Lue keskustelun säännöt.
Lapsen lievä kurittaminen, onko ok?
21.12.2014 |
Mielestäni ei. Vieläkin muistan isän luunapit, miten ikävästi ne napsahti ohimoon. Tai tukistus. Inhottaa, kun kaveri käyttää näitä "napsautuksia" oman uhmaikäisensä rankaisuun. Omaan lapseeni en ole näitä vielä käyttänyt, mutta vaatii todella kylmähermoisuutta, etten alentuisi samaan kuin isäni aikoinaan.
Kommentit (6)
Vähän saa leipasta lättyyn aina sillon tällön fiilispohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Huomaa kyllä nykyajan kakaroista, ettei kukaan ole piessyt niistä luuloja pois pienenä :D
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 16:52"]
On. Huomaa kyllä nykyajan kakaroista, ettei kukaan ole piessyt niistä luuloja pois pienenä :D
[/quote]
Niinhän sen huomaa, eism. siitä, että väkivaltaa on vähemmän.
Sano sille kaverillesi tuosta. Ensinnäkin uhma kuuluu uhmaikään ja rangaista ei saa väkivaltaa käyttämällä.
Ei ne minustakaan ole ok nykyisten kasvatussuositusten ja -tutkimusta mukaan, toisaalta ymmärrän että joidenkin on vaikea päästä sukupolvia kestäneestä kasvatustyylistä. Ajatellaan, että "minuakin tukistettiin enkä tästä kärsinyt, joten tukistan siis omia lapsiani myös".
Tästä ei muuten kannata odottaa kovin hedelmällistä keskustelua av-palstalla. Siis monet kerrat nää keskustelut on nähty, ja suurimmalle osalle ruumillinen kuritus on ok.
Itse en ole ikinä luunappia tai tukkapöllyä antanut omilleni, vaikka mieli olisi pahimpina uhmakausina tehnyt. Mutta uhmatkin menee ohi, kun pitää rajoista kiinni ja toisaalta antaa lapselle tilaa tulla kuunnelluksi. Nyt omani ovat jo murkkuja, mutta hyvin menee ainakin minun silmääni. Molemmilla on hyviä ystäviä, harrastavat, tarpeeksi hyviä koulussa, näyttävät tunteensa mutta eivät toimi vastuuttomasti esim vihoissaan jne. Eli minun mielestä kasvatus on näillä näkymin ollut varsin onnistunutta.
Mutta virheellisia kasvatustapoja on paljon (varmasti itsellänikin siis on), pitää vain toivoa, ettei niillä tehdä kohtuutonta haittaa lapselle. Mut pysäytti aikanaan erityisesti kun luin tutkimuksesta, jonka mukaan lapsella tulee olemaan pieni stressikynnys, jos hän joutuu kärsimään stressistä tarpeettomasti alle kolmevuotiaana. Vanhan suomalaisen kasvatuskulttuurin mukaanhan lasta pitäisi "karaista" esimerkiksi antamalla hänen itse selvitä hankalista tunteista tai peloista. Ajatellaan, että näin lapsi oppii kestämään stressiä, mutta tosiasiassa tutkimuksen mukaan lapsella tulee olemaan heikompi stressinsietokyky.