapsi kasvaa yllätävän nopeasti... ja kun hän kiukuttelee ja turhautuu se johtaa myös siihen että hän alkaa vähitellen oma-aloitteisesti puuhastelemaan... siis älkää suostuko lapsen viihdyttäjäksi te olette vanhempia ja kestätte kiukun... iloa ja voimia ... iin ja höpö höpö kaikki riivaukset...
No etsiskö rajojaan, jos hän on sinulle kaikki kaikessa ja olet aina läsnä. Lapsen pitää tuntea, että sinä olet häntä vahvempi, se tuo turvaa. Jos poukkaset koko ajan hänen oikkujensa mukaan, turva ja pohja katoaa. Eli ole läsnä, mutta ohjaa ja vaadi, opasta ja edellytä, kehu ja palkitse.