Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa kun tein lapset nuorena!
21.12.2014 |
Molemmat jo muuttaneet pois, nuorempi täyttää 10pv:n päästä 18 vuotta :) Ja itse olen 35-vuotias, heheh! Elämää vielä edessä. Kyllä teiniäitiys kannatti.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun tapasin tulevan mieheni vasta 35-vuotiaana ja sain lapseni sen jälkeen. Sain elää tosi pitkän ja vaiherikkaan nuoruuden ja päästä jo asiantuntijan rooliin työelämässä ennen lapsia. Oli sitten varallisuutta elää kotiäitinä pikkulapsiaika ja työkokemusta jotta pääsin helposti takaisin kiinni työelämään muutaman arvostamani kotivuoden jälkeen. Pystyn tekemään yhä osittaista työviikkoa kun asuntolainat on jo miltei maksettu, nautin pikkukoululaisistani, nainen on sen ikäinen kun hänen lapsensa ovat!
Olen 22 ja esikoiseni oppi tänään alle 1,5 vuotiaana niistämään. Seuraava on puskemassa ulos vuodenvaihteen jälkeen. Minulla on vakityö, muttei ammattia. Siitä huolimatta olen hyvin tyytyväinen valintaani. Tosin teen ap:seen verrattuna lapsia myöhään ja olen "jo" 41, kun kuopus täyttää 18. Mutta ihan hyvin tässä kerkeän opiskella vaikka 10 vuotta ja sitten ei tarvitse enää porsia tai jäädä pois töistä lapsen sairasteluiden vuoksi. Tämä tuo minulle lohtua. Ahdistaisi olla 30, parin taaperon/leikki-ikäisen äiti ja ainoana hohtona muistot vela-ajasta ja siitä, että 50 vuotiaana saa ehkä levätä.
Hyvä että ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä. On niin monta oikeaa tapaa käyttää se.
Mä sain lapseni 34- ja 36-vuotiaana. Nyt olen 37 ja haaveilen iltatähdestä parin vuoden päästä. Olisi ihan kauhea ajatus, jos lapset olisivat aikuisia. Ja toisaalta olisi kauheaa jos olisi jäänyt tekemättä kaikki se, mitä ennen lapsia sain tehdä.
Toisille sopii teiniraskaus ja toisille vasta myöhemmin lasten hankinta. Osa ei halua lainkaan omia lapsia ja jotkut adoptoi.
Ihanaa kun olemme kaikki erilaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuten odotan mummoksi pääsemistä. Ihanaa kun saa lällyttää lapsia ilman varsinaista vastuuta ja mikään pakkohan ei ole ottaa hoitoon jos haluaa nukkua tai matkustella.
Mun lapset on tehty 1,5-vuoden ikäerolla, 23 vuotiaana ensimmäinen. Rellestin kyllä ihan riittävästi nuorempana, enkä kärrää lapsia hoitoon jatkuvasti. Ei ole paikkaa jonne lapsia varsinaisesti lykkäisi ja aika itse hoidan pääasiassa, mies on yrittäjänä paljon töissä. Mulla on ammatti mut ei vakkaripaikkaa, harkitsen opiskelua myös. Olen kotona ainakin siihen asti että nuorempi on 1,5-vuotias, todennäköisesti pidempäänkin.
Musta on ihanaa että lapset on olemassa ja että meillä toivottavasti on vielä monta yhteistä vuotta. Pidän myös sukulaissuhteita tärkeänä ja mun lapsilla esim. on kaksi isoisomummoa elossa. Itse olin myös oman mummoni kanssa läheinen ja sitä toivon omille lapsillenikin koska mielestäni on tärkeää että lapset oppii myös menneiden sukupolvien vaiheista.
Mulle on ihan sama minkäikäisenä kukin lapsensa tekee, ennakko-oletukset on noloja ja naurettavia, ehkä vielä naurettavempia jos joku lähempänä neljääkymmentä huutelee oman elämänsä ratkaisuja täytenä totuutena miten elämäänsä tulisi muidenkin elää.
P.S. Oon nyt 26-vuotta ja asun velattomassa omakotitalossa enkä ole ikinä käynyt sossun luukulla tai saanut edes asumistukea
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:59"]Aika surullista että noin monen mielestä äitinä olo tai aika kun lapset on pieniä, ei olisi jotenkin "omaa elämää". Minulle tämä nimenomaan on minun elämääni, kun saan elää sitä perheeni ja rakkaideni kanssa. Siksi olen iloinen että sain lapset nuorena sillä sen vuoksi saan myös elää lasteni kanssa tätä elämää kauemmin. 19v eka lapsi, nyt myöhemmin lähdin opiskelemaan toista ammattia kun eka ei miellyttänytkään (se jonka hankin ennen lapsia). Ja ihan yliopistossa arvostettua ammattia olen lukemassa ettei se lasten nuorena saaminen ainakaan Suomessa estä opiskelua myöhemmin :)
[/quote]
En ole ajatellut asiaa noin, vaikka oonkin ollut tyytyväinen siihen, että tein ekan lapseni melko nuorena. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeesti, selittäkää mulle, miten sitä elämää ei ehdi elää jos tekee lapset nuorena? Eikö se ole ihan sama pyöräytätkö lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä, vauvavuosi, pikkulapsiaika, täysi-ikäiseksi kasvaminen vievät tasan yhtä kauan aikaa olivat vanhemmat minkä ikäisiä tahansa. Jos saat lapsen esim. 20-vuotiaana, olet 38-vuotiaana täysin "vapaa" menemään ja tekemään elämälläsi ihan mitä haluat. Jos saat lapsen 40-vuotiaana, olet 58-vuotiaana "vapaa". Pesti kestää joka tapauksessa 18 vuotta halusitte tai ette. Eli sitä vapaata elämää ehtii harrastamaan tasan yhtä paljon oli se äidin ikä mikä tahansa. Jokaisella on samat lähtökohdat ja yhtä pitkä tie edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:53"]
Ihan oikeesti, selittäkää mulle, miten sitä elämää ei ehdi elää jos tekee lapset nuorena? Eikö se ole ihan sama pyöräytätkö lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä, vauvavuosi, pikkulapsiaika, täysi-ikäiseksi kasvaminen vievät tasan yhtä kauan aikaa olivat vanhemmat minkä ikäisiä tahansa. Jos saat lapsen esim. 20-vuotiaana, olet 38-vuotiaana täysin "vapaa" menemään ja tekemään elämälläsi ihan mitä haluat. Jos saat lapsen 40-vuotiaana, olet 58-vuotiaana "vapaa". Pesti kestää joka tapauksessa 18 vuotta halusitte tai ette. Eli sitä vapaata elämää ehtii harrastamaan tasan yhtä paljon oli se äidin ikä mikä tahansa. Jokaisella on samat lähtökohdat ja yhtä pitkä tie edessä.
[/quote]
Minä taas ajattelisin, että lapset saatuaan ei enää koskaan ole ihan samalla lailla vapaa kuin ennen lapsia. Ja olipa lapsia tai ei, se 38-vuotiaan vapaus on toisenlaista kuin 20-vuotiaan vapaus. Luojan kiitos.
Ja kyllähän ne lapset kuluttavat, niin ihania kuin ovatkin. 38-vuotias mummo on ihan varmasti fyysisesti ja henkisesti kuluneempi kuin 38-vuotias lapseton. Itse olen näitä vanhana lapseni saaneita, ja tunnen ihan selkeästi olevani nuorempi kuin ne ikätoverit, joilla on jo isot lapset ja jotka sanovat etteivät jaksaisi enää vauvoja. Varmaan ollaan joskus kuusikymppisinä tasoissa, kun kaikki ovat puskeneet ne murkkuvaiheet ym. läpi.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:26"]Molemmat jo muuttaneet pois, nuorempi täyttää 10pv:n päästä 18 vuotta :) Ja itse olen 35-vuotias, heheh! Elämää vielä edessä. Kyllä teiniäitiys kannatti.
[/quote]voi surku.menetit nuoruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin nuoruuden täysillä.paljon myös matkustelin. Lapsen sain kypsässä iässä mutta voi surku on jo 18. Onneksi asuu kotona.on täällä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:53"]
Ihan oikeesti, selittäkää mulle, miten sitä elämää ei ehdi elää jos tekee lapset nuorena? Eikö se ole ihan sama pyöräytätkö lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä, vauvavuosi, pikkulapsiaika, täysi-ikäiseksi kasvaminen vievät tasan yhtä kauan aikaa olivat vanhemmat minkä ikäisiä tahansa. Jos saat lapsen esim. 20-vuotiaana, olet 38-vuotiaana täysin "vapaa" menemään ja tekemään elämälläsi ihan mitä haluat. Jos saat lapsen 40-vuotiaana, olet 58-vuotiaana "vapaa". Pesti kestää joka tapauksessa 18 vuotta halusitte tai ette. Eli sitä vapaata elämää ehtii harrastamaan tasan yhtä paljon oli se äidin ikä mikä tahansa. Jokaisella on samat lähtökohdat ja yhtä pitkä tie edessä.
[/quote]
On eri asia olla 40v iässä isoäiti kuin 60v iässä, koska saatuaan lapset ei ole koskaan enää "vapaa". Lasten saamisesta seuraa isovanhemmuus, joten vaikka sitä on kiinni lapsessaan vain 18v, niin sen jälkeen lapsi ei katoa minnekään. On siis eri asia olla vapaa 40 ikävuoteen asti kuin 18 ikävuoteen asti.
Miksi teit lapsia ollenkaan, kun suurin onnesi oli päästä heistä eroon. Itse sain kaksi lasta ja olen onnellinen aina kun saan heidän kanssaan olla. Toinen asuu vielä kotona.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:53"]
Ihan oikeesti, selittäkää mulle, miten sitä elämää ei ehdi elää jos tekee lapset nuorena? Eikö se ole ihan sama pyöräytätkö lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä, vauvavuosi, pikkulapsiaika, täysi-ikäiseksi kasvaminen vievät tasan yhtä kauan aikaa olivat vanhemmat minkä ikäisiä tahansa. Jos saat lapsen esim. 20-vuotiaana, olet 38-vuotiaana täysin "vapaa" menemään ja tekemään elämälläsi ihan mitä haluat. Jos saat lapsen 40-vuotiaana, olet 58-vuotiaana "vapaa". Pesti kestää joka tapauksessa 18 vuotta halusitte tai ette. Eli sitä vapaata elämää ehtii harrastamaan tasan yhtä paljon oli se äidin ikä mikä tahansa. Jokaisella on samat lähtökohdat ja yhtä pitkä tie edessä.
[/quote]
On eri asia olla 40v iässä isoäiti kuin 60v iässä, koska saatuaan lapset ei ole koskaan enää "vapaa". Lasten saamisesta seuraa isovanhemmuus, joten vaikka sitä on kiinni lapsessaan vain 18v, niin sen jälkeen lapsi ei katoa minnekään. On siis eri asia olla vapaa 40 ikävuoteen asti kuin 18 ikävuoteen asti.
[/quot
Samaa mieltä, olen ikuisesti äiti, huolehdin, iloitsen ja autan.Lapset 17 ja 20
Kun sain lapset kohtuullisen nuorena (en teininä), saan toivoakseni olla mukana heidän elämässään vuosikymmeniä heitä tukemassa.
Mulle syntyy esikoinen nyt kaksikymppisenä, olen ihan tyytyväinen, nyt saan aikaa sitten miettiä eri vaihtoehtoja mihin kouluun jatkan. Lapset siis nyt ( jos niitä vaan suodaan enempää kuin yksi) ja sitten opiskelemaan ja töihin :)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:28"]miten olisi iltatähti :)? saitko miten paljon painostusta aborttiin silloin teininä?
[/quote]
Hmm, pitäisi miettiä miehen kanssa tuota ;) Mutta tuskinpa nyt lähiaikoina, ehkä sitten lähemmäs 40v, jos sellainen aiotaan tehdä :) Ja melkein koko sukuni - varsinkin äiti - painosti aborttiin. No, nykyään rakastaa lapsenlapsiaan :) AP
[/quote]
Sun lapsetkin on siis teiniäitejä. Kiva perinne sun suvussa, ehkä kuitenkin me muut toivotaan lapsillemme jotain parempaa.
21v ja kaksi lasta, 2v ja 1v. Mun mielestä tässä on toisaalta juuri hyvää se, että en ole luonut uraa ja ei ole esim. asuntolainaa (ammatti on). Ei ole kiire takaisin töihin, kun ei kuitenkaan ole paikkaa odottamassa. Kerkeän luoda sitä uraa myöhemminkin, kun ei tällä hetkellä tarvitse stressata niistä asuntolainoista yms. eikä siten ole kiire töihin. Nyt keskityn vain lapsiin. :)