Lapsi taitava piirtäjä

Mä muistan että mulla taas oli ala-asteella kuvis 8 ja yläasteella sain kymppejä. Mielestäni siihen vaikutti se, että ala-asteella meidän luokanope opetti kuvista, ja luulen etten ollut hänen lempioppilaitaan. Lukuaineissa on kokeita, ja numerot tulee aika pitkälti sen mukaan mitä olet niistä saanut. Kuviksessa voi opettaja arvostella paljon mielivaltaisemmin, ja kysymys on monesti makuasioista.

Myös lukiossa sain kuviksesta kymppejä, vaikka nyt kun jälkeenpäin olen löytänyt vanhoja ala-asteaikaisia piirrustuksiani, niin ne olivat mielestäni suhteessa paljon hienompia kuin jälkeenpäin piirretyt. Muistan että ala-asteella myös musiikki oli "vain" 8, vaikka soitin pianoa, kävin musiikkiopistossa, ja se oli minulle tärkeä harrastus. Muistan, että se harmitti vielä enemmän kun tuo kuviksen 8.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:02"]

Kävi ilmi, että hän piti runsaista ja vahvoista väreistä, kun minä taas olin mieltynyt siihen aikaan mustavalkoiseen, harmaaseen ja laimeisiin väreihin. Tämän opittuani sain nostettua arvosanan ysiin.

[/quote]

Järjetöntä tällainen, että oppiaan pitää "selvittää" mikä on opettajan suosima tyyli, jotta saa paremman numeron. Saako äidinkielen opettaja antaa aineista huonon numeron, jos ei satu pitämään tietyn tyyppisistä tarinoista, vaikka kielioppi ja muut seikat olisivat hallussa?

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:48"]

Minusta on typerää, että annetaan arvosanoja tuollaisessa aineessa johon ei voi vaikuttaa itse mitenkään. Miten helvetissä minä olisin ikinä voinut saada kuvaamataidosta kymppiä näillä lahjoilla.

Urheilusta meidän opettaja sentään antoi sen mukaan numeroita miten paljon viitsi yrittää, tajusi että ei kaikista tule Jari Litmasia vaikka potkisivat palloa kuinka paljon tahansa. Kuviksesta en ikinä saanut 7 tai 8 parempaa, aivan sama paljon yrität koska ei vain lahjat riitä kuin raapustamaan harakanvarpaita.

[/quote]

Toivottavasti et omille lapsillesi opeta, että lahjakkuusaineissa ei voi vaikuttaa omiin arvosanoihin. Minkähän takia kenenkään tarvitsee käydä taidekouluja, kun ne piirtäjät ja maalarit ovat lahjakkuuksia jo syntyjään. Ja kerran huono liikunnassa - aina huono, turhaa kaikki yrittäminen.

Miksi sitä englantiakaan pitää opetella, kun ei kaikista tule kuitenkaan natiivitasoisia puhujia?

45: Minä myös ihmettelin, miksi lainaamasi kommentoija väitti, ettei piirustus-/maalaustaitoon voi yhtään vaikuttaa. Sai vielä paljon yläpeukkuja.

Kaikkien ei mielestäni tarvitse pitää taideaineista tai liikunnasta, eikä edes yrittää tulla niissä paremmiksi, mutta jos haluaa, niin kyllä paljonkin voi oppia.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 16:45"]

Yläkoulun kuvaamataidon opettajat ovat yleensä itsekin taiteilijoita. Mun vahvuudet kuviksessa ovat aina olleet omaperäinen toteutus ja erikoiset jipot. Taidot eivät vain ikinä riittäneet kunnolliseen toteutukseen, niin sain ala-asteella aina kasin. Yläasteella kuvisope osasi arvostaa niitä ideoiden yrittämisiä ja numero nousi ysiin.

[/quote]

Yläasteen kuviksenopettajat ovat yleensä aineenopettajia, 5-6 vuotta opintoja takana ja tähän sisältyy opetetettavan aineen opinnot. Ns. taiteilijaopet arvostelevat oppilaita ilmeisesti hyvin eri tavalla kuin koulutuksen saaneet opettajat, joilla on arvioinnissa ihan selvät kriteerit, ei vain "tässä on hieno tunnelma ja sulla on mielikuvitusta".

Minä ihmetelen miten itse sain yläasteella kympin kuvaamataidosta. Ryhmässä oli todella hyviä piirtäjiä ja minä en todellakaan heidän tasoaan ja sain saman numeron. Opettaja kuulemma arvioi lähinnä sen miten huolella kaikki työt on tehty...

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 16:16"]Mielestäni arvosanaa 10 ei saisi antaa kenellekään koskaan, sillä kukaan ei oikeasti ole täyden kympin arvoinen. Jokin yksittäinen työ saattaisi olla 10, mutta lukukauden aikainen arviointi onkin eri asia.

Pelkästään 8 ja 9 ovat kovia numeroita, mutta sinne täyteen kymppiin ei vaan voi kukaan yltää.

 
[/quote]

Wtf, kyllä minulle antoi kuvisope kympin vaikka olikin hirveä tiukkis ;) ja olin sen ansainnut.

Itse sain kymppejä kunnes vaihtui opettaja ja hän antoi kutosen! Sitten kun taas tuli eri opettaja niin kymppejä tipahteli tasaiseen tahtiin, niinkuin kaikilta seuraaviltakin. En vieläkään tiedä, miksi tuo yksi ei tykännyt tyylistäni mutta eipä sillä mitään merkitystä ole. Muutenkin kuvis, liikunta, musiikki, käsityö...ne on kaikki sellaisia aineita joista ei mielestäni pitäisi antaa numeroa ollenkaan. Joku vaan osaa ja toinen taas ei, eikä siinä välttämättä suta vaikka kuinka yrittäis harjoitella. t "kympin piirtäjä"

ON YLÄ-ASTEELLA JA ALKOI PARKUMAAN KASISTA. HUHHEIJAA KUN ON ONGELMAT SUURET.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 00:17"]

45: Minä myös ihmettelin, miksi lainaamasi kommentoija väitti, ettei piirustus-/maalaustaitoon voi yhtään vaikuttaa. Sai vielä paljon yläpeukkuja.

Kaikkien ei mielestäni tarvitse pitää taideaineista tai liikunnasta, eikä edes yrittää tulla niissä paremmiksi, mutta jos haluaa, niin kyllä paljonkin voi oppia.

[/quote] Totuus kumminkin on, että monet ei vaan osaa piirtää vaikka ne miten opettelisi, ei siihen auta vaikka lukisi  miten jokin tehdä tai harjoittelisi, en tarkoita etteikö harjoitteleminen voisi auttaa jonkin verran mutta esim "värisilä" on sisäinen ominaisuus jota on tai ei ole, jotkut ei osaa piirtää perspektiivisesti koska "eivät näe sitä" jne jne. Tiedän tämän koska tunnen selvästi että taitoni tulee "sisältäni". Uskon että musiikissa on monesti ihan sama. Kyllä jokainen oppii soittamaan jonkin kappaleen kun yrittää ja yrittää mutta toisella se kappale elää ja kun toinen soittaa niin se on kuollut. Sama on urheilun ja käsitöiden/nikkaroinnin suhteen, harjoitus on hyvä mutta tarvitaan myös "sielu".

siis VÄRISILMÄ...

Kysyisin sinuna opettajalta perusteita arvosanalle.

Muuten yleisesti kannattaa opettaa lapselle, että todistusarvosanat eivät ole koko totuus taidoista ja osaamisesta. Esim. kuviksessa ja äidinkielessä arvosanaan voi vaikuttaa paljon se, miellyttääkö tyyli opettajaa. Koulussa arvosanaan saattaa vaikuttaa pitkälti jopa pärstäkerroin, kuten elämässä noin muutenkin.

Taiteilijan ammatissa tuo kymppi-kasi -ilmiö muuten toistuu vääjäämättä: vaikka olet ammattitaiteilija, kaikki eivät tykkää ja aina joidenkin mielestä olet parhaimmillasikin vain keskinkertainen töhertelijä. Kuuluu alaan.

Kuvataiteessa piirtäminen on vain yksi sen osa-alue, yksi tekniikka. Kuvataiteessa kuitenkin tärkeintä on sisältö, se miten  taiteen avulla ilmaistaan omia mielipiteitä, tunteita, näkemyksiä asioista. Kuvataiteessas harjoitellaan kuvien tulkintaa, esim, mainoskuvien semiotiikkaa ja miten merkityksiä ja mielikuvia rakennetaan kuvallisesti. Kuvikseen liittyy siis ilmaisun lisäksi myös taiteen ja kuvien vastaanottoa ja tulkintaa, ja ns. monilukutaidon harjoittelemista. Kuvataite on nykyään sidottu pitkälti ajatteluun, taiteen avulla käsitellään ajankohtaisia asioita liittyen laajempiin kysymyksiin, kuten ympäristöön, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä henkilökohtaisiin asioihin, kuten identiteettiin. Sen lisäksi kuvikseen kuuluu muotoilu ja rakennettu ympäristö eli arkkitehtuuri. Se että lapsesti osaa teknisesti hyvin piirtää, ei kerro mitään siitä miten hän pärjää näillä muilla oppiaineen osa-alueilla. Myös mm. taidehistoria on osa kuvista, siinä voidaan kokeiden avulla mitata tiedollista osaamista. Kuvis ei ole vain taitoa, vaan myös tietoa ja tiedon ja taidon yhdistelmää, jossa tarvitaan ajattelun taitoa. 

Taitoaineet on niin tätä. Itse sain seiskalla kasin käsitöistä vaikka tein mielestä kaiken oikein hyvin ja hyvälla asenteella. Pari tumpeloa luokkatoveria, joita autoin tunneilla saamaan hommansa tehtyä, saivat molemmat ysin. Kysyin vielä opettajaltakin, ja tämä vain sanoi, että tällä tavalla hän sen nyt tällä kertaa arvioi. Ei siis mitenkään perustellut.

On ihan asiallista kysyä opettajalta arviointikriteerit. Voihan olla, että tyttäresi tuntiaktiivisuus tai sen puute on pudottanut numeroa. Ei musiikista tai liikunnastakaan anneta numeroa lahjakuuden perusteella vaan katsotaan oppilaan lähtötasoa, miten paljon oppii uutta, mikä on tuntiaktiivisuus, kuinka paljon yrittää jne. 

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:05"]

Kuviksen työt arvioidaam suhteessa tehtävän tavoitteisiin. Teknisiä ja sisällöllisiä tavoitteita. Esim.  työn tavoitteena voi olla oppia käyttämään monipuolisesti viivaa ja ymmärtää värin valööriskaala, sekä soveltaa työssään esim. surrealismia. Arvioinnissa työtä peilataan siihen, miten nämä tavoitteet toteutuvat + siihen miten oppilas on työtään miettinyt (luonnostelu ja ideointi), tehnyt, osallistunut yhteiseen keskusteluun jne. Aiheella ei ole väliä. Piirustustaidolla ei ole väliä. 

[/quote]

Kuulostaa hienolta, mutta ei siltä, mitä minulle jäi mieleen peruskoulusta. Taitoaineet vaikuttivat minusta aina siltä, että niitä joko osaisi tai ei osannut. Minulle ei koskaan selvinnyt että niissä olisi ollut jotain opetustavoitteita tai niiden saavuttamisen järjestelmällistä arviointia. Varsinkin liikunta oli vain sitä, että jaetaan porukka joukkueisiin ja sitten pelataan. Ei siellä mitään opetettu tai kerrottu, että mitä tunnin jälkeen pitäisi osata. Toisaalta kaikki tiesivät valmiiksi, että kuka on hyvä liikunnassa tai piirtämisessä tai musiikissa ja kuka ei ole. Niistä rooleista pidettiin kiinni koko peruskoulu. Ei opettaja koskaan onnistunut kommunikoimaan, että musiikka tai piirtämistä voisi oppia, jos niitä ei jo valmiiksi osaa. Olen vasta vanhemmalla iällä tajunnut tämän.